Instagramin puolelle @annakreetas olen postannut silloin tällöin kuvia, missä menen. On tullut koluttua metsässä, merellä ja kaupungissa.
Tämän vuoden melontakausi on alkanut, pääsen siis taas merelle merikajakilla hyvässä seurassa ja mukana on aina tietysti reilusti evästä. Olen käynyt lenkillä Kokkolan Harrbådassa eli Harrinniemessä, jossa on luontopolku rantametsän läpi ja polun päästä löytyy majakka. Ystäväni kanssa tein päiväretken Pedersören kunnassa sijaitsevalle Ilveskivelle, joka on Suomen suurin siirtolohkare. Lohkareen päälle on portaat ja päällä on näköalatasanne. Hyvä retkikohde! Keväällä puhdistin pihapuussa olevan linnunpöntön - valitettavasti viime kesän munat olivat jääneet kuoriutumatta. Tänä kesänä on parempi tilanne. Pöntöstä kuuluu kovaääninen sirkutus. Tintillä on poikaset!
Kotona olen rakennellut umpinaista verantaa aiemman avokuistin paikalle. Se projekti on jo loppusuoralla. Kuistista puuttuu enää ikkunat, jotka kunnostan kierrätystavarasta. Maalaaminen ja kittaaminen on vielä kesken, mutta sitten saan viime silauksen paikoilleen! Aiemmin kerroin kalkkimaalikokeilusta jonka kohteena oli nahkatuoli. Silloin tunsin epäonnistuneeni ja olin valmis heittämään vanhan rotiskon kaatopaikkakuormaan. Sellaista kuormaa vaan ei sattunut meidän hoodeilla olemaan, joten tuoli on odottanut edelleen kohtaloaan. Nyt otin sen kuitenkin käyttöön ja muistin miksi olin sen hankkinut! Se on ehkä paras tuoli käpertyä illalla - siinä on ihmisen hyvä olla! Ehkä välini alkavat taas lämmetä tuon tuolin kanssa... Ja tuoleista puheen ollen, kevättalvella löysin Kannuksen kirpputori Antandesta kaksi hurmaavaa tuolia ihastuttavalla kukkakuosilla!
Olen myös hengaillut eläimieni kanssa pihamaalla. Kanoilla on ison kuusen alla mahtavat kuopimispaikat, siellä on aina mukavan kuivaa maata, kun sinne ei sada. Pikkuruiset tiput ovat kasvaneet jo melkein täysikasvuisiksi ja kukot kisailevat kuka kiekuu komeimmin - harjoitukset alkavat jo aamuyöstä...... (Silloin kun iso kukko oli ainoana kukkona, en kuullut sen kiekuvan moneen kuukauteen). Kanat ja kissa pöyrivät siis jaloissani kun pihamaalla puuhastelen. Joskus jos havahdun siihen, että ketään ei näy lähistöllä, voin nostaa katseeni ja huomata, että kas, sieltähän ne jo juokseekin minua kohti.
Tällaiset väliaikakuulumiset siis tältä suunnalta! Palaan linjoille, kun on jotain uutta :) Odotan jo itsekin.
-Annakreeta
Kaunis blogi :) etsin väreistä tarinoita, joten käväsin täällä, tulen ehkä toistekin.
VastaaPoista