Festaritakki

Olen pitkään etsinyt takkia, joka olisi yhtä hyvä, kuin miehelläni. Hänellä on jo neljä vuotta ollut takki, jonka voi ottaa mukaan minne vain, koska se on hyvännäköinen sekä tuulihousujen että farkkujen kanssa. Ei siis liian sporttinen, eikä liian hieno. Lisäksi se on kevyt, eikä paina juuri mitään, joten sen voi ottaa mukaan ihan vain varalta. Keveytensä ansiosta se on sopiva säällä kuin säällä, jopa kesäkuumalla, jos tarvii hetkellisen suojan tuulta tai sadekuuroa vastaan - täydellinen reissutakki!

Itse olen vetänyt festarit ja muut reissut pelkällä collegetakilla, joka on tosi huono siinä vaiheessa jos sadekuuro yllättää. Toki huonommalla säällä otetaan sitten festareillekin kunnon takki matkaan. Tarvitsin siis hyvän sään varatakin, jonka voi vetäistä päälle rautakauppaan tai kesäterassille ja ottaa mukaan mille tahansa kesäreissulle. Otin ompelukoneen esille ja tällainen siitä tuli:

Jälleen kerran totesin, että ois pitänyt luovuttaa kauppojen kiertely heti alkuunsa ja ommella samantien itse takki. Silloin minulla olisi voinut olla jo neljä vuotta sitten hyvä festaritakki..... -.-

Otin mallia vanhasta softshell-takistani, joka on sopivan mallinen. Asettelin takin kankaan päälle ja piirsin kappaleet kankaaseen. Sitten leikkasin kappaleet lisäten saumanvarat.

Mallitakissa oli leikkauksia etukappaleessa ja takakappaleessa, mutta totesin, että ne olivat vain kosmeettisia, eikä ne tuoneet takille muotoa, vaikka etukappaleen leikkaus erehdyttävästi siltä näyttääkin. Leikkasin siis etukappaleet, takakappaleen, hihat (taitteelta) ja hupun kolme erillistä kappaletta.

Äitini on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija, joten en ole koskaan oikein oppinut käyttämään kaavoja tai nuppineuloja, kun äitinikään ei käytä niitä kuin tarvittaessa. Tällä tyylillä ompelemisessa kannattaa pitää mielessä se, että vähemmän on luultavasti liian vähän, liian kanssa pärjää aina ja varaa silti kangasta pikkusen enemmän. 

Saumanvarat tuppaa helposti unohtumaan ja kaarevia muotoja on vähän hankala piirtää mallista. Ennen ompelemista on hyvä vielä mitata kappaleet, että ommeltavat reunat on samanmittaisia ja miettiä, mistä kohtaa liian pitkää kappaletta voi pienentää, jos reunat ovatkin eri mittaiset. Eri mittaisia kappaleita ei saa jälkeen päin pidemmäksi, sen vuoksi kannattaa tehdä tarkkaa työtä. Myönnän että tällä tyylillä onnistuminen on haastavaa.

Lopputulos kuitenkin onnistui tälläkertaa! Yksivärinen kangas on tuulikangasta ja kukallinen kangas on kesämekosta ylijäänyttä ohutta trikoota. Laitoin trikoota sivusaumoihin, jotta sieltä kiertää ilma vähän paremmin. Tykkään muhkeista hupuista, joten vaikka takissa ei ole vuorta, niin hupussa on. Sisäpuolelta kanttasin näkyvät saumat harmaalla kanttinauhalla. 

Ja jotta totuus ei pääsisi unohtumaan: 

 

Leikkasin yhden hihan, josta unohdin saumanvarat. Yritin uudelleen, mutta käytin taas saksia liian paljon liian nopeasti ja jouduin paikkaamaan kangasta "koristeompeleella" (en jaksanut enää kolmatta hihaa leikata muutaman sentin vekin takia!) Ompelin sivusaumat kiinni, ennenkuin keksin laittaa kukkakangaskaistaleet väliin. Alaresorin ompelin kaksi kertaa. Vetoketjun ompelin kolme kertaa. 

Ateljeeni oli kuin pommin jäljiltä ja kissa kieriskeli langanpätkissä koko illan... Paras siivousväline tähän tilanteeseen on lasta, joka lakaisee lattian tarkasti, mutta siihen ei jää langanpätkät kiinni. Lakaisee helposti myös isommat kangastilkut kasaan, josta voi sitten alkaa perkkaamaan jos jotain on vielä säästettävää. 

Nyt on kuitenkin takki valmiina lähtemään illalla muutaman päivän reissulle Ouluun ja ateljeekin on siivottu. Lopputulos kaikin puolin hyvä :)