torstai 14. elokuuta 2014

Emännänkaappi

Tämän emännänkaapin olen ostanut ihan ensimmäiseksi kunnostettavaksi huonekalukseni. Silloin äidilläni oli ollut vastaavanlainen emännänkaappi jo vuosia ja siskolleni oli hankittu kaappi silloin, kun siskoni muutti kotoa. Sitten tuli minun vuoroni saada omani, siitä on kenties kahdeksan vuotta. Sen jälkeen vielä pikkusiskonikin on saanut omansa, joten nyt on kaikilla perheen emännillä omat kaapit. 

Tällaisia astiakaappeja on eri versioita paljon olemassa, niiden paikka on ollut perinteisesti keittiössä ja ne ovat toimittaneet astiakaapin virkaa. Joissakin on ulosvedettävä leivinlauta, niinkuin omassani, joissakin lasiovet yläkaapissa. 

emännänkaappi, astiakaappi





















Ostaessani oman kaappini, se oli hirvittävän tummalla ruskealla maalattu ja todella tunkkaisen oloinen siinä asussaan. Yläkaapin ovien ja leivinlaudan etulevyt jouduin uusimaan. Silloin maalasin kaapin vaalean vihreäksi ja se olikin hyvin piristävä väri opiskelija-asunnoissa. Muutama vuosi sitten maalasin kaapin kuitenkin uudelleen ja valitsin väriksi Tikkurilan värikartan "ajopuu"-sävyn. 

Tällä hetkellä kaappi palvelee kirjahyllynä ja vaatekaappina. Vaatekaapiksi se onkin vallan loistava! Lisäksi ulosvedettävää leivinlautaa voi käyttää apupöytänä.





























Edit: Löysin kuvan siitä, miltä kaappi näytti aiemmassa lookissaan! - tosin kuvasta puuttuu laatikot, jotka olivat tuolloin vielä muuttomatkalla. 



torstai 7. elokuuta 2014

Kielo mekko - juhlaversio pitsistä

Kerroin aiemmin ompelemastani  Kielo mekosta (linkki tässä), josta tuli ehdoton lempimekkoni. Tänään valmistui samoilla kaavoilla pitsinen versio. Pitsin kanssa lienee korrektia käyttää alushametta, joten ompelin myös sellaisen tähän versioon. 

Ja nyt voin juhlissa vitsailla nokkelasti pukeutuvani vanhoihin verhoihin, nimittäin ostin pitsin kirpparilta verhona. Se koko verho maksoi 5e ja sitä oli varmaan seitsemän metriä...Mekkoon meni about kaks! ...Itseasiassa taidan ripustaa jäljelle jääneen kankaan ateljeen ikkunaan! Se on kuitenkin minulle toissijainen käyttötarkoitus, mielessä oli jo kangasta ostaessa tämä mekko ja juhlatkin on varmuudella tulossa.







 ...Hups, käänteet on silittämättä.... 



Käyttöä kestävä lompakko

Ongelmana hajoavat lompakot. Suomen lipulla varustettu nahkalompakko, miksi siinä on saumat, jotka pettää ja vuorikankaana niin ohut tekokuitukangas, että se repeää parin kuukauden jälkeen sauman vierestä? Tosin, miehelläni lompakon käyttö ei liene sitä kaikkein hellävaraisinta, mutta kyllä se silti on hullua, että uuden lompakon saisi ostaa kaksi kertaa vuodessa. 
 
Vaatimuksena lompakolle on myös iso kolikkopuoli ja sellaisethan on nykyään muinaishistoriaa....
 
Jälleen kerran: ite kun tekee, niin saa sellaista kuin sattuu tulemaan. Tässä siis lompakko, ensimmäinen harjoitusversio, joka ei ehkä ole kovin kaunis, mutta senkin edestä löytyy käytännöllisyyttä ja kestävyyttä.
 
 
Tein kaavat ensin tapetista, että hahmottaisin, mikä osa on mikäkin...

 
Materiaaleina aito nahka, musta puuvillapolyesteri ja metallihampainen ketju.
 
 
Aloitin siitä kolikkopussista, jonka tikkasin niin lujaan, ettei varmasti ratkea!
Sitten ompelin ketjun etu- ja takakappaleen väliin ja sitten kolikko pussin ketjun alle. Näin kolikkopussi on irtonaisena pussina, eli mahtuu laajenemaan valtavan kolikkomäärän mukana.

 
 
 
Etukappaleen päälle tein neljä korttipaikkaa.


 
Sitten kokosin koko hoidon, muistin jättää setelitaskun suun auki ja kanttasin yläreunan hienosti mustalla. Hieman on hankala ommeltava tuo nahka + vetoketju + paksu kanttaus.... Joten tikkaukset näyttää lähinna harakan varpailta. Mutta idea toimi! ja teen sitten uuden hienomman version kun tämä ensimmäinen hajoaa.... ;)
 




 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...