torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvän olon elämäntaparemontti - aloita tästä

 
Kuvan lähde: Pixabay


Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2015 on paketissa ja uusi vuosi 2016 alkamassa. Onko teillä ollut tapana antaa uuden vuoden lupauksia?

Jokainen varmasti toivoo voivansa hyvin vuonna 2016. Haluan nyt herätellä kaikki, jotka ovat unohtaneet hyvinvoinnin perusjutut. Haluan uuden vuoden myötä esittää teille kolme askelta kohti parempaa vointia. Ne kuulostavat itsestään selviltä mutta saatatte yllättyä, miten helposti ne voivat kuitenkin unohtua ja kaiken kiireen keskellä luulee voivansa "ihan hyvin", vaikka todellisuudessa on niin tottunut siihen, että nälkä ja väsy vaivaa ja illalla joutuu huokaisemaan pitkään, kun viimein saa kiristävät vaatteet pois päältä. Eihän sellainen ole mukavaa.

Tässä siis kolme askelta kohti parempaa vointia:

  1. Pukeudu mukavasti ja säänmukaisesti.
  2. Nuku riittävästi
  3. Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kun sinulle sopii.


Aloitetaan pukeutumisesta. Säänmukainen pukeutuminen korostuu varsinkin näin talvella. Kaupungilla näkee teinejä tennareissa, naisia fiineissä vartalon myötäisissä villakangastakeissa ja miehet kulkevat samoissa farkussa kesät talvet. Tennarit kastuvat sohjossa, villakangastakin alle ei mahdu villapaitaa ja farkkujen lahkeet lepattavat hyisessä tuulessa. Miksi, oi miksi toppahousuja pitää säästää kaapissa, tuulta ja tuiskua vastaan ei voi varautua kunnon vaatteilla ja viis välittää sohjosta gore-tex kengillä porskuttaen?

Itselläni on Salomonin gore-tex kengät, joita en voi lakata ylistämättä. Käytän niitä kesällä, mutta erityisesti syksyllä ja talvella. En joudu hyppimään lätäköiden yli enkä etsimään joka askeleella sitä vähiten sohjoista kohtaa. Voin kävellä normaalisti eikä varpaani kastu. Se on kivaa. Vaatteiden väliin jäävä ilma on se, joka lämmittää. Siksi en pukeudu enää liian tiukkoihin vaatteisiin. Talvella vedän toppahousut jalkaan jo kymmenen asteen pakkasella. Miellyttävää! Kunnon huivi, kunnon pipo joka peittää korvat tuulelta ja nahkakinttaat. Miksi tyytyisin vähempään? Olosuhteet pitää hyväksyä ja tehdä olonsa mukavaksi. Siksi pukeudun lämpimästi riittävän väljiin vaatteisiin ja väitän että sen voi tehdä myös tyylikkäästi. Ulkotakin suhteen kiinnittäisi huomiota takin painoon. Niitä on todella eri painoisia. Raskaassa takissa on raskasta olla.

Sisällä pukeudun laadukkaisiin materiaaleihin, mahdollisimman kevyisiin vaatteisiin, jotka kuitenkin lämmittävät riittävästi - palelen helposti. Pukeutumisessani on suuri ero siihen, että pukeutuisin keinokuituun, kiristäviin ja puristaviin vaatteisiin ja palelisin koko päivän. Olen aiemmin saattanut pukea kolme tiukkaa paitaa päällekäin ja palella silti. Kuvittelin ettei minulle sovi väljemmät vaatteet. Jossakin vaiheessa huomasin että valitsemalla väljempiä vaatteita, pysyn lämpimänä jo kahdella paidalla. Nyt minulla on Suri alpakkaneule, jota voin käyttää pelkän t-paidan päällä! Olo on selkeästi kevyempi, kuin kolmen paidan puristuksessa. Farkut, joita tällä hetkellä käytän eniten, ovat Intersportista ja ne ovat tosi joustavat mutta silti farkut, ei farkkuleggingsit. Päällepäin ei siis huomaakaan, miten mukavissa housuissa kuljen.

Nuku riittävästi. Väsyneenä olen kärttyinen ja saamaton, vatsani oireilee ja olo on huono. Väsyneenä en pidä itsestäni ja soimaan itseäni laiskuudesta - Niin, laiskuudesta ja saamattomuudesta vaikka usein valvomisella yritetään saavuttaa parempaa tehokkuutta, ehtiä enemmän. Siksi olen priorisoinut riittävät yöunet korkealle (helppohan minun on, kun minulla ei ole pieniä lapsia, jotka valvottaisivat). Valveillaoloaikana ehdin enemmän ja tunnen saavuttaneeni päivän tavoitteen - suoristuskeskeisyydestä en ole päässyt irti. Olen iltauninen ja hyväksynyt sen tosiasian. Menen siis ajoissa nukkumaan, vaikka kaikki maailman ihmiset valvoisivat myöhempään. Meillä jokaisella on omanlaisemme rytmi, toiset ovat tutkitustikin iltaunisia ja toiset aamu-unisia. Omaa rytmiä kannattaa pyrkiä seuraamaan mahdollisuuksia mukaan. Koulun ja työelämän aikataulut sanelee aika paljon, mutta niiden reaaliteettien puitteissa tee olosi mahdollisimman hyväksi. Anna itsellesi lupa levätä.

Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kuin sinulle sopii. Olen joutunut harjoittamaan aika paljon itsetutkiskelua selvittäessäni oman ruuansulatukseni oikkuja. Olen kuunnellut kehoani - se ei kuitenkaan vaadi mitään meditaatiota tai muuta "ihmeellistä", olen vain pannut merkille sen, millainen olo minulla on. En ole allerginen millekään, eikä minulla ole mitään diagnosoituja sairauksia. On silti paljon ruokia ja ainesosia jotka eivät minulle sovi. Olen oppinut välttämään niitä ja keräämään lautaselleni ne ruuat, jotka tekevät minulle hyvää.

Syön lihaa vain vähän, sillä se saa ruuansulatukseni jumiin. Toki kasvissyönnin ilmastoystävällisyys, eettisyys ja terveellisyys ovat minulle myös tärkeitä, mutta olen kuitenkin kasvissyöjä ilman minkäälaista dramatiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että se tekee minulle hyvää. En edes harkitse karppaamista - kuolisin varmaankin siihen oloon. Leipää syön hyvällä omalla tunnolla 2-4 palaa päivässä, sillä se pitää koneistoni käynnissä (olen kokeillut).

Vältän sokeria, mutta en ole sen suhteen ehdoton. Jos olet sokerikoukussa, suosittelen katkaisemaan sen kierteen. Sen jälkeen on mahdollista napata kahvitunnilla yksi keksi tai ottaa päivällisen jälkeen kolme karkkia ja olla niiden jälkeen tyytyväinen. Itse en kiellä itseltäni oikeastaan koskaan karkkeja, kakkuja tai keksejä. Otan silloin kun siltä tuntuu ja olen oppinut  tunnistamaan sen olon joka niistä tulee. Parista suklaapalasta tulee hyvä olo, useammasta huono. Siksi minun ei tee mieli ottaa enää viidettä tai kuudetta.

Annoskoko minun on pakko pitää kohtuullisena. Ylensyönnistä tai oikeastaan jo täyteen syönnistä minulle tulee huono olo. Toisaalta saan vatsanpuruja myös siitä, jos jätän aterian väliin ja olen pitkään syömättä. Siksi pyrin syömään pieniä annoksia useamman kerran päivässä. Ihmettelen, miten olen selvinnyt kouluaikani, kun ruoka tarjottiin klo 11 ja välipalaa ei ollut saatavilla. Opiskeluni viimeisinä vuosina opin ottamaan välipalan mukaan silloin, kun oli pitkä päivä. Työelämässä olen joka tapauksessa itse vastuussa ruokailurytmistäni ja nykyään voinkin paljon paremmin.

Kiireisenä sitä saattaa ajatella, että ei pieni nälkä pahaa tee, kyllä sen kestää eikä painon pudotuskaan olisi huono juttu. Verensokerin lasku on kuitenkin se, joka saa sinut kärttyiseksi ja ajatuksen sumenemaan, ei nälkä tai kalorit. Verensokerin heittely on myös terveysriski pitkällä aikavälillä, jos se päästetään ensin liian alas ja nostetaan sitten suklaapatukalla, energiajuomalla, tai sokerisella mehulla. Opettele siis ottamaan välipala mukaan ja syömään se ajoissa. Välipaloja, joita itse suosin, ovat banaani, aamulla tehty smoothie (esim. pakastemarjat ja jugurtti, pellavansiemenrouhe/auringonkukan siemenet) ja edellispäivänä keitetty kananmuna (säilyy hyvin iltaan asti, jos sen ottaa aamulla jääkaapista).

Ja vielä yksi tärkeä asia; juo riittävästi vettä! Minä jos kuka tiedän, mitkä ovat orastavan nestehukan oireet. Se saa olon väsyneeksi ja vetämättömäksi, kropan kireäksi ja huipentuu päänsärkyyn. Kärsin siitä jostain syystä viikoittain ja uskon että moni muukin tietämättään kärsii lievimmistä oireista. Ota veden juonti tavaksi, sillä vesilasillinen ei auta heti, vaan nestetasapainon palautumiseen menee kokemukseni mukaan aikaa vähintään puoli vuorokautta. Kylmän sijaan juo haaleaa tai lämmintä juomaa - se imeytyy paremmin elimistöön.

Olisiko tässä ainesta uudenvuoden lupaukseksi?

Näiden ajatusten kera haluan toivottaa teille kaikille hyvää oloa vuodelle 2016!

-Annakreeta





lauantai 26. joulukuuta 2015

Piilottelevasta materialismista viisaaksi kuluttajaksi

Joulu on sitä aikaa, kun ihmiset havahtuvat materialismiin, joka meidät on ympäröinyt. Toiset viettävät joulua avaten isoja lahjakasoja kääreistään, toiset avoimesti paheksuvat joulun kaupallistumista. Moni heistäkin kuitenkin suuntaa heti pyhien jälkeen alennusmyynteihin - johan tässä on kotona tylsistytty riittävästi. Ja alennusmyynneissähän säästää! ....vai hetkinen, miten se meni..? Jos jaksat lukea loppuun asti tämän ihan liian pitkän kirjoituksen, saatat oivaltaa jotain.

Yhteiskuntamme tuntuu pyörivän rahalla – ja vain rahalla. Sellaisen käsityksen saa, kun kuuntelee ajankohtaisia keskusteluja. Ongelma tässä on se että rahaa ei tunnu enää olevan. Joku on jemmannut jonnekin kaikki rahat, eikä sitä kerta kaikkiaan enää ole. Hallitus yrittää selittää sitä kansalaisille ja etsiä keinoja säästää, leikata ja elvyttää. Markkinat eivät toimi jos talous ei kasva. Kasvun tulee olla loputonta ja kun kansa ei kuluta, tulee väistämättä lama ja taantuma, säästöpaineita ja leikkauksia. Ministerit pitävät vuorotellen vakavia puheita, jotka päättyvät tsemppauksiin: kyllä tästäkin
suomalaiset selviävät.
 
Kriittiset äänet kuitenkin korostava että talouskasvu ei tuota automaattisesti hyvinvoinnin kasvua. Loputon talouskasvu tulee johtamaan sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ongelmiin, kun halpatyövoiman käyttö muuttuu riistoksi ja luonnonvarat eivät enää riitä kertakäyttötavaroiden tuottamiseen. Tämä on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä ja todisteet ovat jo näkyvissä.
 
Osallistuin jokin aika sitten Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämään Vaihtoehtoja kasvutaloudelle –seminaariin. Sain sieltä paljon uutta näkökulmaa ja innostusta perehtyä kohtuutalouteen syvemmin. Kohtuutalous (degrowth) tarkoittaa elämistä maapallon kantokyvyn rajoissa ja talousmallia jossa hyvinvointi ei ole riippuvainen kasvusta. Kohtuutalous on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tavoittelee hyvinvointia kokonaisvaltaisesti yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle, jolloin markkinatalous on ihmistä varten, eikä ihminen markkinataloutta varten.
 
Seminaarin jälkeen tutustuin Kohtuu vaarassa –kansalaisliikkeen nettisivuihin ja luin Erilainen ote omaan talouteen –kirjan (Havia, Lappalainen, Rinta-Loppi), joka korosti pyrkimystä ”menestyksen” sijasta vapauteen, onneen ja hyvään elämään. Jokaisen kannattaisi miettiä omaa talouttaan hetki. Rakastammeko rahaa sen tuomien mahdollisuuksien vuoksi niin paljon, että se on elämäämme rajoittava tekijä? Tavoittelemme ”normaalia” elämää, sitä yhteiskunnan asettamaa yltäkylläistä ihannetta, mikä jokaisen tulee täyttää ollakseen kelpo. Yhtäkkiä huomaamme että meillä on velkaa ja kiinteitä kuluja, niiden myötä stressiä töistä. Edessä on 40 vuoden pakkotyörupeama, jotta voimme maksaa velkamme. Perhesuhteet kärsivät ja säästöön ei jää mitään. Odotamme että ”pääsisimme” viimein eläkkeelle. Tämä yltäkylläisyyskö tekee onnelliseksi?
 
Kun perustarpeet on tyydytetty, hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään kumpuavat muualta kuin aineellisesta yltäkylläisyydestä: perheestä, terveydestä, ystävistä, mielekkäästä tekemisestä, oikeudenmukaisuudesta ja osallistumisesta yhteiskunnan rakentamiseen. Kulutuksen vähentäminen ei tosiasiassa ole tie ankeaan ja rajoittuneeseen, vaan entistä merkityksellisempään ja monipuolisempaan elämään.
 
 

Harva meistä tuntee itseään materialistiksi - sanalla on negatiivinen kaiku. Silti käymme shoppailemassa, ostamme heräteostoksina pieniä kivoja juttuja, kierrämme alennusmyynnit ja ihmettelemme kotona varaston täyttymistä ja lompakon tyhjenemistä. Olemme sosialistuneet kulutuksen kulttuuriin ja kulutamme yli varojemme vaikka emme ole tietoisesti sellaista valintaa tehneet. Eikö ole hirveä ajatus?
 
Lukemassani Erilainen ote omaan talouteen –kirjassa kannustetaan irtisanoutumaan stressaavasta kulutusmallista, jossa mikään ei riitä. Juuri tätä kannustusta kaipasin. "Entiseen elämäntyyliin verrattuna tulet tekemään uhrauksia, mutta ne eivät tunnu siltä. Saat tilalle sekä henkisesti että taloudellisesti ylijäämäisen elämän". Ja miten se tehdään? Keräsin kirjan ja muiden lähteiden pohjalta tärkeimmät pointit. 
 
1. Älä osta mitään vain statuksen vuoksi.
 
Kuvittele millaisia olisivat hankintasi jos niitä pääsisivät ihastelemaan vain sinä itse ja lähipiirisi. Olisiko tuolloin enää väliä minkälaisen kuvan antaisit itsestäsi tavaroillasi? Mitä ostaisit toisin jos et välittäisi muille luomastasi mielikuvasta? Mieti tätä ajan kanssa, sillä meidän on yllättävän vaikeaa nähdä kuvitellun sosiaalisen paineen meissä aikaansaama käytös, se nimittäin tuntuu ensin täysin omalta.
 
2. Tiedosta ”suunniteltu vanhentaminen” ja pyri vastustamaan sitä.
 
Suunniteltu tuotteiden vanhentaminen keksittiin 1930-luvulla ja sitä pidettiin mm. ratkaisuna suurlaman selättämiseen. Sittemmin siitä on tullut yksi liiketalouden perusasioista: Tuotteelle määritellään käyttöikä ja varmistetaan että suunnitellun käyttöiän loputtua tuote on käyttökelvoton ja kuluttaja joutuu ostamaan uuden tuotteen. Tunnetuimpia muotoja ovat seuraavat:
  • Tekninen vanhentaminen (jotkin osat valittu alhaisimman kestävyyden mukaan)
  • Tyylillinen vanhentaminen (vuosimalli)
  • Systeeminen vanhentaminen (vanha malli ei sovi yhteen uuden kanssa)
  • Ilmoituksellinen vanhentaminen (partaterän väriä vaihtava liuska)
  • Ohjelmoitu vanhentaminen (tulostimen sivumäärärajoitin)
  • Kulutuksellinen vanhentaminen (tulostin ohjelmoidaan käyttämään kaikkia värejä myös harmaasävytulostuksessa)
Jos tuote on korjattavissa, se kannattaa korjata, vaikka se maksaisikin jotain. Vaikka halvimmat vastaavat tuotteet kaupassa maksaisivat saman verran kuin korjaaminen, voit saada pitkäikäisemmän tuotteen korjaamalla vanhan. Halvimpaan tuotteeseen on luultavasti piilotettu uusi jippo, joka laukeaa takuuajan umpeuduttua.
 
3. Osta tarvitsemasi tavarat käytettynä
 
Kuvaputkitelevision saa nykyään ilmaiseksi, parin vuoden takaisen plasma tv:n satasella ja vuoden ikäisen LED-television muutamalla satasella. Tuotteen vanheneminen on lähinnä henkinen prosessi, todellisuudessa tuote tuo saman hyödyn kuin ennenkin. Uusimman teknologian hankkiminen kotitalouteen osoittautuu siis usein taloudellisesti huonoksi ratkaisuksi. Käytetyn tavaran suosimiselle on monia syitä:
  • Hinta on reippaasti alhaisempi, silti se täyttää tehtävänsä.
  • Vaikka tuote on käytetty, se voi silti olla varsin hiljattain kauppoihin saapunutta teknologiaa.
  • Huonon ostoksen riski on kohtuullisen pieni sillä jos tuote on kestänyt takuuajan yli, se todennäköisesti kestää samanlaista käyttöä vielä kauan. Toki täytyy tietää mitä on ostamassa ja muistaa, ettei takuuta ole. Vähemmän teknisissä ostoksissa riski on lähes olematon. Koska tuotteen on hankkinut murto-osalla hinnasta, pysyy kokonaishinta alhaisena vaikka tuote hajoaisikin ja tilalle joutuisi ostamaan toisen. Menetysten ollessa verrattain pieniä, myös pinna pysyy löysemmällä.
  • Kun on tullut aika hankkiutua tavarasta eroon ja myydä se eteenpäin, on tuotteesta melkein poikkeuksetta mahdollista saada maksamansa hinta tai vain hieman sitä alhaisempi hinta. Näin tuotteesta ja sen käytöstä ei oikeastaan maksa juuri mitään.
On tietysti myös tavaroita, joita ei kannata ostaa käytettynä. On oltava arvostelukykyä ja tiedettävä mitä voi turvallisesti ostaa. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle ja pikkuhiljaa kertyvä kokemus auttaa.
 
4. Opettele immuuniksi mainoksille
 
Mainokset luovat keinotekoisia tarpeita. Ne luovat totuudenvastaisia mielikuvia, rakentavat keinotekoisia tarpeita ja rohkaisevat kuluttamaan lisää. Ne pitävät yllä kulutuskulttuuria ja ruokkivat materialistista elämäntapaa. Mainonta saa meidät haluamaan sitä, mitä meillä ei vielä ole ja vie meiltä ilon siitä, minkä jo omistamme. Reilua...? Lisäksi maksamme mainostamisen kulut tuotteiden hinnoissa. Reilua?!

Poista siis kaikki mainokset elämästäsi, jotka sinun on mahdollista poistaa. Laita postiluukkuun lappu ”ei mainoksia, kiitos!”. Lehteä lukiessa jätä mainokset silmäilemättä. Peruuta sähköpostiisi tulevat uutiskirjeeksi naamioidut mainospostit ja kanta-asiakkaiden ”viikkotiedotteet”. Tallenna tv-ohjelmat ja kelaa sitten mainosten ohi. Tee väestörekisterikeskukseen ja ajoneuvohallintarekisteriin henkilötietojen luovutuskielto. Asenna nettiselaimeesi mainosesto. Älä osallistu arvontoihin ym. joissa henkilötietoja kerätään suoramarkkinointia varten. Jos yhteystietolomakkeessa on kohta ”tietojani saa käyttää suoramarkkinointiin” älä laita siihen rastia. Kaikkia mainoksia et pysty karsimaan elämästäsi, mutta paljon kuitenkin.
 
Alla oleva antimainos parodioi Suomen kauppaketjujen suurta myymälävarkautta vastustavaa kampanjaa, jonka mukaan ”myymälävaras istuu pöydässäsi”, sillä maksavat asiakkaat joutuvat maksamaan myös myymälävarkaiden aiheuttaman tappion tuotteiden hinnoissa. Sama pätee mainosmieheen. Antimainos ”mainosmies syö teillä” on julkaistu Pahkasika –lehdessä keväällä 1985.
 
 
 
5. Älä tee asunnostasi varastoa.
 
Maksatko asuntolainaa tai vuokraa suuresta asunnosta vain siksi että tarvitset tilaa ympärillesi kertyneille tavaroille? Jokainen esine, jonka näet ympärilläsi, on vaatinut jonkinlaisen rahallisen panostuksen. Paljonko rahaa on kulunut noihin tavaroihin? Hankinnat on helppo perustella järkevinä ”sijoituksina” ja silti ne päätyvät olemaan kaikkea muuta. Katso tavaroita ympärilläsi: montaako niistä olet käyttänyt viikon, kuukauden, puolen vuoden tai vuoden sisällä?
 
Kun koti täyttyy tavarasta, alamme kärsimään ahtaudesta. Yhtäkkiä tarvitsemme lisää tilaa. Asuntonäytöissä arvioimme säilytystilojen riittävyyttä. Suuremman asunnon myötä kulumme jälleen nousevat ja nurkat täyttyvät ennen pitkää uudelleen. Köyhdymme, eikä elämänlaatumme kohene lainkaan.
 
Joten kun mielesi tekee ostaa jotain, älä kysy ”tarvitsenko minä todella tätä” – löydät varmasti syyn, miksi tarvitset sitä. Kysy sen sijaan ”pärjäänkö ilman tätä”. Kieltäydy kerta toisensa jälkeen ostamasta tarpeetonta, vaikka sinun tekisi mieli saada se omaksesi. Kieltäytyminen tulee kerta kerralta helpommaksi ja lopulta et enää edes ehdota ostosta itsellesi. Älä osta tänään sellaista, mitä tarvitset vasta myöhemmin. Ennen kuin ostat mieti myös sitä, miten pääset tavarasta tarvittaessa eroon. Jos sillä ei ole jälleenmyyntiarvoa ja se on hankala kierrättää, jätä se ostamatta.
 
6. Määrittele onko tuote halpa vai kallis.
 
Siitä, miten paljon tuote maksaa, ei voi vetää suoraa päätelmää, onko tuote halpa vai kallis. Kun muutamme hankintahinnan nettotyötunneiksi, jotka joudumme tekemään saadaksemme tuotteen, saamme paremman käsityksen siitä kuinka paljon joudumme antamaan saadaksemme tuotteen. Ja jotta pääsisimme lähemmäs todellisuutta, tulee ensin vähentää nettotuloista toistuvat ja pakolliset menot. Kun sen jälkeen laskee, paljonko todellinen nettotuntipalkka on, voi laskea miten pitkään oikeasti on käytävä töissä maksaakseen peruselämisen jälkeen syntyvät lisäkustannukset ja hupihankinnat.
 
Tämän laskutoimituksen jälkeen näkee lomamatkat aivan uudessa valossa: Kuinka kauan joudut työskentelemään saadaksesi rahat parin tonnin lomamatkaan, jonka tarkoituksena on päästä hetkeksi pakoon arkista työelämää? Mitä enemmän palkitset hankinnoillasi itseäsi kovasta työstä, sitä syvemmälle kierteeseen ajaudut.
 
Tuotteen määrittelyyn halvaksi tai kalliiksi liittyy tietysti myös tuotteen käyttöikä. Muuta tuotteen hankintahinta tuotteen vuosikustannuksiksi, niin huomaat että harkittu, laadukas mutta kalliimpi tuote onkin halpa. Kengät ovat hyvä esimerkki: Laadukkaat kengät kestävät useita vuosia. Jos laadukas kenkäpari maksaa sata euroa, se ei ole paljon vuosikustannuksina ajateltuna. Jos ostat kahden kympin kenkäparin jotka hajoavat puolen vuoden jälkeen, oli kenkäpari sittenkin kallis ostos. Kahdenkympin kengät on myös helppo jättää huoltamatta. Emme pidä kovin hyvin huolta niistä tuotteista, jotka kovalla vaivalla hankimme. Valitamme rahan vähyyttä, mutta käyttäydymme kuten miljoonaperijät. Milloin sinä viimeksi huolsit kenkäsi?
 
7. Älä elä velaksi
 
Velasta on tullut normaali osa useimpien palkansaajien elämää ja samalla on hämärtynyt ymmärrys siitä, miksi velkaantumisen tulisi olla suuren harkinnan varaista. Meille tarjotaan kulutusluottoja, osamaksuja, kytkykauppoja ja vikavippejä lähes päivittäin. Helposta saatavuudesta huolimatta velkaantuminen on todella harvoin järkevää. Luottojen markkinointi johtaa ansaan, jos ei ole tiedostanut onnen, omistuksen ja rahan suhteita. Unelmansa elämisen sijaan päätyy itse luomaansa orjuuteen.
 
Säästäjällä yhtälö on vahvasti positiivinen verrattuna velaksi elävään. Säästetty 1000 euroa voi olla vuoden kuluttua 1100 euroa, jos raha on sijoitettuna tuottavasti. Velkaantunut sen sijaan joutuu maksamaan korkoja. Tosiasiassa tulevaisuudesta tähän päivään siirretyn kulutuksen hinta on 1200 euroa (tappio 200 euroa) sillä velkaantunut menettää maksamiensa lainan korkojen lisäksi tuoton jonka olisi saanut säästöstään. Tästä syystä säästäjällä on velkaantujaa suurempi ostovoima.
 
Ottaessasi velkaa et vain lainaa rahaa, vaan samalla luovutat itsemääräämisoikeutesi tulevaisuuden tuloistasi ja työnteon määrästä toiselle osapuolelle. Et voi enää ottaa henkilökohtaisia riskejä, kuten vaihtaa työpaikkaa tai kouluttautua uuteen ammattiin. Et enää saa käydä töissä, vaan sinun pitää käydä töissä. Vapaus on asia jota toiset arvostavat enemmän, kuin toiset. Tulee kuitenkin muistaa että velkaantuminen on valinta, tiedosti sen tai ei.
 
 
 
Lopuksi: Jotta yhteiskunnassa kasvutalouden kierteestä päästään kestävään kohtuutalouteen, tarvitaan poliittinen muutos joka tulee olemaan todella pitkän tien takana. Laajamittaisesti vähentäminen ilman yhteiskunnallisia muutoksia johtaisi lamaan, työttömyyteen ja yhteiskunnan epävakauteen - tosin näemme todisteita että siihen voi johtaa myös kasvutalous. Siksi asiaa tulee pitää esillä ja siitä tulee keskustella. Omasta taloudesta voi aloittaa, sillä kansalaisvelvollisuuksiin ei kuulu yltiökuluttaminen. Hallituksen tehtävä on reagoida, mikäli yhteiskunnan rakenteet uhkaavat kaatua siihen, että yksilöt etsivät hyvinvointia kohtuullisesti.
 
Näiden sanojen saattelemana voitte lähteä alennusmyynteihin - tai jättää houkutukset kokonaan väliin. Joka tapauksessa, toivotan teille onnellisia päiviä!

-Annakreeta

 
 
Lähteet:
http://www.sll.fi/ajankohtaista/tilattavat/Kohtuutalous_webversio.pdf
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kohtuutalous/kohtuutalous
Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä Vaihtoehtoja kasvutaloudelle -seminaari 25.11.2015
http://www.kohtuusvaarassa.com/
Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen.

 

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kotini valaisimet

Pimeä jatkuu vielä, mutta kohta ollaan talvipäivänseisauksessa. Sittehän siirrytään jo voiton puolelle ja kuljetaan kohti kesää. Valaistuksen tärkeyttä ei voi vähätellä näin pimeänä vuodenaikana.

Esittelen nyt meidän kodin tilat ja niiden valaistuksen. Sanoisin, että meidän talon valaistus on onnistunut, vaikka en voi siitä suurta kunniaa itselleni ottaa, sillä monet valaistusasiat on päätetty jo rakentamisen yhteydessä (ja me olemme muuttaneet tähän vasta myöhemmin). Näistä näkökulmista voi olla hyötyä oman kodin suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa, mutta myös muille, jotka pähkäilevät valaistuksen kanssa.

Ehdoton lempivalaisimeni on keittiön lasipurkkilamput, jotka rakentelin aiemmin tänä syksynä. Ne olivat ensimmäinen itse tekemäni valaisin ja niiden koko tarinan voit lukea tästä linkistä. Tykkään niistä tosi paljon, ne oli tosi onnistunut tekele. Ne tuovat tunnelmaa, mutta myös valaisevat tehokkaasti ruokapöydän päädyssä, jossa tälläkin hetkellä kirjoitan.



Toinen lempipaikkani on porontaljalla peitetty rottinkituoli. Siinä kudon sukkaa illat pitkät kun en muuta näin pimeällä jaksa. Ehkä tämä on kaamosmasennusta tai sitten vain pelkkä neuloosi.... Kutoessa minulla on työskentelyvalona Annon jalkalamppu.




Tunnelma on tärkeä minulle. En jotenkin tykkää keskellä huonetta roikkuvista lampuista, jotka tuovat keskelle huonetta kirkkaan valoon, mutta jättävät nurkat valaisematta. Meillä ei oikeastaan sellaisia ole lainkaan. Mielestäni myös nurkat pitää valaista ja lamppuja pitää olla monta, mielellään huoneen reunoilla tai jonkun kiintopisteen parina (kuten takka tai ruokapöytä tms.)

Himmentimet ovat myös ihan ehdoton keksintö! Niillä saa yksinkertaisesti ja helposti säädeltyä valaistuksen tunnelmaa.  Olohuoneessa meillä on kaksi himmennettävää lamppua, joiden valaisuteho riittää silloin kun tarvitaan paljon valoa ja himmentimillä ne saa säädettyä hämärämmäksi silloin kun oleskellaan rennosti. 




Eteisessä pitää olla paljon valoa. Eteisessä mennään ja tullaa ja yleensä jotain on hukassa. Meillä eteisessä on useita upotettuja spottivaloja, jotka tuovat tehokkaasti valoa tulijalle ja lähtijälle. Takan edessä on kaksi samanlaista spottia kuin eteisessä, mutta ne toimivat eri katkaisijasta ja ovat varustettu himmentimillä. Niillä saa kauniin valaistuksen, joka korostaa takkaa, mutta ovat yhtenäiset viereisen eteisen spottien kanssa.

Portaikossa meillä on iso riisipaperivarjostin, joka ajaa asiansa. Varjostimen ansiosta valaisin ei häikäise, vaikka se on suurin piirtein silmien korkeudella kun ylhäältä lähdetään laskeutumaan portaita. Portailla on näin talviaikaan pari lyhtyä, joissa on ajastimella toimivat valot. Ne tuovat valoa yöllä portaikkoon, jotta yöllä on turvallista liikkua ilman että laittaa sen enempää valoja päälle.    





En ehkä tiedä mitään epäviihtyisempää valaistusta, kuin pesuhuone, jossa on kirkkaat loisteputkivalot. Sellaisiin minulla taitaa olla suorastaan kammo. Meidän pesuhuoneessa on (jälleen!) himmentimellä toimivat valot. On ihana rauhoittua illalla suihkussa tunnelmallisessa valaistuksessa. Huippu toteutus. 

Vessan valaistus on haasteellinen, jos vessassa on tarkoitus myös meikata ja laittaa hiuksia. Silloin tarvitaan paljon valoa useasta eri pisteestä, jotta kasvot eivät jää varjoon, eikä valo saa myöskään häikäistä peilin kautta tai suoraan. Meillä vessan valot ovat onnistuneet. Meillä on yksi isompi valo keskellä ja upotettuja spotteja peilin yllä. Valo leviää laajalle ja on riittävän tehokas.




Keittiössä meillä on lasipurkkilamppujen lisäksi työtasoille suunnatut valot yläkaapistojen päällä. Ne valaisevat kivasti ja näyttävät hyvältä.





Ateljeessa tarvitsen usein paljon valoa, kun työskentelen projektieni parissa. Siellä on katossa kolmipisteinen spottilamppu. Spotit ovat suunnattu niihin paikkoihin missä tarvitaan erityisesti valoa, eli kahteen kaappiin ja työpistelle. Näiden lisäksi minulla on vielä jalkalamppu, jolla saan tarvittaessa lisävaloa. Työskentelytilaan tämä yhdistelmä sopii hyvin.

 



Makuuhuoneestakin löytyy kolmipisteinen spottivalo, mutta yksi polttimo on jätetty laittamatta paikoilleen. Kaksi pienitehoista valoa osoittaa vaatelaatikoistoille ja sänky jää valaisematta. Koska valot eivät ole kovin tehokkaita ja suunnattu nukkujasta pois päin, valot eivät häikäise nukkujaa, vaikka ne sytyttäisi kesken unien. Sängyn vieressä on lukulamput erikseen, ne näkyivät makuuhuonetta esittelevässä kirjoituksessa, jonka voit lukea tästä linkistä. 






Taloon.com haastoi bloggaajat kertomaan valaisimistaan ja osallistun tällä kirjoituksella valaisinhaasteeseen. Jos sait tästä kirjoituksesta valoa pimeyteen, käy antamassa äänesi kilpailussa. Äänestys aukeaa sunnuntaina 20.12. Kiitän kovasti jokaista äänestäjää jo etukäteen! 

Seuraava valaisinhankintani voisi olla esimerkiksi nämä ajattomat valot, jotka käyvät sekä ulos, että sisälle. Nämä, sekä muut jouluvalot ja talvilamput näyttivät olevan alennuksessa taloon.com verkkokaupassa. 











lauantai 12. joulukuuta 2015

Makuuhuoneen sisustus

En olekaan varmaan vielä koskaan kertonut, miltä näyttää meidän yläkerrassa. Siellä meillä on makuuhuone ja "mieshuone" sekä pienessä aulassa vaatehuone. Nyt esittelen meidän makuuhuoneen.

Makuuhuoneen kalustus ja sisustus on melko simppeli. Miehen vaatteet säilytetään laatikostoissa, omat vaatteeni säilytän alakerran ateljeessä, kuten olen aiemmassa postauksessa jo näyttänyt.

Makuuhuoneesta on myös käynti parvekkeelle, joka oli pitkään oikeastaan turhan panttina. Sitten keksimme virittää sinne pyykkanarut, joten nyt sitä voi käyttää pyykin kuivaamiseen. Kätevää kun siinä on myös katto, niin pyykit ei kastu.

Sängyn runko on ostettu joitakin vuosia sitten kierrätyskeskuksesta. Lipastot ovat Ikean Hemnes -sarjaa. Matto on kirpparilta ja yöpöytänä toimivat jakkarat "perintönä" mummulasta. Virkattu päiväpeite on facebook-kirpparilta.









Sellainen makuuhuone :)

Hauskaa viikonloppua!
-Annakreeta 



maanantai 7. joulukuuta 2015

Villasukka-arvonnan voittaja

Eilen illalla rapsahti 500 tykkääjää täyteen blogin facebook -sivulla. Noin vuosi sitten, kun facebook -sivun perustin, en olisi millään arvannut että niin moni liittyy blogini seuraajaksi siellä. Pidän tykkäystä merkkinä siitä, että lukijat haluavat tulla jatkossakin vierailemaan - se jos mikä on ilahduttavaa!

Villasukka-arvonnan voittajaksi random generaattori arpoi Veeran. Veeralle on lähtenyt sähköpostia :)

Arne&Carlos -lanka on osoittautunut laadukkaaksi ja kivannäköiseksi langaksi. Koitan saada siitä kattavampaa postausta jossakin vaiheessa ulos.


Näin pikaiset kuulumiset - ja nyt takaisin sukkaa kutomaan! :)

-Annakreeta





perjantai 4. joulukuuta 2015

Kissalle pesä koripallokorista

Tiesin että kissa tykkää pussukkamaisista nukkumapaikoista joten tein koripallokorista kissalle pesän. Se saavutti kovan suosion samantien.

Maalasin korin kalkkimaalilla, se pysyy myös metallissa ja sopi tähän oikein hyvin. En ole spraymaalien ystävä, siksi en käyttänyt sprayta, mutta sehän on metallille myös hyvä vaihtoehto. Virkkasin trikookuteesta pyöreän kappaleen ja kiinnitin sen koriin. Valmista.




Simppeliä ja suosittua! :)

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

-Annakreeta



P.S Vielä voitte osallistua villasukkien arvontaan! Haluan arpoa itse tekemäni villasukat jollekin teistä. Käy siis jättämässä kommentti arvontapostaukseen tästä!





maanantai 30. marraskuuta 2015

Portaikon uudistus

Eteisessä on tapahtunut aika suuri muutos, kun tuunasin vähän yläkertaan vievää portaikkoa. Aiemmin askelmien välissä oli raot, josta roskat ja pöly pääsi tippumaan portaiden alle. Haaveilin siitimmistä ja vanhanaikaisemmista portaista, umpinaisista. Pinterestissä on kaikenlisäksi hirveä määrä kaikkia hienoja ja persoonallisia portaikkoja, joissa on käytetty maalia ja tapetteja. Tässä on ennen ja jälkeen kuvat meidän portaikoista.


Meidän portaikko oli helppo laittaa umpeen. Tarvittiin vain 4 mm vaneria, vanerin sai naulattua ylä- ja alareunoista askelmiin kiinni pienillä nauloilla. Vanerin ostin valmiiksi mittojen mukaan sahattuna Finespolta, toimitusaika oli pari tuntia ja maksoin vain vanerista - sahaaminen kuului hintaan. Hämmentävän helppoa ja edullista. 

Vanerin palaset maalasin toiselta puolelta kalustemaalilla, samalla sävyllä, kuin portaiden askelmat on maalattu. Maalattu puoli näkyy portaiden alapuolella. Toisen puolen vanerista tapetoin marokkolaistyylisellä vaalealla tapetilla. Sen jälkeen kiinnitin vanerit paikoilleen.











Koko eteiseen tuli rauhallisempi tunnelma ja tapetti sopii meidän taloon tosi hyvin! Aiemmin rauhattomuutta toi se, että jokaisen portaan välistä näkyi läpi, portaat melkein vilisi silmissä. Musta portaikon alapuoli on "huomaamaton" ja hyvä jatkumo olohuoneen mustan seinänpätkän takana - Meillä siis olohuoneesta näkyy hyvin eteiseen.

Nyt kun portaikko on ummessa, on portaiden alla oleva tila paremmin otettavissa hyötykäyttöön. Jälleen kerran lopputulos oli parempi, kuin osasin kuvitellakaan! Se jos mikä palkitsee vaivasta.

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)
-Annakreeta

P.S Käykäähän osallistumassa villasukkien arvontaan! Vielä ehtii, klikkaa tästä.


Saunan jouluinen sisustus

Ulkosaunassa on ihana saunoa talvella. Erityisesti pakkasella. Lumista polkua kiiruhdetaan narskuvan lumen päällä - tähtitaivaan alla - mahdollisimman nopeasti lämpimän saunan turvaan, sytytetään kynttilät ja huokaistaan syvään lauteille istuessa. 

Tänä talvena ei ole ollut vielä pakkasta kuin yhden kerran. Saunottu on kuitenkin parina iltana viikossa säännöllisesti. Saunalla olisi vielä rakentelua: lauteet ei ole ihan valmiit, väliovi jäi syksyllä maalaamatta ja pukuhuoneesta puuttuu penkki ja pikkupöytä. Suunnitelmat on kirkkaana mielessä, mutta lyhyt valoisa aika viikonlopun vapaapäivinä ei riitä suunnitelmien toteuttamiseen. Hommat odottaa suosiolla kevättä.

Saunalla on pimeä, siellä ei näy keskeneräiset työt. Ikkunasta katsellessa ei muista mitä kaikkea pitäisi tehdä - saunassa ajattelen kauniita asioita. Viime viikonloppuna sain lauteilla ajatuksen, jonka toteutin tänään. Laitoin ikkunaan oksan ja oksasta roikkumaan kristalleja. Loput neulaset tipahtaa varmaan ensimmäisissä löylyissä, mutta eipä se mittään.






Tämän oksan lisäksi saunan joulusisustus koostuu lähinnä lyhdyistä, joita on käytännön syistä useita. Saunapolun varressa on koivun rungon ympärillä valoköynnös, joka valaisee polun jyrkkää kohtaa, joka pimeässä on jopa vaarallinen.

Saunalla meillä on valaistuksena saunan ulkopuolella, ikkunan takana iso lyhty, jossa poltamme kerrallaan kolmea kynttilää. Se tuo riittävästi valoa löylyhuoneeseen. Pukuhuoneessa meillä on valot yleensä kahdessa mustassa pikkulyhdyssä. Tarvittaessa naulakon päälle voi laittaa vielä kolmannen, mutta koska emme tavallisesti käytä pukuhuonetta pukemiseen, niin valoa ei oikeastaan tarvitse enempää.

  


 





 
















Kopallinen inspiraatiota nyt myös Facebookissa!




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Villasukka-arvonta lukijoille

Blogissa on ollut vilkasta viime aikoina ja blogin facebook -sivu on saanut paljon uusia tykkääjiä. Olen hämilläni tästä suosiosta, mutta onnellinen siitä että aiheista kiinnostuneet ovat löytäneet tänne ja mitä ilmeisemmin olette saaneet mukaanne hiukan inspiraatiota toteuttaa luovuuttanne - se on tämän blogin tarkoitus, kylvää innostusta ja kannustaa luottamaan omiin kykyihin!

Sain kuulla muutama päivä sitten palautetta hieman kriittisellä äänensävyllä: "Sää et vissiin aatellu tätä ihan loppuun asti". Vastasin, että jos mää olisin joskus ajatellut ihan loppuun saakka, niin en varmaan ois ikinä alottanu mitään! Suunnitella tietysti täytyy etukäteen, mutta mielestäni ei ole edes tarpeen aina ajatella niin perusteellisesti loppuun asti. Työ tekijäänsä opettaa ja aina voi muuttaa suunnitelmaa, jos näyttää, ettei ekalla yrittämällä onnistu.

Toinen juttu on se että "no muttakun en mää osaa". Et voi tietää osaatko, jos et ole kokeillut. Ja kun olet kokeillut, osaat jo vähän enemmän, kuin aiemmin. Mulla ei ole minkään sortin pätevyyttä mihinkään projektiin, mitä tässä blogissa olen esitellyt. Halu oppia on tärkeintä. Olen harjoitellut ja perehtynyt aina siihen aiheeseen mikä on milloinkin ollut ajankohtaista. Ohjeita etsin netistä jos se on tarpeellista (mielummin teen omasta päästä). Melkein mihin tahansa löydät ohjeet Youtubesta.



Facebookissa blogillani on aivan kohta 500 tykkääjää! Se on huima määrä! Päätin, että kun tuo raja menee rikki, arvon yhden lukijan ja lähetän hänelle villasukat, jotka minulla on nyt puikoilla. Lanka on laadukasta Schachenmayrin Regia Arne&Carlos desing sukkalankaa, josta tulee sinisen sävyiset kirjoneuleen näköiset ohuet villasukat. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen alle (jätä myös sähköpostiosoitteesi!).

Huom. Arvonta on päättynyt 6.12.2015. Arvonnan voittaja on Veera. Veeralle on lähtenyt sähköpostia.

Arvonta suoritetaan heti kun 500 tykkääjää tulee täyteen. Jos se tulee pian, on arvonnan voittajan mahdollista vaikuttaa sukkien kokoon ;) Jos arvelet ystäviesi facebookissa olevan kiinnostuneita, voit jakaa Kopallinen inspiraatiota -facebooksivun heille.



Haluan kiittää kaikkia lukijoita, toivottaa valoisia talvipäiviä ja mukavaa joulun odotusta. Jättäkää ilahduttavia kommenttejanne jatkossakin ja tulkaa kertomaan, jos saatte blogini vinkkien avulla jotakin valmista :)

Ja sitten jännäämään, kenelle lähtee sukat!

-Annakreeta


perjantai 20. marraskuuta 2015

Puutavaran säilytys vajan takana

Tällaisella DIY puuhastelijalla pitää olla järeääkin tavaraa jemmassa siltä varalta että johonkin projektiin tarttee. Puhun siis puutavarasta, jota olen säästänyt meidän pienistä rakennusprojekteista ja tullut sieltä täältä hankkineeksi. Jossain vaiheessa kun rakennustarvikkeita siivoilin pihalta, totesin, että jonkun säilytyspaikan ne tarvitsee. Sellaisen, jossa pysyvät kuivana, poissa silmistä ja jaloista.

Meillä on vaja keskeisellä paikalla ja sen takana on tilaa, joka on piilossa silmiltä. Vajan takaseinä on melko pitkä, joten päätin laittaa sinne laudoille "hyllyjä". Ensin suunnittelin, että rakennan hyllynkannakkeiden tyyppisiä tukia puusta, mutta päädyin nopeampaan keinoon ja ostin valmiita isoja hyllynkannakkeita kaupasta. Ne eivät kestä painoa yhtä paljon, kuin puusta tehdyt, mutta jos en olisi oikaissut tässä kohtaa, puutavara lojuisi pihalla sateessa vielä tänäkin päivänä. Joten näinkin yksinkertaisesti sen voi toteuttaa:



Puutavaran säilytyksessä on tärkeää huolehtia siitä, että puu pääsee kuivumaan. Sitä ei pidä säilyttää sateessa ja pressun alle varastoinnissa on se riski, että tiivis peite pitää kostuden sisällään ja puutavara homehtuu pressun alla. Siksi räystään alla on hyvä säilyttää puutavaraa ilmavasti. Liian montaa lautaa ei saa laittaa päällekäin, jotta välit tuulettuvat. Maata vasten kasattujen lankkujen alle laittanut poikkipuut, joiden päälle kasasin kerroksia ja jokaisen kerroksen väliin laitoin kapulat, jotta kerrosten väliin jää tilaa.








Onhan tämä varmaan aika amatöörimäinen kyhäelmä, mutta toimittaa virkansa, kun puutavaraa ei ole tämän enempää - tai no niin, kaikki pätkätavara on pikkuliiterissä, eli onhan sitä kertynyt. Kaikki on kuitenkin nyt suojassa.

Jos sinulla lojuu puutavaraa vielä pihalla, niin vielä ehdit järjestellä ne suojaan! Vaikka ne olisivat kastuneetkin niin ne kannattaa kerätä kuivumaan, niin ensi kesänä on mistä nikkaroida :)




Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!
Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...