torstai 15. syyskuuta 2016

Avokuistin muuttaminen porstuaksi

Kevät on mennyt ja kesäkin kääntynyt syksyksi. Avokuistin muuttaminen porstuaksi - tämä projekti on ollut valmiina jo hyvän aikaa. Siitä kirjoittaminen blogiin onkin ollut hankalampaa. Pääsisäänkäynnillä oli aiemmin avokuisti, mutta koska eteinen on avoin suoraan olohuoneeseen, olin ajatellut rakentaa kuistiin seinät, laittaa uuteen kuistiin vanhat ikkunat ja vanhan tyylisen oven. Tästä projektista tulikin sitten projekti, jonka aikana jätin jäähyväisiä kodilleni. Talo on nyt myynnissä ja suunta on uusia tuulia kohti.

Vaikka blogi on ollut hyvin tiiviisti kotiin sidottu projektiblogi, aion jatkossakin pitää tätä päiväkirjana projekteistani. Tällä hetkellä elämässä tunnit kuitenkin menee aika pitkälti käytännön asioiden pyörittämiseen ja projekteille on vähän vähemmän aikaa. Suunnitelmat kuitenkin pyörivät päässäni - odottakaas vain kun ehdin niitä toteuttaa!

Suunnitelma:




Toteutus: 







Lopputulos:









Kuisti ennen: 


perjantai 19. elokuuta 2016

Jalalliset ruukut betonista

Tein viime kesänä betonista jalallisen ruukun, josta tuli tosi kaunis! Tänä kesänä tein sille parin ja otin valamisesta muutaman kuvan.



Viime kesänä tekemäni ruukku kesti hyvin kesäkukat ja talven pakkaset säilytyksessä. Vuoden kestäneen testin jälkeen tein parin tuolle ruukulle. Muottina käytin Hongkong- tavaratalosta ostettua muovista ruukkua, joka viime kesänä maksoi muutaman euron. Siinä on toisistaan irroitettavat jalkaosa ja ruukkuosa. Jotta ruukkuun jäisi aukko istutuksille, pitää löytää vielä sopiva sisämuotti: siinä käytin varastosta löytynyttä ämpäriä.





Ennen valamista teippasin jesarilla muotin pohjalla olevat reiät. Sen jälkeen muotti kannattaa sivellä ruokaöljyllä, jotta se irtoaa helpommin. Sitten sekoitetaan valmisbetoniin vesi ja kaadetaan betonia muottiin. Jalka on umpinainen - se tulee täyteen betonia. Ruukkuosaan tulee sisämuotti, jonka tulisi asettua niin, että ruukkuosan ja sisämuotin väliin jää muutama sentti väliä ja se väli täytetään betonilla. Sisämuottiin, eli ämpäriin laitetaan kiviä painoksi niin, ettei se nouse liian ylös.  Betonin annetaan kuivua niin, ettei se ole sateessa mutta ei paahteessakaan - liian nopeasti kuivuneesta ruukusta tulee hauras. 




Parin päivän kuluttua muotit irroitetaan varovasti. Ruukkujen ei kannata antaa kuivua liian kauan muoteissa, silloin niiden irroittaminen on hankalampaa. Apuna voi käyttää veistä tai jotain muuta tarpeellista työkalua, mutta tulee muistaa, että ruukku voi haljeta jos käyttää liikaa voimaa. Kun muotit ovat irroitettu, ruukku on valmis! Jalka ja ruukku vain asetetaan päällekkäin, sillä ruukkuosan muotissa oli pohjassa kolo, jonne jalka mahtuu. Kas näin :)



keskiviikko 10. elokuuta 2016

Juthbackan markkinat - seudun suurin vanhan tavaran tapahtuma

Juhtbackan markkinat ovat taas täällä pe-la 19-20.8.2016 Uusikaarlepyyssä! Juthbackan markkinat on järjestetty vuodesta -75 lähtien ja ne on viimesen päälle kovanluokan juttu vanhan tavaran ystävien kesken. Kovimmat kirppistelijät kiertävät aluetta kaksi päivää - tällaiset harrastelijat, kuten minä, kahlaavat alueen päivässä.

Kuva: Pinterest / Lindaslantliga.com

Olen käynyt markkinoilla muutaman kerran, olen viihtynyt hyvin ja tehnyt hyviä löytöjä. Iso reppu tai perässä vedettävä vaunu on hyvä olla mukana, jos mielii tehdä hankintoja, sillä käsissä ei kannata tavaroita kantaa koko päivää. Liikenteenohjaajat ohjaavat autot paikoitusalueelle ja ne ovat useimmiten sen verran kaukana, ettei pienen ostoksen takia viitsi lähteä sitä autolle viemään. Isommista ostoksista voi sopia myyjän kanssa, että tulee noutamaan ostoksen päivän päätteeksi. Alueella myydään ruokaa ja juomaa, mutta myös omia eväitä voi syödä. Alue on niin iso, että nälkäkiukku on taattu jos evästaukoa ei pidä, joten ruokailu on suositeltavaa.

Seuraksi Juthbackaan kannattaa valita joku omantasoinen kirppishullu, jotta etenemistahti on kutakuinkin sama. Hetkellinen erkaneminen on luultavasti väistämätöntä, mutta jos seurue on samalla agendalla, riittää muilla ymmärrystä odotella viimeistä tulijaa viimeistään rivin päässä. Vastentahtoisia seuralaisia tapahtumaan ei kannata yrittää raahtata.

Tapahtuman virallinen kesto on minun tietojeni mukaan vuorokausi: Markkinat alkavat pe klo 16 ja päättyvät la klo 16. Olen kuitenkin kuullut, että osa myyjistä tulee paikalle jo torstai-iltana ja perjantai aamusta asti alueella on kova kuhina. Jos etsii harvinaisuuksia, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä perjantai-aamuna tehdään kovimmat löydöt. Lauantaina iltapäivän puolella taas voi paremmin saada tingattua hinnoista, kun myyjillä on jo kotiinpaluu mielessä.

Vahva suositus Juthbackan markkinoille! Kannattaa lähteä kauempaakin.

Tapahtuma pähkinänkuoressa:
Aika: pe-la 19.-20.8.2016
Paikka: Juuttaantie 34, Uusikaarlepyy / Juthasvägen 34, Nykarleby
Tapahtuman kotisivu: http://www.juthbacka.fi/markkinat

P.S.
Hyviä kuvia vuoden 2015 markkinoilta löysin Lindas Lantliga -blogista täältä: http://lindaslantliga.com/2015/08/juthbackamarknad-2015/

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ulkosaunalle pikkupöytä

Hello everybody ja hauskaa kesää! Blogini on uinunut talviunessaan kun projektit ovat venyneet ja inspiraatio ollut hukassa. Nyt on kuitenkin taas vähän uutta materaalia tulossa! Saunalla on uusi pikkupöytä, kuisti on valmis ja ajattelinpa myös jakaa teille betoniaskarteluillan lopputuloksen.

Tänään kerron pikkupöydästä, jonka etsin saunan pukuhuoneeseen. Kirppislöydöistä käytetään yleensä löytää-verbiä, mutta nyt täytyy painottaa että tämän minä nimenomaan etsin. Etsin sitä kaksi vuotta, siitä saakka kun ulkosauna valmistui. Ja kyllä viimein lykästi! :) Löysin juuri sellaisen pöydän, jota etsin.

Ajatuksena oli jo alunperin, että sahaan pyöreästä pöydästä vajaan puoliskan pois, jotta pöytä istuu seinän viereen peilin alle. Näinpä tein  - sahasin kannesta palan pois ja kiinnitin kulmaraudan pöydänkanteen, jotta sain pöydän kiinnitettyä myös seinään. Kulmaraudan ansiosta se on tukevasti, vaikka painopiste siirtyi kun sahasin palan pois.

Ja nyt se on paikoillaan juuri sellaisena kuin suunnittelin. Voin sanoa että kerrankin meni homma prikulleen niinkuin suunnittelin. Paitsi että en suunnitellut etsiväni pöytää kahta vuotta.











Onko teillä tarinoita siitä, kuinka odotus palkitaan? Kuulisin mielelläni olenko ainoa, joissa suunnitelmat odottaa näin kauan kohteen löytymistä! :)


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kuulumisia kesän korvalla

Projektiblogi on ollut kovin hiljainen kevään aikana. Kun pitää blogia, jonka julkaisukynnys ylittyy vasta, kun on jotain valmista, on tauot osa luonnollista etenemistä. Aina ei tule valmista hetkessä.

Instagramin puolelle @annakreetas olen postannut silloin tällöin kuvia, missä menen. On tullut koluttua metsässä, merellä ja kaupungissa.




Tämän vuoden melontakausi on alkanut, pääsen siis taas merelle merikajakilla hyvässä seurassa ja mukana on aina tietysti reilusti evästä. Olen käynyt lenkillä Kokkolan Harrbådassa eli Harrinniemessä, jossa on luontopolku rantametsän läpi ja polun päästä löytyy majakka. Ystäväni kanssa tein päiväretken Pedersören kunnassa sijaitsevalle Ilveskivelle, joka on Suomen suurin siirtolohkare. Lohkareen päälle on portaat ja päällä on näköalatasanne. Hyvä retkikohde! Keväällä puhdistin pihapuussa olevan linnunpöntön - valitettavasti viime kesän munat olivat jääneet kuoriutumatta. Tänä kesänä on parempi tilanne. Pöntöstä kuuluu kovaääninen sirkutus. Tintillä on poikaset!





Kotona olen rakennellut umpinaista verantaa aiemman avokuistin paikalle. Se projekti on jo loppusuoralla. Kuistista puuttuu enää ikkunat, jotka kunnostan kierrätystavarasta. Maalaaminen ja kittaaminen on vielä kesken, mutta sitten saan viime silauksen paikoilleen! Aiemmin kerroin kalkkimaalikokeilusta jonka kohteena oli nahkatuoli. Silloin tunsin epäonnistuneeni ja olin valmis heittämään vanhan rotiskon kaatopaikkakuormaan. Sellaista kuormaa vaan ei sattunut meidän hoodeilla olemaan, joten tuoli on odottanut edelleen kohtaloaan. Nyt otin sen kuitenkin käyttöön ja muistin miksi olin sen hankkinut! Se on ehkä paras tuoli käpertyä illalla - siinä on ihmisen hyvä olla! Ehkä välini alkavat taas lämmetä tuon tuolin kanssa... Ja tuoleista puheen ollen, kevättalvella löysin Kannuksen kirpputori Antandesta kaksi hurmaavaa tuolia ihastuttavalla kukkakuosilla! 





Olen myös hengaillut eläimieni kanssa pihamaalla. Kanoilla on ison kuusen alla mahtavat kuopimispaikat, siellä on aina mukavan kuivaa maata, kun sinne ei sada. Pikkuruiset tiput ovat kasvaneet jo melkein täysikasvuisiksi ja kukot kisailevat kuka kiekuu komeimmin - harjoitukset alkavat jo aamuyöstä...... (Silloin kun iso kukko oli ainoana kukkona, en kuullut sen kiekuvan moneen kuukauteen). Kanat ja kissa pöyrivät siis jaloissani kun pihamaalla puuhastelen. Joskus jos havahdun siihen, että ketään ei näy lähistöllä, voin nostaa katseeni ja huomata, että kas, sieltähän ne jo juokseekin minua kohti.



Tällaiset väliaikakuulumiset siis tältä suunnalta! Palaan linjoille, kun on jotain uutta :) Odotan jo itsekin.

-Annakreeta



maanantai 11. huhtikuuta 2016

Unisieppareita








Viime viikolla meillä oli marttaillassa ohjelmana unisieppareiden tekeminen. Niitä oli hauska askarrella isommalla porukalla.  Oon kerännyt mun kanalasta eettisesti ja luomusti kasvaneita höyheniä, joita multa löytyy tosi monen värisinä. Jokainen niistä on omalla tyylillään kaunis.










  







sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Villasukkaa ja lapasta


Tämän vuoden puolella on tullut kudottua parit sukat ja yhden lapaset. Nyt meneillään on hieman haastavampi työ, nimittäin neuletakki. Elämäni ensimmäinen. Tässä on instagramista poimittu maistiainen siitä - lopputuloksen ja ohjeen esittelen myöhemmin, kun työ on valmis.






Valmistakin on kuitenkin tullut. Steppilangasta kudoin itselleni jo kevättä varten samanlaiset sukat, kuin kummitytölle jouluksi. Ne ovat tosi sopivat ainoana sukkana tai ohuen sukan päällä tennarissa. Austermannin Steppilangassa on AloeVeraa ja JoJoba-öljyä, joten niitä kannattaakin pitää ainoana sukkana. Tekee kuulemma silminnähden hyvää jalkapohjien iholle.

Kudoin ne varpaasta varteen kaksi sukkaa kerrallaan, joten sain steppilangan lopun käytettyä hyödyksi viimeistä metriä myöten. Puikot olivat siis Addin 2mm paksut ja 100 cm pitkät pyöröpuikot. Silmukoita oli 48 per sukka.

En vieläkään opetellut aloittamaan kärjestä molempia sukkia yhtä aikaa, vaan tein ensin toisen kärjen sukkapuikoilla, sitten toisen kärjen ja siirsin vasta sitten pyöröpuikoille. Helpompi aloittelijalle näin.







Jämälangoista kudoin äidilleni lapaset, joitä hän toivoi nahkakinttaiden alulapasiksi. Käytin Suri alpakkalankojen loput, ja niistä tuli ihan uskomattoman pehmeää ja lämmintä pintaa. Punainen lanka on Alpakka Silkeä, joka on sileämpi, ei ihan niin suloinen tässä tapauksessa, mutta melkein. Nämä tein myös kaksi kerrallaan, samoilla Addin pyöröpuikoilla. Kahta kerrallaan tehdessä saa myös jämälangat tehokkaasti käyttöön ja lapasista tuli samanlaiset.









Myös yhden miesten sukat olen tehnyt, nämä ihan seiskaveikasta ja tavalliseen tapaan sukkapuikoilla: ensin toinen ja sitten toinen. Ne ovat minulle luonnollisesti aivan liian suuret :)










perjantai 18. maaliskuuta 2016

Nahkatuolin maalaaminen

Silloin tällöin tulee takapakkia. Siinä tapauksessa useimmiten keksin uuden suunnitelman, mutta tällä kertaa minusta tuntuu että tämä projekti oli tässä. Tämän tuolin kanssa minä en vain tule toimeen. Se on aiheuttanut jo ihan liikaa harmaita hiuksia. Se on ollut mulla kohta kolme vuotta, enkä ole päässyt istumaan siihen vieläkään. Arvaatte varmaan: nahkatuolin maalaaminen ei ihan onnistunut. Mutta hieno siitä tuli, vai mitä!?




Jos aloitetaan ihan alusta, niin ensimmäinen ongelma oli että se haisi ihan kammottavan vahvasti märälle koiralle - joo, ilmeisesti sellainen oli käyttänyt sitä nukkumapaikkanaan. Ostin tuolin asutusta asunnosta, käytöstä, joten oletin, että siinä ei olisi pinttyneitä hajuja, niinkuin ulkovarastossa olleissa monesti voi olla. Mutta oletin väärin. Kotona huomasin tehneeni virheen.

Kun sain tuuletettua ja pestyä tuolista koiran hajun, päätin tehdä sen ruskeaan väriin hieman ehostusta - virhe jälleen. Värjäämiseen käyttämäni aines ei sitten pysynytkään tuolissa, vaan sitä lähti hankaamalla - se olisi sotkinut vaatteet, jos siinä olisi istunut. Kuvittelin, että irtoväri kuluisi ajanmyötä pinnasta ja kunnolla kiinnittynyt väri jäisi, mutta niin ei käynyt.





Ajattelin, että tässä en menetä mitään jos kokeilen, pysyykö kalkkimaali nahkaisessa huonekalussa. Sillä voi maalata kangasta ja metallia, eli oletettavasti myös nahkaa. No nyt olen viisampi. Tuoli näyttää ihan huippu mageelta, väri on aivan hurmaava! Mutta mutta. Se varisee. Pinnan olisi kai parempi olla joko kangas joka imee maalia tai metalli joka ei taipuile - tai jotain vastaavaa, mutta EI siltä väliltä.

Käytin siis Annie Sloanin kalkkimaalia, joka oli hyvin positiivinen kokemus. Koostumus oli paksu, purkki piti ehdottomasti sekoittaa kunnolla jollakin sekoitustikulla, hölskyttämällä maali ei liikahtanut purkissa minnekään. Kaikki meni aluksi oikein hyvin, levitin maalia tuoliin ja olin haltioissani väristä.





Olin kuitenkin laittanut maalin sekaan hieman vettä, ettei maalikerros olisi niin paksu ja tekisi tuolista tönkköä. Siinä tuli taas virhe. Kun sitten joistakin kohti paistoi vielä ruskea sävy alta, maalin paikkaaminen oli vaikeaa. Ongelma liittyi mielestäni nahkan kovaan pintaan ja uskoisin että sama ongelma voi olla myös metallia tai melamiinia maalatessa. Älä siis notkista maalia liikaa.

Maalin kuivuttua totesin, että pinta pitää vahata - muuten maalipinta imee itseensä likaa ainakin käsinojiin istujan käsistä ja selkänojaan takaraivosta. Vahasin tuolin ja samalla huomasin, että maali alkoi varista kuin hieroin pintaa. Levitin vahan ja luin purkista, että kahden tunnin kuluttua olisi aika kiillottaa vaha. Kahden vuorokauden kuluttua palasin kiillottamaan.... kaksi tuntia oli ilmeisesti aiheesta mainittu purkissa, sillä kahdessa vuorokaudessa vaha oli kuivunut jo aivan liian kovaksi. Vahasta jäi pieniä valkoisia hippusia, joita hangatessa rapisi maalia lattialle vähän lisää.



Noniin, ja nyt mulla on tuoli jonka kanssa en ole tullut toimeen hetkeäkään ja se varistaa maalia jos siinä istuu enemmän kuin harvakseltaan hetken. Mutta se näyttää tosi hyvältä! Väri on edelleen yyberhieno ja look tyylikäs vintage. Ruskea, mikä rapisevan maalina alta ryppykohdissa paljastuu, sopii sinisen kanssa ja tekee tuolista vain entistä rouheamman. Eikä maalia mitenkään hirveästi varise, ei niitä kohtia kuvasta näköjään edes huomaa. Mutta silti.

Eli maalaaminen ihan melkein onnistui! Paljosta ei ole kiinni ja jollekin tämä ehkä kelpaisikin. Mulla vaan ei ole nyt intressejä pitää yhtään ylimääräistä nojatuolia tai ylipäätään muunlaista kuin ihan ykkösnojatuolia. Minä en jatka tämän tuolin kanssa enää. Meillä ei synkkaa. Olen uhrannut tämän eteen ihan käsittämättömän monta työtuntia saamatta vastinetta.

Mutta mitä minä tekisin nyt tälle? Huoliiko joku tämän kotiinsa? Tuleeko kenellekään mieleen vielä jotain ideaa, mihin tätä voisi käyttää tai minne tämän voisi viedä? Veisin kaatopaikalle mutta kun ei nyt ole asiaa sinnepäin. Muutenkin - täysin ehjä tuoli. Ideoita? Anyone?









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...