lauantai 31. tammikuuta 2015

Vihreä smoothie


Näin talvella tekee mieli syödä lämmintä ja tuhtia ruokaa. Välillä taas tekisi mieli vähän keventää. Smoothie on kiva ja terveellinen tapa keventää.

Kehittelin vihreän smoothien jäävuorisalaatista ja päärynästä. Ensimmäinen versio ei ollut hääviä, tämä toinen versio sen sijaan - NAM!


      Yksi annos, noin 4 dl sisältää:
  • 2-3 kourallista jäävuorisalaattia
  • 1 päärynä
  • ½ banaani
  • ½ avokado
  • hyppysellinen kanelia
  • omenamehua
  • chia -siemeniä
  • leseitä


Pilko jäävuorisalaatti, päärynä, banaani ja avokado astiaan ja aja tasaiseksi blenderillä tai sauvasekoittimella. Lisää kaneli, leseet ja chiasiemenet sekä omenamehua niin paljon, että koostumus on sopivan juoksevaa. Sekoita.

 



torstai 29. tammikuuta 2015

Juonipaljastuksia Instagramissa!







Kai sitä olisi hyvä edes yrittää pysyä mukana maailman kehityksessä... :) On oletettavasti kuitenkin noita elinvuosia vielä odotettavissa, joten saattaisi olla tylsää jumiutua kehityksessä vuoteen 2014.

Olen siis hypännyt Instagramiin ja minut löytää sieltä nimimerkillä annakreetas

Löydät profiiliini blogin sivupalkista tai tästä: http://instagram.com/annakreetas/

Jaan instaan kuvia jotka saattavat sisältää blogin juonipaljastuksia tai elämän kauniita asioita. Pienimmistä puuhistani en välttämättä tee blogiin erillistä postausta, mutta instagramista löytyy niitäkin. Instagramin kautta harrastuksiani voi seurata lähes reaaliajassa, blogissa ja facebook -sivuilla projektini näkyvät vasta kun ovat kokonaan valmiita.

Nähdään instassa!



Psst. Ne facebook -sivut löytyy tästä





tiistai 27. tammikuuta 2015

Raitamekko

Posti toi mulle naisten Ottobren ja sain siitä aika pahan ompeluinnostuksen. Lehti oli viime syksyn irtonumero, tilasin sen erikseen, koska siellä on yksi kiva huppari, jonka aion toteuttaa joskus. Siellä oli myös monta muuta kivaa kaavaa ja mulla ois ehkä ollut kivoja kankaita niihin, mutta mulla ei ollut kaavapapaeria. Tuntui että koko homma tyssäsi siihen, joten lähdin käymään Eurokankaassa ostamassa paperia...palalaatikoilla mukaan tarttui ihanan pehmoinen froteeta muistuttava raitainen neulos.

Mulla oli silmissä jo visio, mitä siitä teen... Loppujen lopuksi mulla on nyt parikin uutta mekkoa/tunikaa, pariin muuhun juttuun on jo kankaat leikattu - ja kaavapaperirulla on edelleen avaamatta! En tiedä miten tässä näin kävi, nämähän olisin voinut tehdä ihan yhtä hyvin ilman sitä kaavapaperia...

Raitaneuloksesta syntyi tällainen





Käytin kaavana yhtä aiemmin ompelemaani trikoomekkoa, jonka taas olen tehnyt kaupasta ostetun trikoopaidan mukaan. Lisäsin reilut saumanvarat koska tuntuu että nykyään kaikki vaatteet alkaa ennemmin tai myöhemmin kiristämään. Mistä lie moinen johtuu.

Halusin hihat, jollaisia mulla ei kai oo koskaan vielä ollut. Hihat, mutta ei hihan istuttamista. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka leikkasin hihan muodon. Hihan suut kanttasin leveästi. 

Pääntien huolitteluun kokeilin uutta tapaa. Huolittelin sen Kukan Karkelot-blogin ohjeilla, jotka löytyy tästä linkistä. Pääntien nurjalle puolelle ommellaan saumurilla framilon sopivasti kiristäen, käännetään kerran ja ommellaan oikealta puolelta kaksoisneulalla. Saumuria mulla ei ole, mutta käytin joustinommelta. Kaksoisneulaakaan en ole opetellut käyttämään, joten tikkasin kaksi tikkiä rinnakkain ihan manuaalisesti. Ilmeisesti framilonin kiristäminen on taitolaji, jonka oppii vain kokeilemalla... mulla kaula-aukko jäi ihan löpsöksi ekalla yrittämällä. Toisella kerralla kiristin enemmän ja ensin se näytti että jäi edelleen löpsöksi. Sovitin kuitenkin mekkoa päälle ja huomasin että kireyshän olikin vallan hyvä. Onneksi testasin, ennenkuin aloin toista kertaa purkamaan....







Lopputulos oli kovasti mun mieleeni ja uusi hihamalli on tosi kiva! Mutta... mekko on ollut mulla nyt kahtena päivänä päällä ja se on jo tosi nyppyinen... :( Kahdessa alimmassa kuvassa näkyykin - siis kaikki tuo pölyä muistuttava vaalea on nyppyä. Kuinka saatoinkaan mennä jekkuun, kun tavallisesti syynään niin tarkkaan laatua!

Kankaassa on tosi paljon elastaania tai jotain muuta valkoista joustavaa (ei tullut kysyttyä Eurokankaassa tämän kankaan materiaalia) ja se valkoinen joustava aine nyppyyntyy ja on kuin kuminauhaa kun nyppyä yrittää irrottaa. Tässä siis pahimman laatuinen muistutus siitä, mitä nämä tämmöiset höpöhöpö kankaat on! Ihanan pehmeä, mutta totuus paljastuu kyllä nopeasti.

Siitä, että ompelee itse vaatteensa on paljonkin iloa kun käyttää laadukkaita materiaaleja. Mutta kun ompelet itse vaatteesi surkeasta materiaalista, niin se on kyllä sitäkin suurempi pettymys.

No onneksi tämä oli nopea ommella, eikä kangas maksanut paljoa. Yleensä en harrasta "harjoitusversioita" mutta menkööt tämä nyt sellaisesta. Teen sitten uuden jostain kivasta ja paremmasta kankaasta. Ehkä myös vähän vaaleammasta, koska oikeastaan tämä onkin aika synkkä ;)







perjantai 23. tammikuuta 2015

Kangaskassi muovipussin kaavoilla


Vastustan muovipusseja, mutta käytännön tasolla on petraamista - Näin kai asian laita on monella. Kaupassa tulee useimmiten käytyä töiden jälkeen jos jaksaa, joten koskaan ei oikein aamulla tiedä että onko kauppapäivä vai ei. Mulla on kangaskasseja, mutta niitä ei varmuuden vuoksi viitsi ottaa mukaan, koska ne täyttävät koko käsilaukun ja tarvin sitä muuhunkin... Joten liiankin tuttu on se kuvio että "mää ny jotain vähä haen - - jaa, en mää saa näitä autoon, pakko ottaa pussi"

Muovipussihan on nerokkaan muotoinen, se menee pieneen tilaan, mutta sinne mahtuu tosi paljon ostoksia - niin, jos kassi ei repeä jo kassalla jonkun terävän kulman takia. Ompelin siis muovipussin kaavoilla kangaskassin tuulipukukankaasta, joka on kevyttä, ohutta mutta kestävää.

Ajattelin, että tässäpä illaksi kiva, helppo ja nopea homma. Kiva ja helppo tämä oli, mutta aloin hifistelemään ja ompelin kanttaukset kaikkiin saumoihin. Ei siis ihan niin nopea homma. Pitkän työpäivän jälkeen kun tähän ryhdyin, niin melkeen loppui sinni. Mutta sisulla vedin loppuun asti ja tämä oli kuin olikin vain yhden illan projekti! 






Ja tässä tulee selvitys siitä, miten minä tämän tein. Leikkasin ensin muovipussin kaavoiksi. Leikkasin pohjan, sangat ja sivusauman auki.





Sitten leikkasin kankaan kaavan mukaisesti. Jätin saumanvarat sivusaumaan, pohjaan ja sankoihin. Suuaukolle ei tarvitse jättää saumanvaraa, jos kanttaa suuaukon ympäri. Suuaukon kohdilla pyöristin vähän tiukkoja mutkia, jotta saisin ne kantattua helpommin. 






Kanttasin ensimmäisenä suuaukon reunat. Minulla sattui olemaan kahta eriväristä violettia tuulikangasta ja tein nämä kanttaukset tummemmalla. 


 





Suuaukon mutkissa kannattaa saumanvaraan leikata halkiot, jotta kanttauksen saa ommeltua.






Kun suuaukon kanttaukset olivat valmiit, ompelin sivusauman. Ja nyt tarkkana! Saumat kannattaa ommella huolella, jotta koko hoito ei leviä kaupan kassalla. Käytä laadukasta lankaa ja lyhyttä tikkiä. Ompele myös siksakilla. Tämä muistutus pätee myös pohjan ja sankojen saumoihin.






Sivusauman ompelemisen jälkeen taittelin pohjan ja sangat oikeaan muotoon ja neulasin ne hetkeksi nuppineuloilla, että sain ne siististi ommeltua. Jätin siis saumanvarat ulospäin ja kanttasin nämäkin saumat, mutta käytin pohjan ja sankojen kanttauksissa kassin väristä kangasta. 







Ja sinnehän se käsilaukkuun sujahti odottamaan seuraavaa kaupassa poikkeamista. Tänään kassi pääsi ensimmäisen kerran käytännön testiin ja täytyy sanoa, että en keksi moitittavaa!  Ja nyt mietin, että kuinka voin tehdä seuraavan jotenkin helpommalla....?



Kopallinen inspiraatiota löytyy myös Facebookista!
Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Seinän maalaaminen mustalla

Olohuoneen viihdetekniikka - tuo sisustajan murheenkryyni. Meillä on television ja digiboksin lisäksi vain yksi pienehkö äänentoistolaite, mutta jo näiden laitteiden sijoittelu silmiähivelevästi on lähes mahdotonta. Vaaleaa hirsipaneeliseinää vasten ne hyppäsivät silmään, olivatpa laitteet päällä tai ei. Yritin tasapainottaa kokonaisuutta parilla tummalla hyllyllä tv:n päällä, mutta lopputulos ei ollut edes tyydyttävä.

Loppujen lopuksi päädyin maalaamaan seinän mustalla mattapintaisella maalilla. Nyt lopputulos on niin seesteinen, että olen aivan hämmentynyt. Nyt mustasta taustasta ei hyppää tekniikka silmille, vaan vempaimet maastoutuvat tummaan taustaan täydellisesti. Sen lisäksi olohuoneeseen tuli lisää tilantuntua. Seinän pätkä ikäänkuin häviää, joten huomio ei kiinnity siihen, että tila loppuu tähän seinään. Tila avautuu eri tavalla, vaikka muutos oli hyvinkin pieni.  Varsinainen silmänkääntötemppu!

Aluperäinen ongelma siis ratkesi mustalla maalilla ja kaupanpäälle sain paremmin visuaalisesti toimivan tilan ja erittäin kauniin mattamustan seinäpinnan.


Alunperin seinä oli samaa valkolakattua hirsipaneelia kuin muutkin seinät. En oikein keksinyt, mitä hyllyille laittaisin, lopputulos oli aina sekavan näköinen. 




 



Jännitin mustan sävyn jyrkkää luonnetta ja valitsin ensin erittäin tumman harmaan, Tikkurilan sävyn takorauta. Se kuitenkin näytti vain harmaalta, eikä sopinut puhtaan mustan kanssa, jota meillä on sohvissakin. Jouduin hakemaan uuden maalin, joka oli oikea musta, Tikkurilan sävy keskiyö. Sillä sävytettiin täyshimmeä Harmony -maali, joka on siis täysin mattapintainen. Ja näyttää pirun hyvältä!




Maalasin sekä telalla että pensselillä: Pensselillä paneelien välit ja muut sellaiset kohdat, joihin telalla ei pääse ja telalla maalasin suurimmat pinnat, jotta sain mahdollisimman tasaisen lopputuloksen.

Seinä näyttää kuvissa tosi hallitsevalta, mutta uskokaa tai älkää se oli todellisuudessa hankala saada kuviin, koska se on niin jotenkin sivuosassa. On olohuone, keittiö ja eteinen, mutta tuo ei oikein kuulu mihinkään. Sitä päin katsellaan vain, jos katsotaan televisiota. Eli tosiasiassa se ei juurikaan kiinnitä huomiota. 













Musta on täydellinen tausta värillisille asioille ja seuraavaksi pitääkin päättää, mitä ihanan värikästä seinälle laitetaan.   Ehdotuksia?



perjantai 9. tammikuuta 2015

Meksikonpata

Olen pitemmän aikaa jo syönyt kasvispainotteisesti ja mahdollisuuksien mukaan kokonaan kasvisruokaa. Viimeaikaisena projektina on ollut papujen ja linssien lisääminen ruokavalioon, sillä niistä saisi proteiineja ja muutenkin vähän lisää vaihtelua kasvispöperöihin. Pidän kyllä pavuista, mutta en ole niitä tottunut käyttämään.

Nyt olen ottanut ensimmäisen askeleen. Kokeilin punaisia linssejä meksikonpadassa ja olen ihan myyty! Ne tekee pataruuasta mehevän ja tuntuu että se jopa paranee, jos osa satsista jää jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Tähän meksikonpataan löytyy ainekset meidän kaapista lähes aina ja se on nopea tehdä.



Koska meidän taloudessa asuu myös yksi lihansyöjä, tässä padassa on myös lihaa, mutta mielestäni kompromissi on parempi vaihtoehto, kuin tehdä eri ruuat tai alkaa kinastelemaan ruuasta. Tässä on käytetty 250 gramman paketti (pieni) jauhelihaa ja kasviksia on käytetty reilusti, jolloin lihan osuus on melko pieni. Näinkin voi siis vähentää lihan syöntiä ja lisätä kasviksia ruokavalioon.

Tein näin:
- Laitoin kattilaan kiehumaan hieman vajaa 2dl riisiä ja saman verran punaisia linssejä
- Ruskistin jauhelihan
- Kun jauheliha oli paistettu, kaadoin riisit, linssit ja keitinveden jauhelihan joukkoon jatkamaan kypsymistä. 
- Lisäsin myös mausteet: kaksi punasipulia pilkottuna, suolaa, jauhettua chiliä, jauhettua korianteria...kenties myös jotain muuta mitä en enää muista...
- Annoin kypsyä noin 10 min, kunnes riisit olivat lähes valmiita.
- Lisäsin joukkoon pakastevihanneksia, tällä kertaa espanjalaisia paistovihanneksia ja maissia, mutta muutkin käy vallan hyvin. Käytän joko pienen pussin kokonaan tai isosta pussista puolet.
-Annoin hautua sen aikaa, että vihannekset kuumenivat ja ruoka mehevöityi.






Meksikonpadan kanssa sopii tosi hyvin raejuusto. Kaapista löytyi myös pari kirsikkatomaattia kyytipojaksi. Nam! - Maistakaa vaikka!

Mitäs papuja tai linssejä kokeilisin seuraavaksi?



maanantai 5. tammikuuta 2015

Villasukat

Olen tällä kertaa erityisen ylpeä siitä, että voin esitellä teille projektini. Nimittäin nämä sukat olivat tottavie työn ja tuskan takana! Olen kyllä neulonut sukkia useammat parit elämäni aikana, mutta nykyisin ne etenevät tosi nihkeästi -  ja nämä olivat omaa luokkaansa! Tein ensimmäisen sukan muistaakseni vuonna 2011. Kokeilin ensimmäisen kerran kirjoneuletta, suunnittelin kuosin sitä mukaa kuin tein. Tänä talvena sain sukalle vihdoin parin.

Että ei se täälläkään aina niin helppoa ole, niinkuin joskus on epäilty :) 










perjantai 2. tammikuuta 2015

Sytykkeitä kynttilän jämistä































Olin suunnitellut tekeväni lisää ns. sytykesipsejä, kun edellinen satsi alkaa olla lopussa. Sytykesipsit on kynttilän jämistä sulatettuun steariiniin kastettuja vanulappuja, joilla saa sytytettyä tulet helpommin. "Sipsejä" ne ovat kai siksi, että niitä on kätevä säilyttää tai antaa lahjaksi Pringles-putkilossa.

Sytykesipsit on sytykeruusuista kehitettyjä mutta onneksi satuin lukemaan uusimmasta Jovelan Johannan innovaatiosta: sytykkeisiin voi käyttää myös vessapaperia. Kokeilinpa siis Johannan tyyliin tehdä myös sytykerullia ja jotain ehkä kellokukkia muistuttavia....?

Kynttilän jämiä olikin kaappiin kertynyt aika paljon... valitsin vaaleanpunaiset ja harmaat työn alle.

Sulatin siis steariinin yhden väriset jämät kerrallaan. Massaa ei kannata kuumentaa liian kuumaksi, sillä liian kuuma steariini voi syttyä palamaan kattilassa. Levyä voi pienentää jo siinä vaiheessa, kun puolet kynttilän pätkistä on sulanut ja kun loputkin ovat sulana, voi levyn laittaa ykköselle.



Minulla on tähän hommaan kattila erikseen, nimittäin Finelin vanha emalikattila, joka on valitettavasti niin huonossa kunnossa, etten viitsi sitä käyttää ruuanlaitossa. Steariinin saa kyllä kattilasta pois, kun sen pyyhkii sulana huolellisesti talouspaperiin ja viimeistelee kuumalla vedellä ja tiskiaineella. Helpompi on kuitenkin, jos hommaan on oma kattilansa, niin ei tarvitse miettiä, onko steariinia jäänyt vielä kattilaan.

Kynttilän jämistä tulee aina steariinin sekaan myös roskia, sydänlangan pätkiä ym. Isoimpia voi noukkia pois massasta, mutta pienemmät roskat ei minua ainakaan haitanneet, ne ei jostain syystä edes yrittänyt tarttua dipattavien mukaan.

Dippasin siis aivan tavallisia vanulappuja stariiniin, "niistin" lappua pari kertaa kattilan reunaan, että sain valuvan steariinin pois ja laitoin vanulapun leivinpaperin päälle kuivumaan. Steariinia ei tarvitse olla ylettömän paljon, sillä jos sitä on liikaa, se valuu sytyttäessä arinalle. Syttymiseen riittää vähempikin. Kaiken lisäksi liika steariini valuu helposti pitkin keittiötä, siksi "niistän" aina kattilan reunaan.

 


 
Sytykerullia tein Jovelan Johannan oheen mukaan: rullasin palan vessapaperia kynän ympärille, otin pinseteillä kiinni ja kastoin steariiniin.
 
 







Harmaita varten sulatin kaikki harmaat ja mustat kynttilän pätkät. Kokeilin Johannan ohjeella myös vessapaperista syntyviä kukkasia, ehkä kellokukkaa muistuttavia.... Otin siis pinseteillä kiinni paperipalan keskeltä ja vedin paperin reunat suppuun. Niistä tuli kauniita.

Ja nyt minulla on enemmän kuin kopallinen sytykkeitä, ne riittävät kyllä tosi kauan. Tähän hommaan ei tosiaankaan tarvitse paljon kynttilän jämiä. Pienestä määrästä steariinia saa paljon sytykkeitä ja näillä materiaaleilla niille ei tule hintaakaan juuri mitään.

Joko nyt raskii sytyttää? Perinteiset sytytysruusuthan on kuuluisia siitä, ettei niitä raski polttaa :)




Kopallinen inspiraatiota löytyy myös Facebookista!
Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...