Sadonkorjuu osa2: Perunat rieskoiksi

Peruna on kasvanut hyvin, osa tosi isoiksi! Tein eilen perunamuusia ja tänään tein lopusta muusista maailman helpointa leipää: perunarieskoja.

Ohje menee näin:
Lisää ensimmäisenä muusiin vähän lisää suolaa. Jos muusi on kovin tönkköä, notkista sitä lisäämällä hieman maitoa tai vettä.
Jos sulla on 2dl muusia, lisää sinne yksi kananmuna, sekoita ja sitten lisää 2dl ohrajauhoja.
Jos sulla on 4 dl muusia, lisää kaksi kananmunaa, sekoita ja lisää 4 dl ohrajauhoja.
Jos sulla on 6 dl.....jne.   - ohje on tosi helppo muistaa.

Ainekset sekoitetaan taikinaksi ja painellaan ohuiksi rieskoiksi. Kaikkia jauhoja ei kannata sekoittaa taikinaan, koska rieskoja muotoillessa tarvii käsiin paljon jauhoja. Ei haittaa vaikka rieskat olisivat uuniin mennessä yltäpäältä jauhoissa, se kuuluu asiaan. Koostumusta voisi kuvailla että se on perunamuusia jauhoilla, siis todella notkeaa.

Mielestäni helpointa on tehdä neljä vähän kämmentä isompaa rieskaa, jotka mahtuvat yhtä aikaa pellille. Sitten pistellään rieskoihin haarukalla reikiä ja paistetaan 250 asteisessa uunissa reilu 10 min, kunnes rieskat saavat pilkkuja.

Jos uuni on liian kylmä, paistoaika pitenee ja rieskat kuivuvat helposti koviksi. Tarvittaessa säädä uunia kuumemmaksi, jotta paistoaika pysyisi siinä noin 10 min paikkeilla. Peruna tekee kuitenkin sen, että kivikovia näistä rieskoista ei saa tekemälläkään.

Kun rieskat otetaan uunista, ne kannattaa peittää hetkeksi liinalla ja halutessaan ne voi myös sivellä maidolla, niin pehmeys säilyy paremmin.

Jo aiempina vuosina olen kokeillut pakastaa rieskoja taikinana. Olen tehnyt taikinan, painellut rieskoiksi ja pakastanut niin, että rieskojen väleissä on ollut leivinpaperit ja muutaman rieskan paketti on tiiviisti muovipussissa. Talvella olen saanut tuoretta leipää kun olen vain ottanut taikinat pakastimesta, antanut hetken sulaa ja sitten paistanut. Todella nopeaa! Laitoin nytkin pakastimeen osan.

Pakastaessa pitää ottaa huomioon vain se, että pakastaminen kuivattaa taikinaa, joten riskoista tulee helpommin kuivia. Siksi ne kannattaa pakastaa tiiviisti ja ne voi myös sivellä vedellä ennen paistamista.

Tein nyt myös suuren satsin punajuuripullia aiemmin kertomallani punajuuripihvien ohjeella (klik!).
Ostin tarjouksesta jauhelihaa, tein punajuuripihvitaikinaa ihan armottoman kokoisen satsin. Koska totesin, että pannulla paistaessa olisin saanut vahtia paistinpannua koko päivän, muotoilinkin taikinasta pihvien sijaan pyöreitä pullia ja paistoin uunissa 225 asteessa noin 20-25 min.

Koko päivän kun häärin keittiössä, oli ihana heittäytyä sohvalle tuoreen rieskan ja kaakaokupin kanssa.

Pärekorien käsittely etikalla ja teräsvillalla

Tykkään pärekoreista, mutta harmittavan usein ne ovat kellertyneet ja kellastuneen puun väri ei vain mitenkään käy meidän sisustukseen. Ajattelin nyt kokeilla puuta vanhentavaa käsittelyä, jonka pitäisi värjätä käsittelemätön puu harmaantuneeksi. Käsittely vaikuttaa eri puulajeihin eri tavalla, joten lopputuloksesta ei voi olla aivan varma, ennenkuin kokeilee.

Lähtötilanteessa korit näyttivät tältä:

Kästtelyyn tarvitaan etikkaa ja teräsvillaa. Seokseen voi myös laittaa kahvinporoja tai mustaa teetä, jotka vaikuttavat lopputuloksen väriin. Itse käytin vain etikkaa ja teräsvillaa.

Seoksen annetaan tekeytyä vähintään vuorokausi. Sinä aikana seos lämpenee ja kehittää painetta, joten purkkiin ei pidä laittaa tiivistä kantta. Etikka tuoksuu vahvasti, joten sitä kannattaa säilyttää ulkona.

Tein seoksen lasipurkkiin. Käytin etikkaa noin puoli litraa ja laitoin teräsvillaa sekaan "kourallisen".

Teräsvillaa myytiin valtavan kokoinen vyyhti ja se maksoi noin 5 euroa. Tulen tarvitsemaan sitä kuitenkin muissa projekteissa, joten en lähtenyt etsimään pienempää pakkausta muusta kaupasta. (jälkeenpäin näin toisessa kaupassa yli puolet pienemmän vyyhdin joka maksoi 10 euroa).

Pingotin kumilenkillä purkin päälle talouspaperin kanneksi ja vein purkin pihalle tekeytymään.

Reilun vuorokauden kuluttua sivelin korit ensimmäisen kerran. Suodatin liemen suodatinpaperin läpi, koska teräsvilla oli hajonnut pieneksi jauheeksi etikkaan. Sivelin nesteen tavallisella keinokuituisella maalipensselillä. Nesteen väri ei ollut muuttunut.

Seuraavassa kuvassa korit on sivelty yhden kerran liemellä. Pienempien korien väri muuttui sivelyn aikana, mutta ison korin väri ei muuttunut miksikään. Muutaman tunnin kuluttua sekin oli kuitenkin saanut väriä. Seos ei siis värjää heti, vaan pikkuhiljaa.

Seuraavassa kuvassa on tilanne kahden sivelykerran ja muutaman tunnin jälkeen. Korit ovat jo selvästi tummuneet, mutta väri ei ole tasainen.

Alla olevassa kuvassa korit ovat valmiina. Kaksi pienempää koria sivelin yhteensä kolme kertaa ja ison korin neljä kertaa, koska siihen neste imeytyi vähemmän. Tein sivelyn vaiheittain kolmen vuorokauden aikana, joten viimeisellä sivelyllä liemi oli tekeytynyt jo selkeästi kauemmin, kuin ensimmäisillä kerroilla, se oli saanut myös hieman ruosteen väriä. Liemi on sitä vahvempaa, mitä kauemmin se on tekeytynyt, joten olisin ehkä selvinnyt helpommalla, jos olisin antanut liemen olla heti alkuunsa kauemmin kuin vuorokauden.

En ole lopputulokseen aivan tyytyväinen, sävy on vihertävän ruskea, jota en odottanut. Toisaalta korit ovat nyt kuitenkin kenties vähän paremman väriset kuin ennen. Epäonnistuneita kokeiluja on muillakin, kuten Saaristohuvilan Tarulla, klik! Mutta löytyy myös varsin onnistuneita projekteja, niinkuin Unelmia ja elämänmenoa -blogissa, klik! ja DIYstyleblogissa, klik!. Ehkä rehellisesti ruskeaksi värjääminen onnistuukin helpommin, kun seokseen lisätään kahvinporoja tai mustaa teetä, olettaisin että siten vihertävä sävy häipyisi.

 

Edit: Näin muutama viikko myöhemmin huomaan, ettei korit näytä enää lainkaan vihertäviltä! En tiedo onko kriittinen silmäni tottunut, vai onko väri kehittynyt vielä jälkeenpäin. Nyt väri on joka tapuksessa tumma ruskea, johon olen tyytyväinen!

Isoin koppa päätyi ulkosaunalle kynttilöiden säilyttämiseen. Kaksi pienempää etsii vielä paikkaansa.

Sadonkorjuu osa1: Punajuuret pihveiksi

Meillä on kasvimaa tuottanut satoa! Siellä on punajuurta, porkkanaa ja perunaa. Kurkkuja tuli muutama, ne on syöty. Kirsikkatomaatteja tuli ehkä 30, joista 10 on syöty ja loput kypsyy keittiössä. Salaattia on popsittu keskikesällä, mutta ei nyt enää tässä vaiheessa. Herneitä söin muutaman viikon ajan, muutamia palkoja päivittäin.

Mutta nuo juurekset! Meillä kun ei ole kellaria, niin nyt pitäisi sitten alkaa ihan urakalla popsiin niitä pois. Tuumasta toimeen, tein eilen koe-erän punajuuripihvejä.

Niitä varten punajuuret pitää ensin keittää, kuoria ja raastaa. Koska pihvit on suht suuritöisiä, oli ajatuksena tehdä niitä suurempi satsi ja pakastaa siten, että voi napata pakastimesta töihin evästä silloin kun ei ole edellisen päivän sapuskaa mukaan otettavaksi.

Tässä siis mun resepti:

1 pkt eli 400g jauhelihaa
saman verran tai vähän enemmän keitettyjä punajuuria raastettuna
kolme kananmunaa
pari ruokalusikallista chiasiemeniä
pari ruokalusikallista kuidukas -leseseosta
2 punasipulia (värillä ei ole väliä, kunhan on punaisia ;) )
jauhettua korianteria
suolaa
mustapippuria
tabascoa

Kaikki ainekset siis sekoitetaan takinaksi ja paistetaan pannulla. Tuosta satsista tuli about 16 tai 18 pihviä, kolme pannullista.

Lopuksi tarkistin reseptikirjasta että muistinko laittaa kaikkea, mitä punajuuripihveihin oikeasti pitäis laittaa. Ohje oli sen verran kaukana mun reseptistä, ettei siitä paljon apua ollut. Sen vain siitä tulkitsin, että ohjeen mukaan punajuuria ois uponnut taikinaan korkeintaan kourallinen. Eihän sellaisella ohjeella saa koko satoa "tuhottua" millään!

Tein sitten vielä toisenkin koe-erän, jotta jäis jotain sinne pakastimeenkin. Toiseen satsiin laitoin vähän vähemmän punajuuriraastetta, toisin sanoen kaikki mitä oli jäljellä ja lisäksi laitoin noin desin verran raejuustoa. Sopi hyvin!

En ole mikään ruokabloggari, enkä edes keskinkertaista parempi valokuvaaja, joten kuvat on mitä on - lähinnä ne on sitä varten, ettei teidän tarvitse aivan tyhjästä kuvitella tätä kaikkea.

Ja lopputulos - se oli H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A!

Keitetään ja raastetaan punajuuret

Sekoitetaan muut aineet joukkoon ja paistetaan pannulla

Ja mitä muuta punajuurista teen? No teen ainakin uunipunajuuria! Punajuuret pilkotaan uunivuokaan lohkoiksi (noin 3cm x 3cm), päälle pirskotellaan öljyä ja mausteita, esim. valmis ranskanperunamaustesuola on hyvää. Punajuuria pidetään uunissa 175 asteessa noin 15-20 min. Sekaan voi laittaa tietty myös muita juureksia, esim. perunaa, porkkanaa ja sipulia.

Myös hunajaiset punajuuret uunissa tehtynä on hyviä, niitä varten sekoitetaan vajaa puoli desiä öljyä  ja ruokalusikallinen hunajaa. Laitetaan myös suolaa. Seos kaadetaan punajuurilohkojen päälle ja kypsennetään uunissa niinkuin edellä.

j.k.  Sadonkorjuun ruokaohjeet jatkuu perunarieskoilla, joiden ohjeen löydät täältä, klik!

Olohuoneen syksy

Esittelen tänään teille meidän olohuoneen - se on saanut nyt syystunnelmaa lämpimistä roosan sävyistä ja kynttilöistä. 

Tämä on blogin ensimmäinen sisustuspostaus, joten kerronpa jotain meidän asumisesta:

Meillä on maalla uudehko hirsirunkoinen talo, jossa on kahdessa kerroksessa tupakeittiö, kolme makuuhuonetta sekä sauna- ja kodinhoitotilat. Meitä asukkaita on kaksi aikuista ja kissa. 

Alakerrassa minulla on ateljee, joka toimii myös pukeutumishuoneena käytännön syistä: Makuuhuoneessa meillä ei ole vaatesäilytystä. Yläkerrassa on "mieshuone" - jonka nimi kertonee paljon. Toinen yläkerran huone on makuuhuone. 

Meillä on iso tontti, jossa on metsää kolmella suunnalla ja neljänteen ilmansuuntaan avautuu peltomaisema. Pihaa jakaa jyrkkä rinne: talo, sisääntulopiha ja autotalli on yläpihalla, tuleva puutarha on alapihalla. Puutarhassa on tällähetkellä kasvimaa, vastaistutettuja omenapuita ja marjapensaita sekä paljon tyhjää, joten en voi vielä kutsua sitä puutarhaksi. Pihan molemmille sivuille jää metsäiset alueet, joista toisen katveeseen rakentui meidän ulkosauna. 

Mistä sinä haluaisit ensimmäisenä kuulla lisää? Jätä toki kommentti :)

Vetoketjun korjaaminen

Lyhyt mutta ytimekäs vetoketjun korjaaminen:

Ongelma: Vetoketju ei pysy kiinni.

Ratkaisu: Avaimenperän rengas.   

Väriopin perusteet

Yksi intohimoni ja inspiraation lähteeni ovat värit. Ne luovat perustan pukeutumiselleni ja sisustamiselle, joten niitä tulee enemmän tai vähemmän analysoitua päivittäin.

Olen itseoppinut, joten joku muu saattaa hyvinkin esittää asian jollain muulla tavalla. Kerron nyt kuitenkin sen, millä tavallinen tallaaja pääsee jo pitkälle värivalinnoissa.

Värejä on lämpimiä (warm) ja viileitä (cool) sekä kirkkaita (light) ja murrettuja (soft). Näistä on muodostettu ns. vuodenaikavärit (seasonal colours) joihin tutustuin, kun kävin pukeutumisen värikonsultoinnissa eli värianalyysissä Ylivieskalaisessa Olga K -vaateliikkeessä. Kerron postauksen lopussa lisää värianalyysistä, jos sellainen kiinnostaa. Nyt kuitenkin keskityn väreihin sisustuksessa.

Vuodenajat yksinkertaistettuna menee näin:
Kevät: lämpimiä ja kirkkaita värejä
Kesä: viileitä ja murrettuja värejä
Syksy: lämpimiä ja murrettuja värejä
Talvi: viileitä ja kirkkaita värejä.

Kuvat: http://www.whattowearhowtodress.com/color-analysis/

Murretut sävyt saadaan taittamalla kirkasta väriä harmaalla ja niitä sanotaan myös maanläheisiksi. Murretut värit näyttää kirkkaiden vierellä likaisilta, niinkuin esimerkiksi luonnonvalkoinen joka näyttää puhtaanvalkoisen vieressä kellertävältä. Murretuilla väreillä saa sisustukseen pehmeyttä ja kotoisuutta.



Kuva: Pinterest

Kirkkaat värit ovat puhtaita värisävyjä, niitä käytetään usein lastenhuoneissa (erityisesti lasten leluissa, esim legopalikoissa) ja ne sopivat myös moderniin sisustukseen puhtaan mustan ja valkoisen rinnalle tehosteväreiksi. Tässä esimerkki kirkkaiden värien käytöstä:

Kuva: Pinterest

Viileät värit ovat sinipohjaisia. Viileiden sävyjen seuraksi sopii hopea sekä harmahtava tai vaalea puu, kuten koivu ja tammi. Ruskeasta viileiden värien seuraksi sopii vain harva: ne jotka ovat harmaan ruskeita eli "greigen" värisiä.


Kuva: Pinterest

Lämpimät värit ovat keltapohjaisia. Niiden seuraksi sopii kulta ja pronssi sekä suurin osa puun väreistä, sillä puut ovat suurimmaksi osaksi eri sävyisiä ruskeita. Myös beige, kerman- ja vanilijanvalkoinen ovat lämpimiä.



Kuva: Pinterest

Pikaisen analyysin saa katsomalla ruskean ja puun värejä kodissa: Jos sisustuksessa on paljon ruskeaa ja puuta, erityisesti punaruskeaa tai kellanruskeaa, kannattaa niitä korostaa lämpimillä väreillä. Yleensä esimerkiksi puun värinen lattia on niin hallitseva, ettei sitä voi jättää sivurooliin.

Tässä esimerkki entisestä asunnostamme, jossa meidän tavarat olivat lämpimän sävyisiä, mutta vuokra-asunnon lattia ja keittiön kaapit olivat siniharmaita. Lattian väri oli tosi kylmän näköinen ja se haittasi minua usean vuoden ajan. - Tuskin siihen muut edes kiinnitti huomiota.

Kirkkaiden ja murrettujen sekoittaminen voi onnistua joskus hyvinkin. Esimerkkinä Hyypiön elämää -blogista kaksi kuvaa: Ensimmäisessä sohva ja seinä ovat lämpimän värisiä, matto ja verhot ovat viileän värisiä. Harmaata on kuitenkin myös sohvatyynyissä, keltaista on myös seinällä tauluissa. Seinä ja sohva näyttää kyllä lämpimiltä, mutta ei silti likaisilta tai tunkkaisilta. Kokonaisuus on onnistunut.

Kuvat: http://hyypio.blogspot.fi/

Toisessa kuvassa sohva on vaihtunut harmaaseen ja seinän lämmin sävy alkaa jo olla vähemmistöä, ja kuten blogin kirjoittaja itsekin totesi, uuden sohvan myötä seinä alkaa näyttää siltä, että siihen sopisi paremmin harmaa - siis viileä väri. Kokonaisuus ei kuitenkaan vieläkään ole huono.

Puhdas musta ja valkoinen ovat viileitä värejä ja jos sisustus on lämminsävyinen, kerman- tai vanilijanvalkoista, beigeä ja ruskeaa, musta on usein liian jyrkkä väri. Jos mustan sijaan käyttää ruskeaan taittavaa mustaa tai niin tummaa ruskeaa, että se näyttää mustalta, sävy sopii lämpimään värimaailmaan paremmin. Esimerkki ruskeaan taittavasta mustasta on Tikkurilan sävy "Toro"

Myös Tikkurila on määritellyt maalisävyjä kylmiin ja lämpimiin. Lämmin väripaletti aukeaa tästä ja kylmä väripaletti aukeaa tästä.

Lopuksi:
Aivan tosi inspiroivia väriliuskoja löytyy osoitteesta http://design-seeds.com/
Omasta kuvasta voi poimia värit liuskaksi ilmaisella ohjelmalla joka löytyy osoitteesta http://letschipit.com/

_______________________________________________________________________________________________________

Värianalyysi pukeutumisen ja tyylin avuksi

Värianalyysissä etsitään henkilön värivuodenaika katsomalla henkilön ihon, silmien, huulten ja hiusten väriä. Oikeat värit saavat ihon hehkumaan ja silmät korostumaan, kun taas väärät värit saavat ihon näyttämään kalpealta ja sairaalta ja vievät huomion pois silmistä ja huulista.

Värianalyysin jälkeen pieleen menneitä vaatehankintoja tulee vähemmän ja laatuunkin tekee mieli panostaa enemmän kuin ennen. Vaatekaapin sisältö muotoutuu pikkuhiljaa sellaiseksi, että kaikki sopii kaikkien kanssa. Värit omasta väriviuhkasta valitaan myös koruihin ja meikkeihin, joten kokonaisuus on tyylikäs ja tuo henkilön parhaat puolet esiin. Ja olette varmaan joskus nähneet henkilön, joka on värjännyt hiuksensa ja ensimmäinen ajatus on, että ne on selkeästi jonkun toisen hiukset - värianalyysin jälkeen myös hiusväri on helpompi valita sellaisista vaihtoehdoista, jotka ovat oma ihon värin kanssa sopusoinnussa.

Musta sopii vain "talvi-ihmisille" joita suomalaiset ovat hyvin harvoin. Siksi väittäisinkin että mustaan pukeutuminen on tyylitöntä - lukuunottamatta harvoja arvokkaita tilaisuuksia, jolloin ainoa tyylikäs on musta. Värianalyysistä saa rohkeutta pukeutua väreihin, myös muihin, kuin niihin vanhoihin lempiväreihin.