Jääkauden jälkeisessä historiassa tunnetaan useita kylmiä jaksoja ja katovuosia, jolloin Suomessa ja Euroopassa on nähty nälkää. Viimeisin paha nälänhätä nähtiin Suomessa 1860-luvulla, jolloin oli useampi huono satovuosi peräkkäin. Ensimmäisen maailmansodan aikaan elettiin niukkuudessa, mm. siksi että oltiin riippuvaisia Venäjältä tuodusta viljasta. 1920-luvulla alettiin varautumaan niin, että toisesta maailmansodasta oli mahdollista selvitä. 1900-luvun jälkipuoliskolla on varautumissuunnitelmaa ja varmuusvarastoja pyritty päivittämään niin, että voidaan tarvittaessa vastata nykyajan haasteisiin. Nykypäivän yhteiskunta on haavoittuvainen monella uudella tavalla, kun ollaan riippuvaisia sähköstä ja tietojärjestelmistä.
 |
| Lähde: Pixabay |
Uhkia ja mahdollisuuksia Suomessa
Suomessa on joitakin erityispiirteitä, joista meille koituu joitakin erityisiä uhkia: Meillä on kylmä ilmasto, joka tuo haasteita lämmitykseen ja maanviljelyyn. Suomessa on pitkät välimatkat ja kuljetuksiin tarvitaan paljon polttoainetta. Myös teollisuus tarvitsee paljon energiaa, joten sillä on ratkaiseva rooli varautumisessa. Täällä ollaan myös hyvin paljon riippuvaisia merikuljetuksista, joiden osuus kuljetuksista Suomeen on 82 % ja niitä ei käytännössä pystytä korvaamaan kumipyöräkuljetuksilla. Yhteiskuntamme on hyvin pitkälle digitalisoitunut ja meillä on haavoittuvat tietojärjestelmät. Lisäksi Suomen voi olla vaikea saada varaosia, mikäli kuljetukset ulkomailta eivät toimi, sillä Suomessa valmistamisen sijaan pääosin suunnitellaan tuotteita.
Suomessa meillä on kuitenkin myös joitakin etuja: Meillä on vesistöjä ja metsiä, luonnonkatastrofit ovat meillä harvinaisia. Meille on kehittynyt tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta, joka vähentää riskiä yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen. Sähköinfrastruktuuri toimii meillä hyvin. Suomi on vauras maa, jossa valtiolla on varaa esimerkiksi ostaa kaikille kansalaisille rokotteet pandemiaa vastaan. Meillä on poliittisesti vakaata ja turvallista, myös yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä toimii hyvin.
Varautuminen valtion tasolla
Kun tapahtuu jotain yllättävää, sekä valtion että yhteisöjen ja kotitalouksien tulee kantaa kortensa kekoon, jotta häiriötilanteesta selvitään ja yhteiskunta saadaan jälleen pyörimään. Valtio ei voi tulla pelastamaan yksilöitä, eivätkä yksittäiset henkilöt pysty pelastamaan valtiota. Toistan: Valtio ei voi tulla pelastamaan yksilöitä. Jokaisen tulee silloin ottaa vastuuta itsestään ja myös naapurin vanhuksesta tai apua tarvitsevasta lähimmäisestä. Jo pienellä vaivalla ja valmistautumisella voit helpottaa suuresti pelastusviranomaisten työtä. Kirjoitan kotitalouksien varautumisesta oman (pitkän) kirjoituksen ja keskityn nyt siihen, kuinka Suomi pärjää globaalissa kontekstissa.
Valtiolla on huoltovarmuuskeskus, joka muunmuassa vastaa varautumisen suunnittelusta, pitää yllä varmuusvarastoa (esim. viljaa ja polttoaineita), huolehtii että infrastruktuuri on riittävän hyvässä kunnossa ja kriittinen tuotanto (esim. siemenet ja ruuti) on turvattu. Polttoaineista varastoidaan noin 5 kk normaaliajan käytön tarpeisiin, joten säännösteltynä se riittää vielä paljon pitemmäksi ajaksi. Lääkkeitä ja sairaanhoidon tarvikkeita on varastoituna sekä maahantuojilla että valtion omissa varastoissa. Viljaa on varastoituna 6 kk tarpeisiin, jonka lisäksi varastossa on lannoitteita. Kriittisistä ruoka-aineista on lista ja niiden tuottajilla on tieto, miten poikkeustilanteessa toimitaan. Myös räjähdysaineita ja ampumatarvikkeita on varastoituna ja niitä on varauduttu tuottamaan.
Huoltovarmuuskeskuksella on hieno video, jossa kerrotaan, Suomen huoltovarmuudesta. Kannattaa katsoa video tästä linkistä. Siinä tulee paljon lisätietoa siitä, miten valtio varautuu.
 |
| Lähde: Pixabay |
Suomen ruokaturva
Ruokaturva perustuu neljään asiaan: 1) Ruuan vakaa saatavuus 2) Ihmisten tulotaso ja mahdollisuus hankkia ruokaa 3) Ruuan turvallisuus ja 4) Ruuan ravinteikkuus ja terveellisyys. Erityisesti ruuan vakaaseen saatavuuteen liittyy Suomen omavaraisuus kriittisissä elintarvikkeissa. Siitä pääsemme Suomen maatalouteen.
Nykyään mediaa seuraamalla saa helposti käsityksen, että maatalous on vähentynyt rajusti ja häviää kohta Suomesta, koska maanviljely ei enää kannata. Maanviljeliöiden ahdinko on tosiasia, mutta maatalous ei kuitenkaan ole rajusti vähentynyt parina viime vuosikymmenenä ja Suomen omavaraisuus on edelleen melko hyvä.
Luettelen nyt suurpiirteisiä lukuja muutamien raaka-aineiden omavaraisuusasteesta. Rukiin omavaraisuusaste vaihtelee vuosittain 50-100 % välillä ja vehnän 100-150 % välillä. Vaihteluun vaikuttaa sääolosuhteet. Vihannesten omavaraisuus on noin 80 % paikkeilla ja sokerin noin 40-50 %. Lihantuotanto on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana noin neljänneksen verran ja omavaraisuusaste on siipikarjanlihalla 100 %, sianlihalla noin 110 % ja naudanlihalla noin 80 %. Maidon ja kananmunien omavaraisuusasteet ovat hieman yli 100 %. Suomessa on siis hyvinkin pitkälle mahdollista syödä puhtaasti suomalaista ruokaa. Luonnonvarakeskus on tutkinut sitä, kuinka paljon suomalaiset syövät suomessa tuotettua ruokaa, kun otetaan huomioon myös välilliset tuotantopanokset, kuten ulkomailta tuodut lannoitteet ja luku oli suurinpiirtein 75 % luokkaa. Eli noin 75 % suomalaisten syömästä ruuasta on suomalaista. Valitettavasti minulla ei nyt ole linkittää tutkimusta tähän, em. luvut perustuvat koulutuspäivän materiaaleihin ja luentoihin.
Kotimainen maatalous on riippuvainen tuontilannoitteista, polttoaineesta ja työkoneista. Tuonnin varassa on myös eläinten ruokinta, sillä rehuihin tarvittava valkuainen saadaan pääosin soijasta. Tämä koskee koko Eurooppaa, sillä soijan suuria tuottajamaita on vain USA, Brasilia ja Argentiina.
Globaalisti hyvä ruokaturvan mittari on se, kuinka paljon kotitaloudet käyttävät tuloistaan ruokaan. Tosiasia on se, että ruokaa riittää niille, joilla on varaa sitä ostaa. Suomessa kotitaloudet käyttävät tuloistaa ruokaan vain noin 12 % - tosin luku on suurempi jos otetaan mukaan myös kodin ulkopuolella syöty ruoka. Talouksilla on hyvät mahdollisuudet selvitä ruuan suuristakin markkinahinnan vaihteluista. Suomi on siis yksi maailman rikkaimmista maista ja kun otetaan huomioon pieni väestön määrä, Suomi pystyy hyödyntämään globaalit ruokamarkkinat hyvin.
Uhkiakin kuitenkin riittää. Luonnonoloihin liittyviä uhkia ovat tarttuvat eläintaudit, kasvitaudit ja tuoholaiset (etenkin vieraslajit), tulvat, kuivuus ja ilmastonmuutoksen mukana tuomat sään ääri-ilmiöt. Muita uhkia ovat välttämättömien tuotantopanosten loppuminen (lannoitteet, valkuaisrehu ym.), kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt, kyberuhat jotka liittyvät tietojärjestelmiin, ruokaterrorismi ja ydinlaskeumat.
 |
| Lähde: Pixabay |
Jatkan seuraavassa kirjoituksessa siitä, miten kotitaloudet ja yksilöt voivat varautua tavanomaisempiin vaaratilanteisiin ja häiriöihin, kuten sähkö- ja vesikatkoihin ja myrskyihin. Pienillä toimenpiteillä voi vaikuttaa siihen, ettei ole pulassa ihan pienimmästä yllätyksestä. Seuraavaa kirjoitusta odotellessa voit tarkistaa, löytyykö sinulta taskulamppu ja siihen varapatterit. Sähköjen katketessa se pitäisi pystyä löytämään myös pimeässä.
Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!
Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.
Tekstin lähteet:
SPEK:in järjestämän Varaudu! -koulutuksen 24.9.2015 materiaalit ja luennot
Huoltovarmuus: Huoltovarmuuskeskus
Ruokaturva: Luonnonvarakeskus, Jyrki Niemi
http://www.huoltovarmuuskeskus.fi/
Tosi hyvä postaus! Nuo sun luvut on MTT:n raportista, uskoisin :) Lukujen perusteella meillä näyttäisi olevan ihan hyvä tilanne, suuri omavaraisuusaste ja mahdollisuus tuottaa ruokaa itse, mutta totuus ei ole ihan tuo. Samaisessa raportissa on muistaakseni 2 sellaista lukua, jotka eivät sitten olekaan ihan niin positiivisia, meinaan se, että 80% viljelystä on rehua ja yli 70% kotimaisesta tuotannostamme on kuitenkin sen tuonnin (lannotteet, energia polttoaineet, koneet ym.) varassa, eli jos jotain maailmalla sattuu, meidän omavaraisuusaste romahtaa.
VastaaPoistaII maailmansodassa Brittejä pidettiin sinä tahona, joka pisti isolle pahalle kampoihin ja käynnisti sitten muiden suurvaltojen kanssa operaation, jolla Eurooppa vapautettiin. Vähemmän kerrotaan siitä, että sota meinattiin hävitä siellä omalla maalla. Brittien syömässtä ruoasta 60% oli tuonnin varassa. Nykyaikana sen sodan ei tarvitse olla meillä tai ylipäätään ei tarvitse olla sotaa, jotta iso ongelma voisi syntyä. Siihen riittää juurikin se, että me ollaan tietotekniikkayhteiskunta, missä mikään ei toimi ilman tietotekniikkaa, joka on äärimmäisen hauras järjestelmänä. Eikä sekään kriisin edessä auta (enemmänkin itsessään on kriisin aiheuttajana), että Suomen energia- omavaraisuus on n. 30% kulutuksesta. Tällä hetkellöä esimerkiksi ollaan täysin Venäjältä tuotavan energian varassa.
Varautuminen on järkevää ja niin tehtiin aina ennen. Nyt ollaan "ota kaupan hyllystä" -taloudessa. Ei tarvitse tosiaan olla kuin myrsky, lakko tai esimerkiksi jonkin tuotantolaitoksen tulipalo ja tilanne on nopeasti siinä, että kauppaan ei tule tavaraa ja se mitä siellä on häviää nopeasti.
Jatko-osaa odotellen! :)
Hei, nyt on jatko-osakin julkaistu :)
PoistaTuohon omavaraisuusasteeseen vielä: Jäin siihen käsitykseen, että vaikka nyt viljellään paljon rehua ja lannoitteet tuodaan muualta, meillä on valmius alkaa tekemään lannoitteita omiin välttämättömiin tarpeisiin ja meillä on siemenviljaa, jota voidaan seuraavana keväänä laittaa maahan. Eli hetkellisesti varmasti saattaa romahtaa, mutta jotain on sentään tehtävissä pitemmällä aikavälillä. Mutta varmasti tuonnin estyminen olisi paha isku - vaikka koskisi vain jotain yhtä kriittistä tuotetta.
Tosiaan kotitalouksien ja kauppojen varastot oli ennen paljon isommat. Nykyään ei kaupoissakaan ole kuin ne, mitä hyllyssä on. Ja 80 % ruuasta kulkee Espoon ja Vantaan kahden suuren keskusvaraston läpi. Toisaalta, kun jakelu on keskittynyt sinne, siellä pidetään turvataso korkealla, mutta toisaalta isot yksiköt ovat haavoittuvia ja häiriö sekoittaa koko Suomen, jos jokin menee pieleen.
Kiitos, Annakreeta. Hyvä postaus ja tärkeä aihe. Ahdistavakin. Pitää kyllä miettiä omaa varautumistani ja aloitan vaikka siitä taskulampusta. Monesti näitä on tullut mietittyä, mutta pitäisi tehdä muutakin. Jatko-osaa odotan mielenkiinnolla minäkin. t. Pia
VastaaPoistaKiva kun kommentoit, Pia. Nyt on jatko-osakin valmis niin saat ehkä nyt tartuttua käytännön toimiin? :)
Poista