Olen muuttanut pieneen ns. vieruskuntaan, jossa uudet naapurit tervehtivät hymyillen, kaupan kassat tulevat tutuiksi, eikä minnekään ole pitkä matka. Olen saanut paljon uusia tuttuja ja voi sanoa että jopa ystäviä. Minut on otettu lämpimästi vastaan. Olen kasvattanut verkostoa, jota vailla olen vuosia tuntenut olevani. Olen toki muuttanut myös omaa suhtautumista ihmisiin ja muistanut taas, että etäisenä pysyttelemiselle ei ole mitään järkevää syytä. Kun antaa, niin saa.
Uusi kotini on koti myös komealle miehelle ja kolmelle ihanalle nuorelle. Myös kissani Kaukovaara asuu täällä ja kanat muuttavat pihalle lähiaikoina. Elämme täyttä elämää, sen iloja ja suruja, joka hetkestä onnellisena.
Talolla on mielenkiintoinen historia: Se on rakennettu 60-luvun alussa Bockin panimon lähettämöksi, jossa juomat on välivarastoitu ennen kuin ne on kuljetettu kauppoihin. Talossa on jo silloin ollut toisessa päässä juomavarasto ja toisessa päässä asunto. Vuonna 1967 Hartwall osti Bockin ja Hartwall jatkoi toimintaa tässä rakennuksessa vielä pitkään. Rakennus on kokenut monia muutoksia vuosien aikana, mutta edelleen se on luonteeltaan teollisuushenkinen ja rakennuksen toinessa päädyssä on kahden kuorma-auton talli ja lastauslaituri. Mutta koska rakennuksen toinen pääty on aina ollut asuinkäytössä, on etelänpuolella kotoisa sisäänkäynti ja viihtyisä piha, jossa on vanhoja istutuksia.
Nyt kun minulla on koti ja rauha sisälläni, on luovuuteni herännyt taas eloon. Tulevaisuuden suunnitelmia pulppuaa iloisena virtana. Muistikirjani täytyy vauhdilla, remontti- ja sisustussuunnitelmat täydentyvät ja haaveet saavat siivet. Suunnittelen uusia seikkailuja ja sitä varten analysoin oman inspiraationi eli innostuksen olemusta: Mistä se innostus oikein tulee? Mikä minua motivoi, mikä saa minut kokemaan panostukseni tärkeäksi? Innostuksesta syntyy uusia menestystarinoita ja sellaista kohti olen matkalla. Turvallisesti kotisatamasta.
❤👍
VastaaPoista