Silloin tällöin tulee takapakkia. Siinä tapauksessa useimmiten keksin uuden suunnitelman, mutta tällä kertaa minusta tuntuu että tämä projekti oli tässä. Tämän tuolin kanssa minä en vain tule toimeen. Se on aiheuttanut jo ihan liikaa harmaita hiuksia. Se on ollut mulla kohta kolme vuotta, enkä ole päässyt istumaan siihen vieläkään. Arvaatte varmaan: nahkatuolin maalaaminen ei ihan onnistunut. Mutta hieno siitä tuli, vai mitä!?
Jos aloitetaan ihan alusta, niin ensimmäinen ongelma oli että se haisi ihan kammottavan vahvasti märälle koiralle - joo, ilmeisesti sellainen oli käyttänyt sitä nukkumapaikkanaan. Ostin tuolin asutusta asunnosta, käytöstä, joten oletin, että siinä ei olisi pinttyneitä hajuja, niinkuin ulkovarastossa olleissa monesti voi olla. Mutta oletin väärin. Kotona huomasin tehneeni virheen.
Kun sain tuuletettua ja pestyä tuolista koiran hajun, päätin tehdä sen ruskeaan väriin hieman ehostusta - virhe jälleen. Värjäämiseen käyttämäni aines ei sitten pysynytkään tuolissa, vaan sitä lähti hankaamalla - se olisi sotkinut vaatteet, jos siinä olisi istunut. Kuvittelin, että irtoväri kuluisi ajanmyötä pinnasta ja kunnolla kiinnittynyt väri jäisi, mutta niin ei käynyt.
Ajattelin, että tässä en menetä mitään jos kokeilen, pysyykö kalkkimaali nahkaisessa huonekalussa. Sillä voi maalata kangasta ja metallia, eli oletettavasti myös nahkaa. No nyt olen viisampi. Tuoli näyttää ihan huippu mageelta, väri on aivan hurmaava! Mutta mutta. Se varisee. Pinnan olisi kai parempi olla joko kangas joka imee maalia tai metalli joka ei taipuile - tai jotain vastaavaa, mutta EI siltä väliltä.
Käytin siis Annie Sloanin kalkkimaalia, joka oli hyvin positiivinen kokemus. Koostumus oli paksu, purkki piti ehdottomasti sekoittaa kunnolla jollakin sekoitustikulla, hölskyttämällä maali ei liikahtanut purkissa minnekään. Kaikki meni aluksi oikein hyvin, levitin maalia tuoliin ja olin haltioissani väristä.
Olin kuitenkin laittanut maalin sekaan hieman vettä, ettei maalikerros olisi niin paksu ja tekisi tuolista tönkköä. Siinä tuli taas virhe. Kun sitten joistakin kohti paistoi vielä ruskea sävy alta, maalin paikkaaminen oli vaikeaa. Ongelma liittyi mielestäni nahkan kovaan pintaan ja uskoisin että sama ongelma voi olla myös metallia tai melamiinia maalatessa. Älä siis notkista maalia liikaa.
Maalin kuivuttua totesin, että pinta pitää vahata - muuten maalipinta imee itseensä likaa ainakin käsinojiin istujan käsistä ja selkänojaan takaraivosta. Vahasin tuolin ja samalla huomasin, että maali alkoi varista kuin hieroin pintaa. Levitin vahan ja luin purkista, että kahden tunnin kuluttua olisi aika kiillottaa vaha. Kahden vuorokauden kuluttua palasin kiillottamaan.... kaksi tuntia oli ilmeisesti aiheesta mainittu purkissa, sillä kahdessa vuorokaudessa vaha oli kuivunut jo aivan liian kovaksi. Vahasta jäi pieniä valkoisia hippusia, joita hangatessa rapisi maalia lattialle vähän lisää.
Noniin, ja nyt mulla on tuoli jonka kanssa en ole tullut toimeen hetkeäkään ja se varistaa maalia jos siinä istuu enemmän kuin harvakseltaan hetken. Mutta se näyttää tosi hyvältä! Väri on edelleen yyberhieno ja look tyylikäs vintage. Ruskea, mikä rapisevan maalina alta ryppykohdissa paljastuu, sopii sinisen kanssa ja tekee tuolista vain entistä rouheamman. Eikä maalia mitenkään hirveästi varise, ei niitä kohtia kuvasta näköjään edes huomaa. Mutta silti.
Eli maalaaminen ihan melkein onnistui! Paljosta ei ole kiinni ja jollekin tämä ehkä kelpaisikin. Mulla vaan ei ole nyt intressejä pitää yhtään ylimääräistä nojatuolia tai ylipäätään muunlaista kuin ihan ykkösnojatuolia. Minä en jatka tämän tuolin kanssa enää. Meillä ei synkkaa. Olen uhrannut tämän eteen ihan käsittämättömän monta työtuntia saamatta vastinetta.
Mutta mitä minä tekisin nyt tälle? Huoliiko joku tämän kotiinsa? Tuleeko kenellekään mieleen vielä jotain ideaa, mihin tätä voisi käyttää tai minne tämän voisi viedä? Veisin kaatopaikalle mutta kun ei nyt ole asiaa sinnepäin. Muutenkin - täysin ehjä tuoli. Ideoita? Anyone?