keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tiiliseinä esiin



Tänään saatte kuulla tutkimusmatkasta nimeltä tiiliseinä! Oli tarkoitus kylläkin laittaa vai uusi laminaatti lattiaan, mutta hommassa tuli tiiliseinä vastaan. Kirjaimellisesti.


Niinkuin olen aiemmin kertonut, talolla on vaiherikas menneisyys. Jossain vaiheessa olohuoneesta on katkaistu tiiliseinä niin, että tiilen päät on jääneet ulos muun seinän tasosta ja niitä oli peitetty laastilla. Arvatkaa sainko pidettyä näppejäni irti siitä. Jos seinästä töröttää tiilenpäitä, niin eikö niiden kuulu näkyä! Sitä mitä et voi peittää, korosta. Iskin taltalla tiiliin ja rapsuttelin tiilenpäistä laastin pois. Sitten tilanne riistäytyi käsistä, mopo karkasi ja homma lähti lapasesta: oli pakko vähän naputella esiin myös sitä seinää, jonka pääty oli jo esillä. Hommasta tuli kauhea sotku, mutta oli (ainakin minun mielestäni) vaivan arviosta! Ai että mää tykkään tuosta tiiliseinästä!


Tarkoitus oli vielä vähän viimeistellä hommaa niin, että olisi putsannut vielä vähän paremmin ne tiilet, jotka otin esille: nyt niissä on vielä aika paljon harmautta päällä, mutta priorisoin muihin hankkeisiin välillä - kuten siihen laminaatin laittoon, mitä oltiin tekemässä. Olen seinään tyytyväinen näinkin ja myöhemmin ehtii jatkaa jos siltä alkaa tuntua. Kuulemma tällaiseen tiiliseinään kannattaisi laittaa esim saunasuoja päälle, ettei laastipöly rapise seinästä, mutta eipä tuo ole pahemmin rapissut vaikka saunasuoja on laittamatta. Lykkään siis sitäkin toistaiseksi.











sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kaapin ovien maalaaminen


Tuli päivitettyä eteisen kaapistoa tälle vuosituhannelle ;) Tuollaiset ritiläovet on oikeastaan aika hienot, vai mitä!? Mutta mäntypuu jotenkin masentava. Otin uuden kodin haltuun ja testasin perheen sietokyvyn rajoja - ei tullut rajat vastaan, vaikka maalausprojekti oli levällään olohuoneen lattialla muistaakseni ainakin pari viikkoa....ja vetimien hankkiminen on venynyt kuukausia! Kärsivälliyys asuu tässä talossa, kuten myös rento ote elämään.

Ritilät oli melko työläitä maalata ja jouduin maalaamaan kaksi maalikerrosta. Telaa ei voinut tässä projektissa käyttää, joten valitsin maaliksi liuotinohenteisen Empire -hyytelömaalin joka tasoittuu hyvin vaikka maalaa pensselillä. Mielummin olisin maalannut vesiohenteisella maalilla, mutta niillä on minun kokemukseni mukaan vaikea saada tasaista pintaa pensselillä ja vesiohenteisen kanssa käytän siksi mielummin telaa. Tässä projektissa se vai ei olisi käynyt.

Erityisesti liuotinohenteisella maalilla maalatessa kannattaa käyttää ohuita kumihanskoja, niin ei sotke käsiään. Kun maalaamisesta pitää taukoa, pensseliä voi kostuttaa hieman tärpättiin (ihan vähän riittää) niin, että se pysyy paremmin kosteana ja kääriä ympärille muovikelmua. Pensseli pysyy muovin sisässä hyvänä vaikka projekti vähän venähtäisi ja voit jatkaa maalaamista näppärästi sitten kun sen aika on.

Note to self: Ennen kuin alat maalata, imuroi ja pyyhi pölyt huolellisesti. Pölypallot, kissankarvat ym hiukkaset maalipinnassa eivät ole jees. Siitäkin huolimatta lopputulos on makee!


















perjantai 2. kesäkuuta 2017

Uusi koti!

Viimeaikaisten vaiheiden jälkeen on minulla ilo kertoa, että olen löytänyt kotiin! Minulla on uusi koti, johon koen olevani tervetullut. Tunnen olevani kotisatamassa, jossa minulla on turvapaikka ja sydämelläni onni. Olen päättänyt jäädä tänne.





Olen muuttanut pieneen ns. vieruskuntaan, jossa uudet naapurit tervehtivät hymyillen, kaupan kassat tulevat tutuiksi, eikä minnekään ole pitkä matka. Olen saanut paljon uusia tuttuja ja voi sanoa että jopa ystäviä. Minut on otettu lämpimästi vastaan. Olen kasvattanut verkostoa, jota vailla olen vuosia tuntenut olevani. Olen toki muuttanut myös omaa suhtautumista ihmisiin ja muistanut taas, että etäisenä pysyttelemiselle ei ole mitään järkevää syytä. Kun antaa, niin saa.

Uusi kotini on koti myös komealle miehelle ja kolmelle ihanalle nuorelle. Myös kissani Kaukovaara asuu täällä ja kanat muuttavat pihalle lähiaikoina. Elämme täyttä elämää, sen iloja ja suruja, joka hetkestä onnellisena.

Talolla on mielenkiintoinen historia: Se on rakennettu 60-luvun alussa Bockin panimon lähettämöksi, jossa juomat on välivarastoitu ennen kuin ne on kuljetettu kauppoihin. Talossa on jo silloin ollut toisessa päässä juomavarasto ja toisessa päässä asunto. Vuonna 1967 Hartwall osti Bockin ja Hartwall jatkoi toimintaa tässä rakennuksessa vielä pitkään. Rakennus on kokenut monia muutoksia vuosien aikana, mutta edelleen se on luonteeltaan teollisuushenkinen ja rakennuksen toinessa päädyssä on kahden kuorma-auton talli ja lastauslaituri. Mutta koska rakennuksen toinen pääty on aina ollut asuinkäytössä, on etelänpuolella kotoisa sisäänkäynti ja viihtyisä piha, jossa on vanhoja istutuksia.

Nyt kun minulla on koti ja rauha sisälläni, on luovuuteni herännyt taas eloon. Tulevaisuuden suunnitelmia pulppuaa iloisena virtana. Muistikirjani täytyy vauhdilla, remontti- ja sisustussuunnitelmat täydentyvät ja haaveet saavat siivet. Suunnittelen uusia seikkailuja ja sitä varten analysoin oman inspiraationi eli innostuksen olemusta: Mistä se innostus oikein tulee? Mikä minua motivoi, mikä saa minut kokemaan panostukseni tärkeäksi? Innostuksesta syntyy uusia menestystarinoita ja sellaista kohti olen matkalla. Turvallisesti kotisatamasta.


































torstai 1. kesäkuuta 2017

Välitilinpäätös


Elämässäni on ollut varsinainen välitilinpäätöksen aika. Se on näkynyt myös täällä blogissa pitkänä hiljaisuutena. Sekalaiset asumiskuviot, vuokra-asunnot, loputon unen tarve ja uupumus ovat vieneet voiton luovuudestani ja tästä blogista - luovuuteni tuotoksesta. Olen joutunut ottamaan aikaa itselleni ja luopumaan paljosta. Se on ollut monessa kohtaa vaikea myöntää ja tehnyt kipeää.


Kuinka vaikeaa voikaan olla muutos? Se, että luopuu jostain, mitä on tavoitellut, minkä on kovalla työllä saavuttanut tai pitänyt jopa itsestään selvyytenä? Se, kun täytyy myöntää, ettei pystykään tai haluakaan, täytyy tyytyä vähempään. Luopuminen kuulostaa aina siltä, että tyytyy vähempään. Mutta onko uusi vaihtoehto sittenkään entistä vähäpätöisempi, jos valinnan tekee siitä viisaudesta käsin, että näin on minulle tässä hetkessä parempi? Ehkä huomaat, että jokin asia, mikä palveli sinua ennen, ei olekaan oikea sinulle enää. Juuri kun luulit tietäväsi, miten jokin asia on, se onkin muuttunut. Sitä elämä on - pysyvää muutosta. Ei auta kuin sopeutua.


Luopumisen lisäksi olen oppinut viime aikoina paljon muuta. Olin juuri oppinut, että päästäkseen eteenpäin, on tehtävä valintoja ja laitettava toimeksi. Nyt olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse ottaa asiaksi tässä-heti-nyt. Ei tarvitse luopua, mutta ei tarvitse myöskään kiirehtiä, sillä resurssit eivät riitä kaikkeen yhtäaikaisesti vaikka olisi kuinka tehokas. On opittava erottamaan ne asiat, jotka voit saavuttaa tarttumalla toimeen ja ne asiat, joiden aikaa täytyy vielä hetki odottaa. Neuvoni sinulle, joka olet ajelehtinut tyytymättömyyteen: Tartu toimeen ja lähde seuraamaan unelmiasi! Neuvoni sinulle, joka tiedät mitä haluat: ole kärsivällinen ja kuuntele sydäntäsi tarkasti, oikea ristys tulee vastaan!


Kun oppii luopumaan, voi tuntea olevansa vapaa. Sinun on siedettävä muutosta, jotta voit valita aina uudelleen sen, minkä sydämessäsi haluat valita. Muutokseen kuuluu aina luopuminen: jotta jokin muuttuisi, on jonkin muututtava. Sen jälkeen, kun sinulla on vapaus valita, et enää joudu ottamaan vastaan elämässäsi olevia asioita vaan saat ottaa ne vastaan. Kun olet ollut luopumisen kynnyksellä ja valinnut uudelleen, sen jälkeen saat olla parisuhteessa kumppanisi kanssa tai saat mennä vanhaan työpaikkaasi. Saat asua siinä kuppasessa pikkukaupungissa, jota hetki sitten vielä inhosit. Mutta niin kauan kun pelkäät luopumista, sinun on pakko pysyä vanhassa. Ja siitä on vapaus kaukana.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...