Piilottelevasta materialismista viisaaksi kuluttajaksi

Joulu on sitä aikaa, kun ihmiset havahtuvat materialismiin, joka meidät on ympäröinyt. Toiset viettävät joulua avaten isoja lahjakasoja kääreistään, toiset avoimesti paheksuvat joulun kaupallistumista. Moni heistäkin kuitenkin suuntaa heti pyhien jälkeen alennusmyynteihin - johan tässä on kotona tylsistytty riittävästi. Ja alennusmyynneissähän säästää! ....vai hetkinen, miten se meni..? Jos jaksat lukea loppuun asti tämän ihan liian pitkän kirjoituksen, saatat oivaltaa jotain.

Yhteiskuntamme tuntuu pyörivän rahalla – ja vain rahalla. Sellaisen käsityksen saa, kun kuuntelee ajankohtaisia keskusteluja. Ongelma tässä on se että rahaa ei tunnu enää olevan. Joku on jemmannut jonnekin kaikki rahat, eikä sitä kerta kaikkiaan enää ole. Hallitus yrittää selittää sitä kansalaisille ja etsiä keinoja säästää, leikata ja elvyttää. Markkinat eivät toimi jos talous ei kasva. Kasvun tulee olla loputonta ja kun kansa ei kuluta, tulee väistämättä lama ja taantuma, säästöpaineita ja leikkauksia. Ministerit pitävät vuorotellen vakavia puheita, jotka päättyvät tsemppauksiin: kyllä tästäkin

suomalaiset selviävät.

 

Kriittiset äänet kuitenkin korostava että talouskasvu ei tuota automaattisesti hyvinvoinnin kasvua. Loputon talouskasvu tulee johtamaan sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ongelmiin, kun halpatyövoiman käyttö muuttuu riistoksi ja luonnonvarat eivät enää riitä kertakäyttötavaroiden tuottamiseen. Tämä on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä ja todisteet ovat jo näkyvissä.

 

Osallistuin jokin aika sitten Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämään Vaihtoehtoja kasvutaloudelle –seminaariin. Sain sieltä paljon uutta näkökulmaa ja innostusta perehtyä kohtuutalouteen syvemmin. Kohtuutalous (degrowth) tarkoittaa elämistä maapallon kantokyvyn rajoissa ja talousmallia jossa hyvinvointi ei ole riippuvainen kasvusta. Kohtuutalous on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tavoittelee hyvinvointia kokonaisvaltaisesti yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle, jolloin markkinatalous on ihmistä varten, eikä ihminen markkinataloutta varten.

 

Seminaarin jälkeen tutustuin Kohtuu vaarassa –kansalaisliikkeen nettisivuihin ja luin Erilainen ote omaan talouteen –kirjan (Havia, Lappalainen, Rinta-Loppi), joka korosti pyrkimystä ”menestyksen” sijasta vapauteen, onneen ja hyvään elämään. Jokaisen kannattaisi miettiä omaa talouttaan hetki. Rakastammeko rahaa sen tuomien mahdollisuuksien vuoksi niin paljon, että se on elämäämme rajoittava tekijä? Tavoittelemme ”normaalia” elämää, sitä yhteiskunnan asettamaa yltäkylläistä ihannetta, mikä jokaisen tulee täyttää ollakseen kelpo. Yhtäkkiä huomaamme että meillä on velkaa ja kiinteitä kuluja, niiden myötä stressiä töistä. Edessä on 40 vuoden pakkotyörupeama, jotta voimme maksaa velkamme. Perhesuhteet kärsivät ja säästöön ei jää mitään. Odotamme että ”pääsisimme” viimein eläkkeelle. Tämä yltäkylläisyyskö tekee onnelliseksi?

 

Kun perustarpeet on tyydytetty, hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään kumpuavat muualta kuin aineellisesta yltäkylläisyydestä: perheestä, terveydestä, ystävistä, mielekkäästä tekemisestä, oikeudenmukaisuudesta ja osallistumisesta yhteiskunnan rakentamiseen. Kulutuksen vähentäminen ei tosiasiassa ole tie ankeaan ja rajoittuneeseen, vaan entistä merkityksellisempään ja monipuolisempaan elämään.

 

 

Harva meistä tuntee itseään materialistiksi - sanalla on negatiivinen kaiku. Silti käymme shoppailemassa, ostamme heräteostoksina pieniä kivoja juttuja, kierrämme alennusmyynnit ja ihmettelemme kotona varaston täyttymistä ja lompakon tyhjenemistä. Olemme sosialistuneet kulutuksen kulttuuriin ja kulutamme yli varojemme vaikka emme ole tietoisesti sellaista valintaa tehneet. Eikö ole hirveä ajatus?

 

Lukemassani Erilainen ote omaan talouteen –kirjassa kannustetaan irtisanoutumaan stressaavasta kulutusmallista, jossa mikään ei riitä. Juuri tätä kannustusta kaipasin. "Entiseen elämäntyyliin verrattuna tulet tekemään uhrauksia, mutta ne eivät tunnu siltä. Saat tilalle sekä henkisesti että taloudellisesti ylijäämäisen elämän". Ja miten se tehdään? Keräsin kirjan ja muiden lähteiden pohjalta tärkeimmät pointit. 

 

1. Älä osta mitään vain statuksen vuoksi.

 

Kuvittele millaisia olisivat hankintasi jos niitä pääsisivät ihastelemaan vain sinä itse ja lähipiirisi. Olisiko tuolloin enää väliä minkälaisen kuvan antaisit itsestäsi tavaroillasi? Mitä ostaisit toisin jos et välittäisi muille luomastasi mielikuvasta? Mieti tätä ajan kanssa, sillä meidän on yllättävän vaikeaa nähdä kuvitellun sosiaalisen paineen meissä aikaansaama käytös, se nimittäin tuntuu ensin täysin omalta.

 

2. Tiedosta ”suunniteltu vanhentaminen” ja pyri vastustamaan sitä.

 

Suunniteltu tuotteiden vanhentaminen keksittiin 1930-luvulla ja sitä pidettiin mm. ratkaisuna suurlaman selättämiseen. Sittemmin siitä on tullut yksi liiketalouden perusasioista: Tuotteelle määritellään käyttöikä ja varmistetaan että suunnitellun käyttöiän loputtua tuote on käyttökelvoton ja kuluttaja joutuu ostamaan uuden tuotteen. Tunnetuimpia muotoja ovat seuraavat:

• Tekninen vanhentaminen (jotkin osat valittu alhaisimman kestävyyden mukaan)
• Tyylillinen vanhentaminen (vuosimalli)
• Systeeminen vanhentaminen (vanha malli ei sovi yhteen uuden kanssa)
• Ilmoituksellinen vanhentaminen (partaterän väriä vaihtava liuska)
• Ohjelmoitu vanhentaminen (tulostimen sivumäärärajoitin)
• Kulutuksellinen vanhentaminen (tulostin ohjelmoidaan käyttämään kaikkia värejä myös harmaasävytulostuksessa)

Jos tuote on korjattavissa, se kannattaa korjata, vaikka se maksaisikin jotain. Vaikka halvimmat vastaavat tuotteet kaupassa maksaisivat saman verran kuin korjaaminen, voit saada pitkäikäisemmän tuotteen korjaamalla vanhan. Halvimpaan tuotteeseen on luultavasti piilotettu uusi jippo, joka laukeaa takuuajan umpeuduttua.

 

3. Osta tarvitsemasi tavarat käytettynä

 

Kuvaputkitelevision saa nykyään ilmaiseksi, parin vuoden takaisen plasma tv:n satasella ja vuoden ikäisen LED-television muutamalla satasella. Tuotteen vanheneminen on lähinnä henkinen prosessi, todellisuudessa tuote tuo saman hyödyn kuin ennenkin. Uusimman teknologian hankkiminen kotitalouteen osoittautuu siis usein taloudellisesti huonoksi ratkaisuksi. Käytetyn tavaran suosimiselle on monia syitä:

• Hinta on reippaasti alhaisempi, silti se täyttää tehtävänsä.
• Vaikka tuote on käytetty, se voi silti olla varsin hiljattain kauppoihin saapunutta teknologiaa.
• Huonon ostoksen riski on kohtuullisen pieni sillä jos tuote on kestänyt takuuajan yli, se todennäköisesti kestää samanlaista käyttöä vielä kauan. Toki täytyy tietää mitä on ostamassa ja muistaa, ettei takuuta ole. Vähemmän teknisissä ostoksissa riski on lähes olematon. Koska tuotteen on hankkinut murto-osalla hinnasta, pysyy kokonaishinta alhaisena vaikka tuote hajoaisikin ja tilalle joutuisi ostamaan toisen. Menetysten ollessa verrattain pieniä, myös pinna pysyy löysemmällä.
• Kun on tullut aika hankkiutua tavarasta eroon ja myydä se eteenpäin, on tuotteesta melkein poikkeuksetta mahdollista saada maksamansa hinta tai vain hieman sitä alhaisempi hinta. Näin tuotteesta ja sen käytöstä ei oikeastaan maksa juuri mitään.

On tietysti myös tavaroita, joita ei kannata ostaa käytettynä. On oltava arvostelukykyä ja tiedettävä mitä voi turvallisesti ostaa. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle ja pikkuhiljaa kertyvä kokemus auttaa.

 

4. Opettele immuuniksi mainoksille

 

Mainokset luovat keinotekoisia tarpeita. Ne luovat totuudenvastaisia mielikuvia, rakentavat keinotekoisia tarpeita ja rohkaisevat kuluttamaan lisää. Ne pitävät yllä kulutuskulttuuria ja ruokkivat materialistista elämäntapaa. Mainonta saa meidät haluamaan sitä, mitä meillä ei vielä ole ja vie meiltä ilon siitä, minkä jo omistamme. Reilua...? Lisäksi maksamme mainostamisen kulut tuotteiden hinnoissa. Reilua?!

Poista siis kaikki mainokset elämästäsi, jotka sinun on mahdollista poistaa. Laita postiluukkuun lappu ”ei mainoksia, kiitos!”. Lehteä lukiessa jätä mainokset silmäilemättä. Peruuta sähköpostiisi tulevat uutiskirjeeksi naamioidut mainospostit ja kanta-asiakkaiden ”viikkotiedotteet”. Tallenna tv-ohjelmat ja kelaa sitten mainosten ohi. Tee väestörekisterikeskukseen ja ajoneuvohallintarekisteriin henkilötietojen luovutuskielto. Asenna nettiselaimeesi mainosesto. Älä osallistu arvontoihin ym. joissa henkilötietoja kerätään suoramarkkinointia varten. Jos yhteystietolomakkeessa on kohta ”tietojani saa käyttää suoramarkkinointiin” älä laita siihen rastia. Kaikkia mainoksia et pysty karsimaan elämästäsi, mutta paljon kuitenkin.

 

Alla oleva antimainos parodioi Suomen kauppaketjujen suurta myymälävarkautta vastustavaa kampanjaa, jonka mukaan ”myymälävaras istuu pöydässäsi”, sillä maksavat asiakkaat joutuvat maksamaan myös myymälävarkaiden aiheuttaman tappion tuotteiden hinnoissa. Sama pätee mainosmieheen. Antimainos ”mainosmies syö teillä” on julkaistu Pahkasika –lehdessä keväällä 1985.

 

 

 

5. Älä tee asunnostasi varastoa.

 

Maksatko asuntolainaa tai vuokraa suuresta asunnosta vain siksi että tarvitset tilaa ympärillesi kertyneille tavaroille? Jokainen esine, jonka näet ympärilläsi, on vaatinut jonkinlaisen rahallisen panostuksen. Paljonko rahaa on kulunut noihin tavaroihin? Hankinnat on helppo perustella järkevinä ”sijoituksina” ja silti ne päätyvät olemaan kaikkea muuta. Katso tavaroita ympärilläsi: montaako niistä olet käyttänyt viikon, kuukauden, puolen vuoden tai vuoden sisällä?

 

Kun koti täyttyy tavarasta, alamme kärsimään ahtaudesta. Yhtäkkiä tarvitsemme lisää tilaa. Asuntonäytöissä arvioimme säilytystilojen riittävyyttä. Suuremman asunnon myötä kulumme jälleen nousevat ja nurkat täyttyvät ennen pitkää uudelleen. Köyhdymme, eikä elämänlaatumme kohene lainkaan.

 

Joten kun mielesi tekee ostaa jotain, älä kysy ”tarvitsenko minä todella tätä” – löydät varmasti syyn, miksi tarvitset sitä. Kysy sen sijaan ”pärjäänkö ilman tätä”. Kieltäydy kerta toisensa jälkeen ostamasta tarpeetonta, vaikka sinun tekisi mieli saada se omaksesi. Kieltäytyminen tulee kerta kerralta helpommaksi ja lopulta et enää edes ehdota ostosta itsellesi. Älä osta tänään sellaista, mitä tarvitset vasta myöhemmin. Ennen kuin ostat mieti myös sitä, miten pääset tavarasta tarvittaessa eroon. Jos sillä ei ole jälleenmyyntiarvoa ja se on hankala kierrättää, jätä se ostamatta.

 

6. Määrittele onko tuote halpa vai kallis.

 

Siitä, miten paljon tuote maksaa, ei voi vetää suoraa päätelmää, onko tuote halpa vai kallis. Kun muutamme hankintahinnan nettotyötunneiksi, jotka joudumme tekemään saadaksemme tuotteen, saamme paremman käsityksen siitä kuinka paljon joudumme antamaan saadaksemme tuotteen. Ja jotta pääsisimme lähemmäs todellisuutta, tulee ensin vähentää nettotuloista toistuvat ja pakolliset menot. Kun sen jälkeen laskee, paljonko todellinen nettotuntipalkka on, voi laskea miten pitkään oikeasti on käytävä töissä maksaakseen peruselämisen jälkeen syntyvät lisäkustannukset ja hupihankinnat.

 

Tämän laskutoimituksen jälkeen näkee lomamatkat aivan uudessa valossa: Kuinka kauan joudut työskentelemään saadaksesi rahat parin tonnin lomamatkaan, jonka tarkoituksena on päästä hetkeksi pakoon arkista työelämää? Mitä enemmän palkitset hankinnoillasi itseäsi kovasta työstä, sitä syvemmälle kierteeseen ajaudut.

 

Tuotteen määrittelyyn halvaksi tai kalliiksi liittyy tietysti myös tuotteen käyttöikä. Muuta tuotteen hankintahinta tuotteen vuosikustannuksiksi, niin huomaat että harkittu, laadukas mutta kalliimpi tuote onkin halpa. Kengät ovat hyvä esimerkki: Laadukkaat kengät kestävät useita vuosia. Jos laadukas kenkäpari maksaa sata euroa, se ei ole paljon vuosikustannuksina ajateltuna. Jos ostat kahden kympin kenkäparin jotka hajoavat puolen vuoden jälkeen, oli kenkäpari sittenkin kallis ostos. Kahdenkympin kengät on myös helppo jättää huoltamatta. Emme pidä kovin hyvin huolta niistä tuotteista, jotka kovalla vaivalla hankimme. Valitamme rahan vähyyttä, mutta käyttäydymme kuten miljoonaperijät. Milloin sinä viimeksi huolsit kenkäsi?

 

7. Älä elä velaksi

 

Velasta on tullut normaali osa useimpien palkansaajien elämää ja samalla on hämärtynyt ymmärrys siitä, miksi velkaantumisen tulisi olla suuren harkinnan varaista. Meille tarjotaan kulutusluottoja, osamaksuja, kytkykauppoja ja vikavippejä lähes päivittäin. Helposta saatavuudesta huolimatta velkaantuminen on todella harvoin järkevää. Luottojen markkinointi johtaa ansaan, jos ei ole tiedostanut onnen, omistuksen ja rahan suhteita. Unelmansa elämisen sijaan päätyy itse luomaansa orjuuteen.

 

Säästäjällä yhtälö on vahvasti positiivinen verrattuna velaksi elävään. Säästetty 1000 euroa voi olla vuoden kuluttua 1100 euroa, jos raha on sijoitettuna tuottavasti. Velkaantunut sen sijaan joutuu maksamaan korkoja. Tosiasiassa tulevaisuudesta tähän päivään siirretyn kulutuksen hinta on 1200 euroa (tappio 200 euroa) sillä velkaantunut menettää maksamiensa lainan korkojen lisäksi tuoton jonka olisi saanut säästöstään. Tästä syystä säästäjällä on velkaantujaa suurempi ostovoima.

 

Ottaessasi velkaa et vain lainaa rahaa, vaan samalla luovutat itsemääräämisoikeutesi tulevaisuuden tuloistasi ja työnteon määrästä toiselle osapuolelle. Et voi enää ottaa henkilökohtaisia riskejä, kuten vaihtaa työpaikkaa tai kouluttautua uuteen ammattiin. Et enää saa käydä töissä, vaan sinun pitää käydä töissä. Vapaus on asia jota toiset arvostavat enemmän, kuin toiset. Tulee kuitenkin muistaa että velkaantuminen on valinta, tiedosti sen tai ei.

 

 

 

Lopuksi: Jotta yhteiskunnassa kasvutalouden kierteestä päästään kestävään kohtuutalouteen, tarvitaan poliittinen muutos joka tulee olemaan todella pitkän tien takana. Laajamittaisesti vähentäminen ilman yhteiskunnallisia muutoksia johtaisi lamaan, työttömyyteen ja yhteiskunnan epävakauteen - tosin näemme todisteita että siihen voi johtaa myös kasvutalous. Siksi asiaa tulee pitää esillä ja siitä tulee keskustella. Omasta taloudesta voi aloittaa, sillä kansalaisvelvollisuuksiin ei kuulu yltiökuluttaminen. Hallituksen tehtävä on reagoida, mikäli yhteiskunnan rakenteet uhkaavat kaatua siihen, että yksilöt etsivät hyvinvointia kohtuullisesti.

 

Näiden sanojen saattelemana voitte lähteä alennusmyynteihin - tai jättää houkutukset kokonaan väliin. Joka tapauksessa, toivotan teille onnellisia päiviä!

-Annakreeta

 

 

Lähteet:
http://www.sll.fi/ajankohtaista/tilattavat/Kohtuutalous_webversio.pdf
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kohtuutalous/kohtuutalous
Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä Vaihtoehtoja kasvutaloudelle -seminaari 25.11.2015
http://www.kohtuusvaarassa.com/
Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen.