Uusi kesäkanala

Iloisia uutisia! Nyt myös kanat ovat muuttaneet uuden kodin pihapiiriin ja ovat kotituneet hienosti! Heidän kesäasuntonaan toimii vanha leikkimökki, joka raivattiin pihatavaroista ja lasten uimaleluista kesäkanalaksi. Kesän ajan kanat viihtyvät hyvin leikkimökissä ja sen eteen pystytetyssä häkissä. Kesän aikana on tarkoitus rakentaa pihaan ihan oikea, sähköistetty ja lämpöeristetty talviasuttava kanala, johon tulee myös säilytystilaa kanojen tarvikkeille. Talvikanalaan tulee myös tipula siltä varalta, että hautomakuume iskee - minulle tai kanaemoille :)

Muuton jälkeen kanaparvi on aina hieman epäluuloinen ja niitä on hyvä pitää hetken aikaa kanalassa, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi ja oppiva mikä on heidän uusi kotinsa. Hain kanat illalla ja ne menivätkin heti mielellään uusille orsille nukkumaan. Kanalassa ne viettivät seuraavan aamun tutustuen munintapesiin ja uusiin nurkkiin, aamupäivällä alkoivat jo kurkistellä minun ohi ovelle päin: "Mitäs tuolla ulkona on, saadaanko käydä katsomassa olisiko siellä jotain herkullista?!" Päästin kanat tutustumaan häkkiinsä, joka oli kasvanut aikalailla täyteen horsmaa - puutarhuri oli keskittynyt häkin pystyttämiseen ja luottanut että kanat raivaavat kasvuston häkistään kun tulevat uuteen kotiin.

Uusi häkki oli kanojen mieleen. Horsmat ja voikukan lehdet maistuivat niille hyvin. Ne olivat alkuun varovaisia, mutta tutkivat kuitenkin uteliaina paikkoja. Ihmisiä ne väistivät muutaman päivän ajan, ennenkuin alkoivat luottaa, että uudet ihmiset pitävät niistä huolta.










Häkkiverkko on käytettyä koirahäkin verkkoa, jonka ostin paikalliselta facebook-kirpparilta. Häkin pystyttämisessä tärkeää on varmistaa, etteivät petoeläimet pääse häkkiin. Suurimmat uhkat, joilta kanoja täytyy suojella, ovat vieraat koirat, ketut ja minkit sekä kotkat ja haukat. Verkon tulee siis olla riittävän tiheä, sen ali kaivautuminen tulee estää kääntämällä verkon alareuna ulkopuolelle ja upottamalla se maan alle ja petolintujen pääsy häkkiin tulee estää laittamalla verkkoa myös katoksi. Tämä häkki on pystytetty tilapäiseksi häkiksi vähäisillä resursseilla, jotta kanat saatiin kotiin. Pedoilta suojautumisessa on tämän häkin kohdalla parantamisen varaa, mutta syksyyn mennessä rakennettavasta pysyvästä häkistä tulee varmempi. Meidän kodin pihapiirissä ei onneksi ole nähty liikkuvan mitään kissaa suurempaa uhkaa, joten olen melko rauhallisin mielin tilapäishäkin suhteen.






Kesäkanalassa ei tarvita kovin erikoista varustelua: kanoille riittää suoja sateelta, rauhallinen munintapaikka ja turvallinen yöpymispaikka orsilla. Kesällä ne viihtyvät lähes koko valveillaoloaikansa ulkona häkissä. Ulkona ne kuopsuttavat maata ja etsivät herkkuja, ottavat hiekkakylpyjä ja nauttivat auringon paisteesta. On tärkeää että häkissä on sekä aurinkoisia että varjoisia paikkoja, kanoille tulee helteellä helposti liian kuuma. Kylmästä kesästä kanat eivät paljon valita, niille sopii lämpötilat +1 ja +20 asteen välillä, eikä pieni sadekaan haittaa. Sateen yltyessä ne etsivät suojaa pensaiden alta, katoksesta tai kanalasta. 

Tämä meidän kanaparvi on ehkä hieman erikoinen siksi, että nämä ovat kovin iltaunisia. Viimeistään kuuden aikaan ne alkavat jo suunnitella yöpuulle menemistä. Olen koittanut vähän kääntää niiden rytmiä pitämällä niitä illalla ulkona, mutta ne eivät oikein ole ymmärtäneet valvomisen ideaa. Ne vahtivat kanalan ovea, että milloin se aukeaa ja päivittelevät suureen ääneen traagista kohtaloaan: "Kanalan ovi on mennyt kiinni, mitä me nyt tehdään jos se ei aukea!? Missä ihmeessä me sitten voidaan nukkua? On tämä tavatonta, ovi on kiinni eikä aukea!" Yleensä viimeistään seitsemältä olen heltynyt ja päästänyt parven järjestetäytymään orsille yötä varten. Sitten ne heräävätkin jo aamulla kolmen-neljän maissa ja kukko ilmoittaa aamun valkenemisesta vaativilla kiekaisuilla: "Kukko-kie-kuu!" tai joskus vähän hassusti "Kukko-kuuu!" tai "Kukko-kieku-aaa!"

Tipujen kuoriutuminen

Päivät 10-11

Voi tätä elämää, kanalassa piipittää kolme kahdentoista päivän ikäistä untuvikkoa. Alkuvuodesta Josefiina-kana "lässähti" eli päätti alkaa hautomaan, vaikka keräsin munitut munat päivittäin pois. Hautomisvietti pisti kanan istumaan pesässä päivät ja yöt, vaikka sillä ei ollut siellä edes haudottavaa. Koska Josefiina vaikutti olevan tosissaan, päätin antaa sille muutaman munan alle. Kun kanalassa on kukko, munista voi kuoriutua tipuja.

Kana hautoo munia kolme viikkoa ja poistuu pesästä vai pienen tauon ajaksi. Silloin se syö ja venyttelee siipiään ja sukii höyheniään. Saattaa se ottaa vielä pikaisen kylvynkin turvepehkussa. Munat pysyvät hetken aikaa lämpiminä, sitten emo jo palaa takasin pesään hautomaan. Muut kanat nukkuvat orsilla, mutta hautova kana nukkuu pesässä.

Koko haudonnan ja poikasista huolehtimisen ajan emo on valmis puolustamaan munia ja kuoriutuneita untuvikkojaan. Jos hautovaa kanaa lähestyy, se varoittaa ensin potpottamalla ja jos laitat kätesi lähemmäs, se antaa nokkaa säälimättä. Kanan nokkaisut eivät kuitenkaan käy kipeää (kovin usein ;) ) vaikka tuntuvat kyllä.

Kanan vastusteluista huolimatta sen alta on kerättävä ylimääräiset munat pois päivittäin. Hautova kana saattaa itse munia vielä haudonnan aloittamisen jälkeen muutaman munan, sen lisäksi pesässä voi "mystisesti" käydä munimassa myös joku toinen kana, vaikka ihminen ei sitä koskaan olisi näkemässä. Siksi haudottavat munat on merkitty ja muut kerätään pois. Näin myös kaikki haudottavat munat kuoriutuvat samaan aikaan.

Kun kolme viikkoa on kulunut, munista alkaa ensin kuulumaan hentoa piippausta ja sitten niihin tulee säröjä. Tipu tekee munan kuoreen reiän, kohta kuori halkeaa ja tipu kuoriutuu. Sen pitää pysyä lämpimässä emon alla niin kauan, että sen höyhenpeite kuivuu, ennenkuin se voi kurkistaa emon alta ulkomaailmaan.

Päivät 1-2

Tipuilla on kuoriutumisen jälkeen päiväksi tai pariksi energiaa, jonka jälkeen niitä pitää alkaa ruokkimaan. Emolle tarjoilin kuoriutumispäivänä ruokaa pesään, sillä se ei halunnut poistua pesästä kun sillä oli vasta kuoriutuneita poikasia alla. Jo kuoriutumispäivän iltana ensimmäisenä kuoriutunut tipu tuli syömään emolle tarjoilemaani ruokaa reippaana. Muut kuoriutuivat vähän myöhemmin ja olivat tuolloin vasta muutaman tunnin ikäisiä.

Tipuja odottaessa tulee myös varautua surullisiin tapauksiin, sillä tipujen kuolemat ovat melko yleisiä. Niinpä näistäkin viidestä kuoriutuneesta tipusta kaksi kuoli kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana. Päivä päivältä ne kuitenkin vahvistuvat ja todennäköisyys jäädä eloon kasvaa.

Pari päivää pikkuruiset pysyivät emon kanssa pesässä ja vein niille sinne ruokaa kolme kertaa päivässä. Pikkuruiset oleilivat emon alla lämpimässä ja tulivat esille ruoka-aikoina. Kolmantena päivänä ne olivat lähtäneet pesästä jaloittelemaan. Emo potpottaa pikkuisille ja varoittaa muita kanoja tulemasta lähelle. Pikkuruiset piipittävät kokoajan - ne ovat piipittäneet kuoriutumisesta lähtien lähes taukoamatta. Se on niiden tapa pysyä yhdessä, kun emo kuulee missä poikaset ovat ja poikaset kuulevat missä sisarukset ovat.

Päivät 2-3

Päivät 2-3

Vaikka emo on untuvikkoineen lähtenyt pesästä, se liikkuu pikkuiset helmoissaan melko vähän. Pikkuruiset juoksevat aina välillä kauemmas ja sitten taas takaisin emon alle. Emon helmoissa niillä on turvallinen ja lämmin paikka, jossa ne viihtyvät, vaikka tekevätkin välillä tukimusmatkoja. Illalla emo vie ne pesään nukkumaan.

Muut kanat ovat suhtautuneet uusiin pikkuruisiin melko välinpitämättömästi. Ruokaa olen antanut kahdesta kupista - aikuisille toisesta ja pikkuruisille sekä niiden emolle toisesta kupista. Itse olen ollut välissä ja pitänyt aikuiset poissa pienten ruokakupilta, että untuvikot saavat syödä rauhassa. Isot osaavat olla melkoisia ahmatteja, mutta ovat olleet tyytyväisiä järjestelyyn kunhan hekin saavat herkkuja.



Olen ruokkinut tipuja kolme kertaa päivässä ensimmäisen kymmenen päivän ajan (noin klo 7, 14 ja 18) ja nyt vähentänyt ruokailuja kahteen kertaan päivässä (jotta voin käydä normaalisti töissä). Ruokin ne aamulla ja iltapäivällä heti kun tulen töistä. Illalla vien kuitenkin vielä jotain nokittavaa kanalaan, jotta tiput voivat yöllä/aikaisin aamulla käydä syömässä, jos nälkä yllättää. Tiput tarvitsevat hiilihydraatteja, proteiineja ja vitamiineja, joten olen pyrkinyt ruokkimaan niitä mahdollisimman monipuolisesti. Olen antanut mm. keitettyä ohraa ja riisiä, rouhittuja herneitä, paistettua jauhelihaa, keitettyä kananmunaa, kaurahiutaleita, raejuustoa, keitettyä perunaa ja porkkanaa ja salaattia. Myös aikuisten kanojen rehua ovat pikkuruiset maistelleet.

Pienistä kanapojista on vaikea erottaa, ovatko ne kukkoja vai kanoja. Kukkopojilla alkaa aikaisemmin näkymään päälaella sahalaitainen harja ja niiden siipisulat kasvavat aiemmin pitemmiksi, kuin kanoilla. En kuitenkaan näe näissä vielä mitään eroja. Voi olla ettei erot vielä ole niin selkeät että niitä erottaisi tai sitten koko porukka on samaa sukupuolta. Sukupuolen tietää varmaksi viimeistään sitten, kun kukkopoika alkaa kiekumaan tai kana aloittaa muninnan noin neljän kuukauden ikäisinä - useimmissa tapauksissa sukupuolen voi sentään todeta aiemmin :)

Viime päivinä untuvikot ovat kasvattaneet siipiinsä sulat ja niillä alkaa myös näkyä pieni pyrstöntöpö. Jalat ovat kasvaneet pituutta, vaikka vartalo muuten ei ole kasvanut ihan niin nopeasti, kuin kuvittelin. Isoja ne eivät vieläkään ole. Nyt kun niillä on siivet, ne näyttävät sentään jo linnuilta eivätkä enää vain hahtuvapalloilta. Piipittäminen ja pikkuruisten kasvu isoiksi jatkuu vielä muutaman kuukauden ja kesän korvalla ne ottavat jo paikkansa aikuisten joukossa. Siihen asti minä pyrin ottamaan kaiken ilon irti näistä söpöläisistä.

Päivät 10-11

Päivät 10-11

Kanojen ulkotarha

Kanaset ovat päässeet nauttimaan vielä mylläämättömästä nurmikosta ja kevätpäivistä ulkotarhaan. Porukka on kyllä innokasta ulkoilemaan, tulivat aamulla ulos heti ja viivyttelemättä, kun avasin luukun. Illalla kahdeksan aikaan isot olivat jo menneet orsille, mutta pienet keikkui - kaikki kolme tungeksien - luukun suulla ja piipittivät. Ulkona sataa eikä väsytä yhtään. Eivät tienneet olisivatko menneet ulos vai sisään. Kukko katsoi orrelta turhautuneena nuorisoa. Hätistin teinit ikkunalta sisälle ja suljin luukun ja menivät sitten orsille nekin. Niin päättyi tämän päivän ulkoilu, huomenna on uusi päivä.

Kanat tarvitsevat turvallisen ulkoilumahdollisuuden, joka tarkoittaa suojaa petoeläimiltä, haukoilta ja irtokoirilta. Meillä on toistaiseksi sellainen linjaus, että kanat ovat nukkuvat yönsä sisällä kanalassa, aamulla luukku avataan ja kanat pääsevät ulkotarhaan, joka on verkotettu huolellisesti. Myöhemmin kanat kenties pääsevät pihamaalle ulkoilemaan vapaana tarhan ulkopuolellekin. Olen ajatellut, että päästän kanat vapaaksi sellaisina iltoina kun meillä ollaan kotona ja itsekin pihalla - mutta vasta sitten kun kanat ovat asettuneet taloksi meille, oppineet missä on piilopaikat ja kun meidän kissa on tottunut niihin. Kissa ei ole riidanhaluinen eläin, mutta saattaisi jahdata kanoja huvikseen. Varsinaisesti vaaralliset eläimet ovat oma lukunsa.

Täällä maaseudulla vaaroja riittää: Ketut, supikoirat, minkit, haukat... Myös koirat saavat kanan helposti hengiltä, jos alkavat niitä jahtaamaan, vaikka aikomuksena ei olisikaan saalistaa. Onneksi irtokoiria ei meillä kovin usein näy. Metsäneläimet pysynee poissa pihalta silloin kun ihmiset on paikalla. Ketut kaivaa itsensä aidan ali, haukat hyökkää yläilmoista ja minkki kiipeää ja mahtuu pienestäkin välistä. Meidän ulkotarhassa on pyritty estämään kaikki nämä yritykset.

Aloitin ulkotarhan suunnittelun maalaamalla ääriviivat spraymaalilla nurmikkoon. Ulkotarhan runko koostuu kakkosnelosesta, jotka sain työkaverin rakennustyömaalta ylijäämäkasasta. Rungon tolppien väli on noin 120 cm ja korkeus on 170-180 cm. Maa viettää hieman, joten takareunaan tarvittiin vähän pitempiä tolppia. Tolppien yläreunaan kiinnitin kakkoskakkosesta yläkierron. Tein seinät palasina ja kun sain pystytysapua, kiinnitin ne toisiinsa. Rakennelma oli siinä vaiheessa hutera, mutta toisiinsa kiinnitetyt seinät pysyivät pystyssä.

Sitten kaivoin tarhan ympäriltä nurmea pois noin kymmenen senttiä syvästi ja 30 cm leveästi. 2m leveä verkko kiinnitettiin ulkotarhan runkoon ja upotettiin nurmen alle noin 30 cm. Kun verkko oli paikoillaan, nostelin nurmen palaset takaisin ja nurmialue jäi yllättävän siistiksi.

Rungon tolppien alle laitoin kattohuovan jämäpaloja, jotta toplat eivät alkaisi niin nopeasti lahoamaan alhaalta. Verkon päälle, seinien alareunaan laitoin vielä laudan, joka tekee rungosta vahvemman ja estää verkon läpi rynnimisen. (Alareunan lauta auttaa myös kanoja havaitsemaan verkon, nimittäin yksi pikkuisista jo säntäsi niin, että törmäsi höppänä verkkoon)

Myös katto laitettiin verkosta. Verkon laitossa, sekä seinissä että katossa, käytin niittipyssyä, joka ampui niitit kiinni puuhun. Niitit eivät ole mikään kovin järeä tapa kiinnittää verkkoa, mutta helppo ja riittävän pitävä, kun laittaa tarpeeksi niittejä.

Ulkotarhaan tuli myös orret ja peltikaton palat sateen suojaksi. Kanat tykkäävät ulkoilla, mutta eivät pidä sateesta. Lisäksi ne haluavat kylpeä kuivassa mullassa, joten sateenpitävä katto on tarpeen. Toistaiseksi tarkoitus on ottaa kattopellit pois talveksi, sillä ne eivät kestä lumikuormaa tuollaisenaan. Ehkä rakennan paremman katon myöhemmin.

Ikkuna-aukosta kanat pääsevät laskeutumaan ulos tikkaita pitkin. Tikkaiden askelmiin käytin kukkapenkin reunustamiseen tarkoitetusta nauhasta irroitettuja puuosia. Ikkunaan tuli luukku, joten kanalan saa suljettua yöksi. Irroitin vanhat ikkunanpielet ja seinä kaipaisi nyt hieman maalia.

Tarhassa ei ole puita tai pensaita suojana, joten tein sinne kuusenoksista pieniä piilopaikkoja, Ne osoittautuivat suosituiksi.

Tarhan kaikki puuosat öljyän vielä myöhemmin harmaalla puuöljyllä, jolloin kokonaisuus saa kenties siistimmän ilmeen.

Kanalan sisätilojen sisustamisesta voit lukea edellisestä kirjoituksesta. Pääset siihen suoraan klikkaamalla tästä :)  Kanalan suunnittelusta ja leikkimökin eristämisestä talviasuttavaksi kanalaksi kerroin aiemmin, sen voit lukea klikkaamalla tästä.

Kanalan sisustaminen

Vihdoinkin! Kanat ovat kotiutuneet! Kanala ja ulkotarha ovat valmiit. Olen saanut uurastaa viikkokausia ja on tuntunut, ettei kanojen muuttopäivää tule koskaan. Vielä pari päivää ennen kanojen kotiutumista tuntui tosi epätodelliselta, että ne edes oikeasti muuttaisi meille. Mutta niinpä vain kävi. Nyt ne tuolla elostelee onnellisina, eikä näy merkkiäkään matkaväsymyksestä tai hämmennyksestä, että missäs sitä nyt ollaan. Sopeutuvia kavereita!

Porukassa on nyt kaksi aikuista kanaa ja kukko, sekä kolme kananuorikkoa. Kanat ovat Tyrnävänkannan maatiaisia, joka on vanha ja melko harvalukuinen kanakanta.

Alla olevassa kuvassa on nuoriso.

Kanalan sisustamisessa on yksi sääntö: Helposti pestävää! ....harmi vain, se ainoa sääntö meinaa helposti unohtua tällaiselta amatööriltä, joka ei ole vielä koskaan kanalaa joutunut siivoamaan.

Kanalan seinät on nyt kalkittu sammutetulla kalkilla. Sekoitin siis vettä ja kalkkia velliksi ja sivelin seinille maalipensselillä. Kalkitseminen on vanha tapa käsitellä seinäpinnat niin, ettei puun rakoihin pesiydy elämää. Seinien valkoinen väri tulee siis kalkista ja samalla kalkki desinfioi pinnat.

Munintapesät tuunasin vanhasta hyllyköstä. Sahasin yhden pesän irti ja kiinnitin toisten päälle, jotta pesät sopivat paremmin niille varattuun nurkkaan. Munintapesien tulee olla suojaisia ja hämäriä, joten kiinnitin niihin myös koristelistan, joka tekee vähän varjoa pesiin. Ikkunaan laitoin verhon, jotta ylin pesä ei olisi liian valoisa. Ainakin kaksi pesää on kelvannut käyttöön, olemme saaneet jo yhteensä kolme munaa! (Vain kaksi aikuista kanaa ovat munitaiässä)

Kanoille orret ovat tärkeät, sillä ne nukkuvat orsilla. Orret voivat olla korkeallakin, sillä maatiaisrodut osaavat melko hyvin lennähtää orsille. Myös alempana on hyvä olla orsi, jotta sinne pääsee hypähtämään nuoriso tai joku joka ei mahdu yläorrelle syystä tai toisesta. Meillä orret on pitkällä seinällä niin, että yläorsia on kaksi vierekkäin - toinen on ohituskaista - ja vieressä on orsi alempana. Alemmalta orrelta pääsee hypähtämään yläorrelle, jos ei  hyppy kanna lattialta yläorrelle asti. Pienimmätkin ovat kuitenkin nukkuneet yläorrella isompien vieressä.

Lattialla tulee olla riittävästi kuiviketta, jotta siinä on kuoputtamista ja mikäli lattiaa peittävä kerros ei riitä kylpemiseen, on hyvä olla vielä jonkinlainen kylpypaikka, jossa on hiekkaista maata tai turvetta vähän paksummasti. Minä ostin kanalaan turvekuiviketta, jota agrimarketissa myytiin paaleina.

Koska kanat tosiaan kuoputtavat niin, että turve lentää, on vesiastia nyt munintapesien päällä. Näyttää siltä, että ne käyvät yhtälailla juomassa hyllyllä. Huomasin, että jos vesiastia on lattialla, se on turpeen peitossa alta aikayksikön.

Ruokakupit on toistaiseksi lattilla, niihin ei turve ole lentänyt niin paljon. Kaurat olen heittänyt suoraan pehkuun, kanat tykkäävät nokkia niitä turpeen seasta ja samalla niillä on tekemistä, kun kuoputtavat kauranjyviä pehkun seasta.

Ulkotarhaan kanat pääsevät ikkunan kautta.

Kanojen elämään kuuluu sääntöjä, mutta kun koko lauma noudattaa niitä, on elämä yksinkertaista elämästä nauttimista. Sitä on hyvin rentouttavaa seurata. Aamulla kukko kiekaisee porukan hereille, ja sitten odotellaan aamusapuskaa. Aikuiset kanat ja kukko syövät ensin ja pienet syövät muiden jälkeen. Aamuruuan jälkeen on muninnan aika ja kukko varmistaa että munintapesät ovat asianmukaiset, turvalliset ja mukavat. Nuoriso kauskaa keskenään ja pysyttelee poissa aikuisten jaloista.

Sitten mennään ulkoilemaan, kuoputetaan matoja etsien, otetaan multakylpyjä ja huolletaan höyheniä. Kukko pitää vahtia ja tarvittaessa varoittaa vaaroista. Kukko myös etsii kanoille ruoka-apajia. Iltapäivällä on mahdollisuus saada myös herkkuja, kanat syövät mielellään kaikenlaisia ruuan tähteitä. Illan tullen kukko käskee porukan sisälle ja lopuksi kiekuu kaikki orrelle nukkumaan. Siellä ne sitten kylki kyljessä on näyttäneet nukkuneen.

Ulkotarhan rakentamisesta ja varustelusta voit lukea seuraavasta kirjoituksesta. Pääset siihen klikkaamalla tästä :) Kanalan suunnittelusta ja leikkimökin eristämisestä talviasuttavaksi kanalaksi kerroin aiemmin, sen voit lukea klikkaamalla tästä.

Oman kanalan perustaminen

Haaveestani on tulossa totta, olen kohta kanalanpitäjä ja pienen kanalauman omistaja!

Pienkanalan perustaminen on kohtuullisen helppoa ja kanat ovat melko vaatimattomia kotieläimiä. Ne tarvitsevat kanalan, jossa on mahdollisuus ruokailuun, hiekassa kylpemiseen ja lepoon. Sen lisäksi ne tarvitsevat turvallisen ulkoilumahdollisuuden. Ihmisen seuraa ne eivät kaipaa samalla tavalla kuin kissat ja koirat, mutta huolenpitoa ne tarvitsevat vähintään kaksi kertaa päivässä.

Kanala perustamista aloin tosissani suunnitella kevättalvella, kun olin miettinyt jonkin aikaa sitä, olenko valmis sitoutumaan kanojen pitoon ja saanko tarvittaessa kanavahdin, joka käy kanalassa tarkistamassa ja ruokkimassa kanat jos lähden reissuun. Aloitin lukemalla Kirsti Hassisen kirjan Omat kanat, omat munat. Kirja oli kattava peruspaketti kanojen pidosta, siinä oli selitetty riittävän ytimekkäästi perusasiat noviisille ja sen luettuani oli helppo tehdä päätös oman kanalan perustamisesta. Paljon hyödyllistä tietoa ja käytännön vinkkejä kanojen pitoon ja kanalan rakentamiseen olen saanut Munanetistä osoitteesta www.munanetti.net ja Facebookissa toimivasta Munanetti -yhteisöstä.

Vaikka kanojen elämään liittyy monenlaisia mielenkiintoisia seikkoja ja hauskojen kanojen luonteesta ja tavoista voisi kertoa pitkästikin, kerron nyt aluksi käytännön kädentöistä, joita kanalan perustamiseksi olen kevään aikana tehnyt.

Päätin eristää pihalla olevasta, hieman alle seitsemän neliön kokoisesta leikkimökistä talviasuttavan kanalan, sillä leikkimökki on ollut meillä vain varastona. Leikkimökin viereinen nurmialue on sopivan kuiva ja suojaisa ulkotarhaa varten ja leikkimökin ikkunasta sain kanoille kulkuluukun ulkotarhaan.

Käytin eristämisessä finnfoamia, jolloin erillistä tuulensuojalevyä tai höyrynsulkua ei tarvitse. Leikkimökissä oli valmiina ulkovuorilaudoitus ja valmis runkorakenne jäi tuuletusraoksi finnfoamin ja ulkovuorilaudoituksen väliin. Tein uuden koolauksen sellaisella jaolla, että finnfoamit sopivat mahdollisimman vähällä leikkaamisella koolauksen väliin. Sen jälkeen levytin ja paneloin sisäpinnat. finnfoamin asennuksesta on hyvin havainnollistava video Meidän Mökin sivuilla. Siinä eristetään vierasmaja puolilämpimäksi tilaksi, eli toimitaan aivan vastaavalla tavalla kuin minä kanalan eristämisessä. Videoon pääset tästä.

Aloitin lattiasta ja asensin finnfoamit lautalattian päälle, levyjen väliin laitoin uuden koolauksen. Koolauksen varaan laitoin 7mm paksusta filmivanerista lattian.

Sitten tein seiniin uuden koolauksen. Koolausta tehdessä tulee ottaa huomioon, että jokaisessa nurkassa ja ikkunan ja ovenpielessä on puu, johon paneloinnin voi kiinnittää. Varsinainen kantava rakenne mökissä kuitenkin on aiemmin tehty runkorakenne, joten siihen uudella koolauksella ei ole vaikutusta. Laitoin seiniin ja kattoon 70 mm paksun finnfoamin, joten valitsin koolaukseen 7 mm x 50 mm puutavaran, jolloin finnfoam on koolauksen kanssa saman paksuinen. Seinien koolauksen taakse jäi vanha runkorakenne, joka toimii nyt tuuletusrakona (40 mm) finnfoamin ja ulkovuorilaudoituksen välissä.

Tasainen katto olisi ollut huomattavasti helpompi toteuttaa, mutta silloin kanalan kattokorkeus olisi jäänyt vain 160 cm korkeaksi, olisin joutunut itsekin siellä kumartelemaan, joten tein lyhyet viistot osuudet kattoon ja sain lisää korkeutta sisätiloihin. Myös harjan mukaisesti olisi voinut katon tehdä, mutta rakennusta kannattelevia tukia oli katon harjalla niin, että en voinut tehdä ulkokaton myötäistä sisäkattoa. Vaikeimman kautta siis: Katossa oli monta viistoa kulmaa ja aivoni kävivät ylikierroksilla kattoa tehdessä. Voin kertoa että haastetta riitti tällaiselle aloittelevalle omatoimirakentelijalle.

Harjalle sisäkaton ja ulkokaton väliin piti taas muistaa jättää tuuletus, jota varten porasin reikiä niin, että ulkoilma pääsee välikattoon. Ulkopuolelle ruuvasin hyttysverkolla varustetun ilmanvaihtoaukon ritilän, jotta pörriäiset ei tee pesiä välikattoon.

Sain lopulta sekä seinät että katon koolaukset ja eristeet paikalleen. Sitten laitoin alaosaan 60 cm korkeasti 5mm paksua filmivaneria. Seinän yläosaan ja kattoon laitoin työkaveriltani saatua purkupaneelia. 

Kuistin jätin eristämättä ja tein välioven, johon tulee eristys. Kuisti on sen verran ahdas, että eristys olisi pienentänyt sitä liikaa. Tällainen "viileäveranta" toimii myös pakkasella lämpötiloja tasoittavana, ettei lämpö karkaa kanalasta harakoille kun oven avaa - eikä kahden oven taktiikalla kanatkaan karkaa niin helposti. Myös välioveen tulee finnfoam eristeeksi.

Kanalassa tarvitaan kovimmilla pakkasilla lämmitys ja pimeään aikaan kanalassa tulee olla myös valot. Siksi kanalan rakentamisessa tulee miettiä, kuinka kanalaan saadaan sähköt. Sähköjohtojen tulisi olla niin, ettei kanat pääse niitä nokkimaan. Lämmityksen tulee olla sellainen, ettei se aiheuta palovaaraa, sillä kanalan pehku pölyää jonkin verran. Minun kanalaan ei vielä tule sähköjä, minulla on kesäkuukaudet aikaa järjestää asia.

Myös kanalan ilmanvaihto on asia, joka vaatii hieman suunnittelua. Kanoilla ei saa olla liian kostea ilma, mutta ne sairastuvat helposti vetoisassa paikassa. Minun kanalassa on katon rajassa poistoilma-aukko ja tuloilma-aukko on tulossa oven alareunaan.

Lattian on hyvä olla jonkin verran kosteutta kestävää, kuten filmivaneri. Seinissä toimii parhaiten materiaali, jossa on mahdollisimman vähän koloja, joihin ötökät voi pesiytyä ja pintojen tulisi olla helposti pestävät. Minun kanalan panelointiin jäi melko paljon rakoja ja aion käsitellä paneelit vielä sammutetulla kalkilla, joka tilkitsee rakoja ja ehkäisee ötököiden pesimistä niissä.

Projekti on jatkunut kanalan sisustamisella ja ulkotarhan rakentamisella. Molemmat on jo hyvällä mallilla ja jatkoa seuraa blogissakin pian. Jos haluat varmistaa, että saat tiedon uusista päivityksistä, käy tykkäämässä blogin facebook -sivusta. Pääset sinne tästä.

Lisätty myöhemmin: Kanalan sisustamisesta kertovaan kirjoitukseen pääset suoraan klikkaamalla tästä. Ulkotarhasta kertovaan kirjoitukseen pääset tästä.

____________________________________________________

Tarvittavat rakennusmateriaalit:
Puutavaraa koolauksiin: 50 x 50 mm lattiaan ja 70 x 50 mm seiniin ja kattoon.
Finnfoamia: 50 mm paksua lattiaan ja 70 mm  paksua seiniin ja kattoon.
Filmivaneria: 7 mm paksua lattiaan, 5 mm paksua seinien alaosaan.
Paneelia ja paneelilta näyttävää vaneria (kierrätettyä)
Tulo- ja poistoilman räppänät ja aukkoihin tulevat putket.
Oven saranat
Ruuveja, nauloja

_____________________________________________________

Tarvittavat työkalut:
Katkaisusirkkeli
Kuviosaha (tai pöytäsirkkeli)
Akkuporakone (ruuvaaminen ja tuuletusaukkojen läpivientien poraaminen)
Mitta, kynä
Katkoteräveitsi
Paineilmanaulain
Vasara
_____________________________________________________