keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Uusi kesäkanala



Iloisia uutisia! Nyt myös kanat ovat muuttaneet uuden kodin pihapiiriin ja ovat kotituneet hienosti! Heidän kesäasuntonaan toimii vanha leikkimökki, joka raivattiin pihatavaroista ja lasten uimaleluista kesäkanalaksi. Kesän ajan kanat viihtyvät hyvin leikkimökissä ja sen eteen pystytetyssä häkissä. Kesän aikana on tarkoitus rakentaa pihaan ihan oikea, sähköistetty ja lämpöeristetty talviasuttava kanala, johon tulee myös säilytystilaa kanojen tarvikkeille. Talvikanalaan tulee myös tipula siltä varalta, että hautomakuume iskee - minulle tai kanaemoille :)

Muuton jälkeen kanaparvi on aina hieman epäluuloinen ja niitä on hyvä pitää hetken aikaa kanalassa, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi ja oppiva mikä on heidän uusi kotinsa. Hain kanat illalla ja ne menivätkin heti mielellään uusille orsille nukkumaan. Kanalassa ne viettivät seuraavan aamun tutustuen munintapesiin ja uusiin nurkkiin, aamupäivällä alkoivat jo kurkistellä minun ohi ovelle päin: "Mitäs tuolla ulkona on, saadaanko käydä katsomassa olisiko siellä jotain herkullista?!" Päästin kanat tutustumaan häkkiinsä, joka oli kasvanut aikalailla täyteen horsmaa - puutarhuri oli keskittynyt häkin pystyttämiseen ja luottanut että kanat raivaavat kasvuston häkistään kun tulevat uuteen kotiin.

Uusi häkki oli kanojen mieleen. Horsmat ja voikukan lehdet maistuivat niille hyvin. Ne olivat alkuun varovaisia, mutta tutkivat kuitenkin uteliaina paikkoja. Ihmisiä ne väistivät muutaman päivän ajan, ennenkuin alkoivat luottaa, että uudet ihmiset pitävät niistä huolta.










Häkkiverkko on käytettyä koirahäkin verkkoa, jonka ostin paikalliselta facebook-kirpparilta. Häkin pystyttämisessä tärkeää on varmistaa, etteivät petoeläimet pääse häkkiin. Suurimmat uhkat, joilta kanoja täytyy suojella, ovat vieraat koirat, ketut ja minkit sekä kotkat ja haukat. Verkon tulee siis olla riittävän tiheä, sen ali kaivautuminen tulee estää kääntämällä verkon alareuna ulkopuolelle ja upottamalla se maan alle ja petolintujen pääsy häkkiin tulee estää laittamalla verkkoa myös katoksi. Tämä häkki on pystytetty tilapäiseksi häkiksi vähäisillä resursseilla, jotta kanat saatiin kotiin. Pedoilta suojautumisessa on tämän häkin kohdalla parantamisen varaa, mutta syksyyn mennessä rakennettavasta pysyvästä häkistä tulee varmempi. Meidän kodin pihapiirissä ei onneksi ole nähty liikkuvan mitään kissaa suurempaa uhkaa, joten olen melko rauhallisin mielin tilapäishäkin suhteen.






Kesäkanalassa ei tarvita kovin erikoista varustelua: kanoille riittää suoja sateelta, rauhallinen munintapaikka ja turvallinen yöpymispaikka orsilla. Kesällä ne viihtyvät lähes koko valveillaoloaikansa ulkona häkissä. Ulkona ne kuopsuttavat maata ja etsivät herkkuja, ottavat hiekkakylpyjä ja nauttivat auringon paisteesta. On tärkeää että häkissä on sekä aurinkoisia että varjoisia paikkoja, kanoille tulee helteellä helposti liian kuuma. Kylmästä kesästä kanat eivät paljon valita, niille sopii lämpötilat +1 ja +20 asteen välillä, eikä pieni sadekaan haittaa. Sateen yltyessä ne etsivät suojaa pensaiden alta, katoksesta tai kanalasta. 







Tämä meidän kanaparvi on ehkä hieman erikoinen siksi, että nämä ovat kovin iltaunisia. Viimeistään kuuden aikaan ne alkavat jo suunnitella yöpuulle menemistä. Olen koittanut vähän kääntää niiden rytmiä pitämällä niitä illalla ulkona, mutta ne eivät oikein ole ymmärtäneet valvomisen ideaa. Ne vahtivat kanalan ovea, että milloin se aukeaa ja päivittelevät suureen ääneen traagista kohtaloaan: "Kanalan ovi on mennyt kiinni, mitä me nyt tehdään jos se ei aukea!? Missä ihmeessä me sitten voidaan nukkua? On tämä tavatonta, ovi on kiinni eikä aukea!" Yleensä viimeistään seitsemältä olen heltynyt ja päästänyt parven järjestetäytymään orsille yötä varten. Sitten ne heräävätkin jo aamulla kolmen-neljän maissa ja kukko ilmoittaa aamun valkenemisesta vaativilla kiekaisuilla: "Kukko-kie-kuu!" tai joskus vähän hassusti "Kukko-kuuu!" tai "Kukko-kieku-aaa!"


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Pesäkivet

Viime kesänä, eräänä aurinkoisena päivänä, sain viettää kivan illan hämmästyttävässä paikassa ihan tässä lähellä! Paikka on nimeltään Pesäkivet ja sijaitsee Kälviän ja Kannuksen välillä. Kokkolalaiset ystävät ovat puhuneet paikasta monesti - se on suosittu retkipaikka lapsiperheiden keskuudessa - mutta en ollut koskaan siellä käynyt ennen kuin viime kesänä. Tässä siis oiva kesäretkikohde Keski-Pohjanmaalta!


Ajoimme hetken aikaa kuoppaista hiekkateitä, mieli oli odottava. Sitten näin keskellä tasaista ja hiekkaista kangasmetsää töröttäviä siirtolohkareita kokonaisen röykkiön, ihan kuin pesänä. Olimme perillä! Autolla pääsi aivan retkipaikan viereen ja maasto oli helppokulkuista, niinpä aurinkoisena päivänä siellä oli muutama muukin autokunta, lähinnä lapsiperheitä kiipeilemässä ja paistamassa makkaraa nuotiopaikalla. Kaikille riitti hyvin tilaa kiipeillä näillä lohkareilla, joiden korkeus oli paikoin jopa 10 metriä ja kivien välissä oli tutkittavia reittejä ja luolia. Annoimme muille tilaa nuotiopaikalla ja söimme evääksi ottamamme keksit lohkareiden huipulla ihaillen maisemia ja nauttien auringosta.


Kuvien jälkeen löydät ajo-ohjeen ja karttalinkin.
















Pesäkiville löytää, kun suunnistaa Kälviän ja Kannuksen välille lähelle Riipan kylää ja kääntyy Kokkola-Kajaanitieltä eli vt28:lta pohjoiseen, Pesäkiventielle. Kartta löytyy tästä linkistä.


Hauskoja kesäretkiä teille kaikille!




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tiiliseinä esiin



Tänään saatte kuulla tutkimusmatkasta nimeltä tiiliseinä! Oli tarkoitus kylläkin laittaa vai uusi laminaatti lattiaan, mutta hommassa tuli tiiliseinä vastaan. Kirjaimellisesti.


Niinkuin olen aiemmin kertonut, talolla on vaiherikas menneisyys. Jossain vaiheessa olohuoneesta on katkaistu tiiliseinä niin, että tiilen päät on jääneet ulos muun seinän tasosta ja niitä oli peitetty laastilla. Arvatkaa sainko pidettyä näppejäni irti siitä. Jos seinästä töröttää tiilenpäitä, niin eikö niiden kuulu näkyä! Sitä mitä et voi peittää, korosta. Iskin taltalla tiiliin ja rapsuttelin tiilenpäistä laastin pois. Sitten tilanne riistäytyi käsistä, mopo karkasi ja homma lähti lapasesta: oli pakko vähän naputella esiin myös sitä seinää, jonka pääty oli jo esillä. Hommasta tuli kauhea sotku, mutta oli (ainakin minun mielestäni) vaivan arviosta! Ai että mää tykkään tuosta tiiliseinästä!


Tarkoitus oli vielä vähän viimeistellä hommaa niin, että olisi putsannut vielä vähän paremmin ne tiilet, jotka otin esille: nyt niissä on vielä aika paljon harmautta päällä, mutta priorisoin muihin hankkeisiin välillä - kuten siihen laminaatin laittoon, mitä oltiin tekemässä. Olen seinään tyytyväinen näinkin ja myöhemmin ehtii jatkaa jos siltä alkaa tuntua. Kuulemma tällaiseen tiiliseinään kannattaisi laittaa esim saunasuoja päälle, ettei laastipöly rapise seinästä, mutta eipä tuo ole pahemmin rapissut vaikka saunasuoja on laittamatta. Lykkään siis sitäkin toistaiseksi.











sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kaapin ovien maalaaminen


Tuli päivitettyä eteisen kaapistoa tälle vuosituhannelle ;) Tuollaiset ritiläovet on oikeastaan aika hienot, vai mitä!? Mutta mäntypuu jotenkin masentava. Otin uuden kodin haltuun ja testasin perheen sietokyvyn rajoja - ei tullut rajat vastaan, vaikka maalausprojekti oli levällään olohuoneen lattialla muistaakseni ainakin pari viikkoa....ja vetimien hankkiminen on venynyt kuukausia! Kärsivälliyys asuu tässä talossa, kuten myös rento ote elämään.

Ritilät oli melko työläitä maalata ja jouduin maalaamaan kaksi maalikerrosta. Telaa ei voinut tässä projektissa käyttää, joten valitsin maaliksi liuotinohenteisen Empire -hyytelömaalin joka tasoittuu hyvin vaikka maalaa pensselillä. Mielummin olisin maalannut vesiohenteisella maalilla, mutta niillä on minun kokemukseni mukaan vaikea saada tasaista pintaa pensselillä ja vesiohenteisen kanssa käytän siksi mielummin telaa. Tässä projektissa se vai ei olisi käynyt.

Erityisesti liuotinohenteisella maalilla maalatessa kannattaa käyttää ohuita kumihanskoja, niin ei sotke käsiään. Kun maalaamisesta pitää taukoa, pensseliä voi kostuttaa hieman tärpättiin (ihan vähän riittää) niin, että se pysyy paremmin kosteana ja kääriä ympärille muovikelmua. Pensseli pysyy muovin sisässä hyvänä vaikka projekti vähän venähtäisi ja voit jatkaa maalaamista näppärästi sitten kun sen aika on.

Note to self: Ennen kuin alat maalata, imuroi ja pyyhi pölyt huolellisesti. Pölypallot, kissankarvat ym hiukkaset maalipinnassa eivät ole jees. Siitäkin huolimatta lopputulos on makee!


















perjantai 2. kesäkuuta 2017

Uusi koti!

Viimeaikaisten vaiheiden jälkeen on minulla ilo kertoa, että olen löytänyt kotiin! Minulla on uusi koti, johon koen olevani tervetullut. Tunnen olevani kotisatamassa, jossa minulla on turvapaikka ja sydämelläni onni. Olen päättänyt jäädä tänne.





Olen muuttanut pieneen ns. vieruskuntaan, jossa uudet naapurit tervehtivät hymyillen, kaupan kassat tulevat tutuiksi, eikä minnekään ole pitkä matka. Olen saanut paljon uusia tuttuja ja voi sanoa että jopa ystäviä. Minut on otettu lämpimästi vastaan. Olen kasvattanut verkostoa, jota vailla olen vuosia tuntenut olevani. Olen toki muuttanut myös omaa suhtautumista ihmisiin ja muistanut taas, että etäisenä pysyttelemiselle ei ole mitään järkevää syytä. Kun antaa, niin saa.

Uusi kotini on koti myös komealle miehelle ja kolmelle ihanalle nuorelle. Myös kissani Kaukovaara asuu täällä ja kanat muuttavat pihalle lähiaikoina. Elämme täyttä elämää, sen iloja ja suruja, joka hetkestä onnellisena.

Talolla on mielenkiintoinen historia: Se on rakennettu 60-luvun alussa Bockin panimon lähettämöksi, jossa juomat on välivarastoitu ennen kuin ne on kuljetettu kauppoihin. Talossa on jo silloin ollut toisessa päässä juomavarasto ja toisessa päässä asunto. Vuonna 1967 Hartwall osti Bockin ja Hartwall jatkoi toimintaa tässä rakennuksessa vielä pitkään. Rakennus on kokenut monia muutoksia vuosien aikana, mutta edelleen se on luonteeltaan teollisuushenkinen ja rakennuksen toinessa päädyssä on kahden kuorma-auton talli ja lastauslaituri. Mutta koska rakennuksen toinen pääty on aina ollut asuinkäytössä, on etelänpuolella kotoisa sisäänkäynti ja viihtyisä piha, jossa on vanhoja istutuksia.

Nyt kun minulla on koti ja rauha sisälläni, on luovuuteni herännyt taas eloon. Tulevaisuuden suunnitelmia pulppuaa iloisena virtana. Muistikirjani täytyy vauhdilla, remontti- ja sisustussuunnitelmat täydentyvät ja haaveet saavat siivet. Suunnittelen uusia seikkailuja ja sitä varten analysoin oman inspiraationi eli innostuksen olemusta: Mistä se innostus oikein tulee? Mikä minua motivoi, mikä saa minut kokemaan panostukseni tärkeäksi? Innostuksesta syntyy uusia menestystarinoita ja sellaista kohti olen matkalla. Turvallisesti kotisatamasta.


































torstai 1. kesäkuuta 2017

Välitilinpäätös


Elämässäni on ollut varsinainen välitilinpäätöksen aika. Se on näkynyt myös täällä blogissa pitkänä hiljaisuutena. Sekalaiset asumiskuviot, vuokra-asunnot, loputon unen tarve ja uupumus ovat vieneet voiton luovuudestani ja tästä blogista - luovuuteni tuotoksesta. Olen joutunut ottamaan aikaa itselleni ja luopumaan paljosta. Se on ollut monessa kohtaa vaikea myöntää ja tehnyt kipeää.


Kuinka vaikeaa voikaan olla muutos? Se, että luopuu jostain, mitä on tavoitellut, minkä on kovalla työllä saavuttanut tai pitänyt jopa itsestään selvyytenä? Se, kun täytyy myöntää, ettei pystykään tai haluakaan, täytyy tyytyä vähempään. Luopuminen kuulostaa aina siltä, että tyytyy vähempään. Mutta onko uusi vaihtoehto sittenkään entistä vähäpätöisempi, jos valinnan tekee siitä viisaudesta käsin, että näin on minulle tässä hetkessä parempi? Ehkä huomaat, että jokin asia, mikä palveli sinua ennen, ei olekaan oikea sinulle enää. Juuri kun luulit tietäväsi, miten jokin asia on, se onkin muuttunut. Sitä elämä on - pysyvää muutosta. Ei auta kuin sopeutua.


Luopumisen lisäksi olen oppinut viime aikoina paljon muuta. Olin juuri oppinut, että päästäkseen eteenpäin, on tehtävä valintoja ja laitettava toimeksi. Nyt olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse ottaa asiaksi tässä-heti-nyt. Ei tarvitse luopua, mutta ei tarvitse myöskään kiirehtiä, sillä resurssit eivät riitä kaikkeen yhtäaikaisesti vaikka olisi kuinka tehokas. On opittava erottamaan ne asiat, jotka voit saavuttaa tarttumalla toimeen ja ne asiat, joiden aikaa täytyy vielä hetki odottaa. Neuvoni sinulle, joka olet ajelehtinut tyytymättömyyteen: Tartu toimeen ja lähde seuraamaan unelmiasi! Neuvoni sinulle, joka tiedät mitä haluat: ole kärsivällinen ja kuuntele sydäntäsi tarkasti, oikea ristys tulee vastaan!


Kun oppii luopumaan, voi tuntea olevansa vapaa. Sinun on siedettävä muutosta, jotta voit valita aina uudelleen sen, minkä sydämessäsi haluat valita. Muutokseen kuuluu aina luopuminen: jotta jokin muuttuisi, on jonkin muututtava. Sen jälkeen, kun sinulla on vapaus valita, et enää joudu ottamaan vastaan elämässäsi olevia asioita vaan saat ottaa ne vastaan. Kun olet ollut luopumisen kynnyksellä ja valinnut uudelleen, sen jälkeen saat olla parisuhteessa kumppanisi kanssa tai saat mennä vanhaan työpaikkaasi. Saat asua siinä kuppasessa pikkukaupungissa, jota hetki sitten vielä inhosit. Mutta niin kauan kun pelkäät luopumista, sinun on pakko pysyä vanhassa. Ja siitä on vapaus kaukana.






perjantai 31. maaliskuuta 2017

Lumoavan kaunis luontokohde Prahassa

Kävin syksyllä pidennetyn viikonlopun verran Prahassa, enkä olisi uskonut millaisen vaikutuksen Tsekin luonto voisi minuun tehdä. Praha kaupunkina oli kaunis ja viihdyin hyvin. Noin tunnin ajomatkan päässä Prahasta oli kuitenkin jotain niin lumoavaa, että sitä on vaikea sanoin kuvailla: UNESCOn suojelema geopuisto Bohemian Paradise.


Kävimme puistossa päiväretken, jonka aikana patikoimme noin 10 km lenkin puistossa. Ehdimme nähdä yhden päivän aikana huikaisevan kauniita paikkoja. Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista joissa olen koskaan käynyt.


Kuvien jälkeen kerron kuinka tänne paratiisiin löytää ja miten reissuun kannattaa varauta.























Vuokrasimme siis auton Prahasta ja ajoimme Turnovin kaupunkiin noin 90 km. Reitti on helppo ja kun pääsee Prahan kaupungin alueelta pois, on liikenteessä helppo luovia. Myös bussilla pääsee Turnoviin, mutta matka kestää melko kauan. Turnovissa suunnistimme kohti parkkipaikkaa, josta lähti merkittyjä patikointireittejä puistoon. Parkkipaikka löytyy linkistä tai google mapsista hakusanalla Parkoviště pod Valdštejnem, Turnov. Kartta alueen reiteistä kannattaa hakea Prahan tai Turnovin turisti-infosta. Puistoon pääsee myös muista suunnista, puiston reunoilla on majoituspalveluita ja ehkä jostain saa myös ruokaa, mutta puistossa ei juurikaan ole palveluja, joten kannattaa varata riittävästi evästä ja juotavaa mukaan. Myöskään vessoja tai roskiksia puistossa ei ollut, silti puisto oli erittäin siisti.


Reitit olivat pääosin erittäin helppo kulkuisia. Korkeuseroa toki oli ja välillä oli jyrkkiäkin kohtia ja portaita, mutta ainakin kolme neljäsosaa kulkemastamme matkasta oli leveää ja helppokulkuista polkua tai tietä. Eri pituiset merkityt reitit ristesivät niin, että niistä pystyi valitsemaan itselleen sopivan matkan. Patikoinnin lisäksi paikka soveltuu erityisen hyvin kalliokiipelyyn.


Jos mieli halajaa Suomen rajojen ulkopuolelle, voin ehdottomasti suositella Bohemian Paradisea luontomatkakohteeksi omatoimisille reissaajille. Sinne on helppo lähteä vaikkei reissukokemusta olisi kovin paljon.


Kevään kunniaksi tulen julkaisemaan pari luontokohdetta myös Keski-Pohjanmaan alueelta piakkoin. Sisustus- ja rakennusrintamalla täällä raksuttaa paljonkin, mutta tapahtuu varsin vähän. Palaan projektien äärelle, täällä blogissa sitten kun on jotain valmista. Sillä välin voitte tutustua suunnitelmiin ja tunnelmiin instagramin puolella :) Nähdään siellä!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...