Hyvän olon elämäntaparemontti - aloita tästä

 

Kuvan lähde: Pixabay

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2015 on paketissa ja uusi vuosi 2016 alkamassa. Onko teillä ollut tapana antaa uuden vuoden lupauksia?

Jokainen varmasti toivoo voivansa hyvin vuonna 2016. Haluan nyt herätellä kaikki, jotka ovat unohtaneet hyvinvoinnin perusjutut. Haluan uuden vuoden myötä esittää teille kolme askelta kohti parempaa vointia. Ne kuulostavat itsestään selviltä mutta saatatte yllättyä, miten helposti ne voivat kuitenkin unohtua ja kaiken kiireen keskellä luulee voivansa "ihan hyvin", vaikka todellisuudessa on niin tottunut siihen, että nälkä ja väsy vaivaa ja illalla joutuu huokaisemaan pitkään, kun viimein saa kiristävät vaatteet pois päältä. Eihän sellainen ole mukavaa.

Tässä siis kolme askelta kohti parempaa vointia:

1. Pukeudu mukavasti ja säänmukaisesti.
2. Nuku riittävästi
3. Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kun sinulle sopii.

Aloitetaan pukeutumisesta. Säänmukainen pukeutuminen korostuu varsinkin näin talvella. Kaupungilla näkee teinejä tennareissa, naisia fiineissä vartalon myötäisissä villakangastakeissa ja miehet kulkevat samoissa farkussa kesät talvet. Tennarit kastuvat sohjossa, villakangastakin alle ei mahdu villapaitaa ja farkkujen lahkeet lepattavat hyisessä tuulessa. Miksi, oi miksi toppahousuja pitää säästää kaapissa, tuulta ja tuiskua vastaan ei voi varautua kunnon vaatteilla ja viis välittää sohjosta gore-tex kengillä porskuttaen?

Itselläni on Salomonin gore-tex kengät, joita en voi lakata ylistämättä. Käytän niitä kesällä, mutta erityisesti syksyllä ja talvella. En joudu hyppimään lätäköiden yli enkä etsimään joka askeleella sitä vähiten sohjoista kohtaa. Voin kävellä normaalisti eikä varpaani kastu. Se on kivaa. Vaatteiden väliin jäävä ilma on se, joka lämmittää. Siksi en pukeudu enää liian tiukkoihin vaatteisiin. Talvella vedän toppahousut jalkaan jo kymmenen asteen pakkasella. Miellyttävää! Kunnon huivi, kunnon pipo joka peittää korvat tuulelta ja nahkakinttaat. Miksi tyytyisin vähempään? Olosuhteet pitää hyväksyä ja tehdä olonsa mukavaksi. Siksi pukeudun lämpimästi riittävän väljiin vaatteisiin ja väitän että sen voi tehdä myös tyylikkäästi. Ulkotakin suhteen kiinnittäisi huomiota takin painoon. Niitä on todella eri painoisia. Raskaassa takissa on raskasta olla.

Sisällä pukeudun laadukkaisiin materiaaleihin, mahdollisimman kevyisiin vaatteisiin, jotka kuitenkin lämmittävät riittävästi - palelen helposti. Pukeutumisessani on suuri ero siihen, että pukeutuisin keinokuituun, kiristäviin ja puristaviin vaatteisiin ja palelisin koko päivän. Olen aiemmin saattanut pukea kolme tiukkaa paitaa päällekäin ja palella silti. Kuvittelin ettei minulle sovi väljemmät vaatteet. Jossakin vaiheessa huomasin että valitsemalla väljempiä vaatteita, pysyn lämpimänä jo kahdella paidalla. Nyt minulla on Suri alpakkaneule, jota voin käyttää pelkän t-paidan päällä! Olo on selkeästi kevyempi, kuin kolmen paidan puristuksessa. Farkut, joita tällä hetkellä käytän eniten, ovat Intersportista ja ne ovat tosi joustavat mutta silti farkut, ei farkkuleggingsit. Päällepäin ei siis huomaakaan, miten mukavissa housuissa kuljen.

Nuku riittävästi. Väsyneenä olen kärttyinen ja saamaton, vatsani oireilee ja olo on huono. Väsyneenä en pidä itsestäni ja soimaan itseäni laiskuudesta - Niin, laiskuudesta ja saamattomuudesta vaikka usein valvomisella yritetään saavuttaa parempaa tehokkuutta, ehtiä enemmän. Siksi olen priorisoinut riittävät yöunet korkealle (helppohan minun on, kun minulla ei ole pieniä lapsia, jotka valvottaisivat). Valveillaoloaikana ehdin enemmän ja tunnen saavuttaneeni päivän tavoitteen - suoristuskeskeisyydestä en ole päässyt irti. Olen iltauninen ja hyväksynyt sen tosiasian. Menen siis ajoissa nukkumaan, vaikka kaikki maailman ihmiset valvoisivat myöhempään. Meillä jokaisella on omanlaisemme rytmi, toiset ovat tutkitustikin iltaunisia ja toiset aamu-unisia. Omaa rytmiä kannattaa pyrkiä seuraamaan mahdollisuuksia mukaan. Koulun ja työelämän aikataulut sanelee aika paljon, mutta niiden reaaliteettien puitteissa tee olosi mahdollisimman hyväksi. Anna itsellesi lupa levätä.

Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kuin sinulle sopii. Olen joutunut harjoittamaan aika paljon itsetutkiskelua selvittäessäni oman ruuansulatukseni oikkuja. Olen kuunnellut kehoani - se ei kuitenkaan vaadi mitään meditaatiota tai muuta "ihmeellistä", olen vain pannut merkille sen, millainen olo minulla on. En ole allerginen millekään, eikä minulla ole mitään diagnosoituja sairauksia. On silti paljon ruokia ja ainesosia jotka eivät minulle sovi. Olen oppinut välttämään niitä ja keräämään lautaselleni ne ruuat, jotka tekevät minulle hyvää.

Syön lihaa vain vähän, sillä se saa ruuansulatukseni jumiin. Toki kasvissyönnin ilmastoystävällisyys, eettisyys ja terveellisyys ovat minulle myös tärkeitä, mutta olen kuitenkin kasvissyöjä ilman minkäälaista dramatiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että se tekee minulle hyvää. En edes harkitse karppaamista - kuolisin varmaankin siihen oloon. Leipää syön hyvällä omalla tunnolla 2-4 palaa päivässä, sillä se pitää koneistoni käynnissä (olen kokeillut).

Vältän sokeria, mutta en ole sen suhteen ehdoton. Jos olet sokerikoukussa, suosittelen katkaisemaan sen kierteen. Sen jälkeen on mahdollista napata kahvitunnilla yksi keksi tai ottaa päivällisen jälkeen kolme karkkia ja olla niiden jälkeen tyytyväinen. Itse en kiellä itseltäni oikeastaan koskaan karkkeja, kakkuja tai keksejä. Otan silloin kun siltä tuntuu ja olen oppinut  tunnistamaan sen olon joka niistä tulee. Parista suklaapalasta tulee hyvä olo, useammasta huono. Siksi minun ei tee mieli ottaa enää viidettä tai kuudetta.

Annoskoko minun on pakko pitää kohtuullisena. Ylensyönnistä tai oikeastaan jo täyteen syönnistä minulle tulee huono olo. Toisaalta saan vatsanpuruja myös siitä, jos jätän aterian väliin ja olen pitkään syömättä. Siksi pyrin syömään pieniä annoksia useamman kerran päivässä. Ihmettelen, miten olen selvinnyt kouluaikani, kun ruoka tarjottiin klo 11 ja välipalaa ei ollut saatavilla. Opiskeluni viimeisinä vuosina opin ottamaan välipalan mukaan silloin, kun oli pitkä päivä. Työelämässä olen joka tapauksessa itse vastuussa ruokailurytmistäni ja nykyään voinkin paljon paremmin.

Kiireisenä sitä saattaa ajatella, että ei pieni nälkä pahaa tee, kyllä sen kestää eikä painon pudotuskaan olisi huono juttu. Verensokerin lasku on kuitenkin se, joka saa sinut kärttyiseksi ja ajatuksen sumenemaan, ei nälkä tai kalorit. Verensokerin heittely on myös terveysriski pitkällä aikavälillä, jos se päästetään ensin liian alas ja nostetaan sitten suklaapatukalla, energiajuomalla, tai sokerisella mehulla. Opettele siis ottamaan välipala mukaan ja syömään se ajoissa. Välipaloja, joita itse suosin, ovat banaani, aamulla tehty smoothie (esim. pakastemarjat ja jugurtti, pellavansiemenrouhe/auringonkukan siemenet) ja edellispäivänä keitetty kananmuna (säilyy hyvin iltaan asti, jos sen ottaa aamulla jääkaapista).

Ja vielä yksi tärkeä asia; juo riittävästi vettä! Minä jos kuka tiedän, mitkä ovat orastavan nestehukan oireet. Se saa olon väsyneeksi ja vetämättömäksi, kropan kireäksi ja huipentuu päänsärkyyn. Kärsin siitä jostain syystä viikoittain ja uskon että moni muukin tietämättään kärsii lievimmistä oireista. Ota veden juonti tavaksi, sillä vesilasillinen ei auta heti, vaan nestetasapainon palautumiseen menee kokemukseni mukaan aikaa vähintään puoli vuorokautta. Kylmän sijaan juo haaleaa tai lämmintä juomaa - se imeytyy paremmin elimistöön.

Olisiko tässä ainesta uudenvuoden lupaukseksi?

Näiden ajatusten kera haluan toivottaa teille kaikille hyvää oloa vuodelle 2016!

-Annakreeta

Piilottelevasta materialismista viisaaksi kuluttajaksi

Joulu on sitä aikaa, kun ihmiset havahtuvat materialismiin, joka meidät on ympäröinyt. Toiset viettävät joulua avaten isoja lahjakasoja kääreistään, toiset avoimesti paheksuvat joulun kaupallistumista. Moni heistäkin kuitenkin suuntaa heti pyhien jälkeen alennusmyynteihin - johan tässä on kotona tylsistytty riittävästi. Ja alennusmyynneissähän säästää! ....vai hetkinen, miten se meni..? Jos jaksat lukea loppuun asti tämän ihan liian pitkän kirjoituksen, saatat oivaltaa jotain.

Yhteiskuntamme tuntuu pyörivän rahalla – ja vain rahalla. Sellaisen käsityksen saa, kun kuuntelee ajankohtaisia keskusteluja. Ongelma tässä on se että rahaa ei tunnu enää olevan. Joku on jemmannut jonnekin kaikki rahat, eikä sitä kerta kaikkiaan enää ole. Hallitus yrittää selittää sitä kansalaisille ja etsiä keinoja säästää, leikata ja elvyttää. Markkinat eivät toimi jos talous ei kasva. Kasvun tulee olla loputonta ja kun kansa ei kuluta, tulee väistämättä lama ja taantuma, säästöpaineita ja leikkauksia. Ministerit pitävät vuorotellen vakavia puheita, jotka päättyvät tsemppauksiin: kyllä tästäkin

suomalaiset selviävät.

 

Kriittiset äänet kuitenkin korostava että talouskasvu ei tuota automaattisesti hyvinvoinnin kasvua. Loputon talouskasvu tulee johtamaan sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ongelmiin, kun halpatyövoiman käyttö muuttuu riistoksi ja luonnonvarat eivät enää riitä kertakäyttötavaroiden tuottamiseen. Tämä on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä ja todisteet ovat jo näkyvissä.

 

Osallistuin jokin aika sitten Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämään Vaihtoehtoja kasvutaloudelle –seminaariin. Sain sieltä paljon uutta näkökulmaa ja innostusta perehtyä kohtuutalouteen syvemmin. Kohtuutalous (degrowth) tarkoittaa elämistä maapallon kantokyvyn rajoissa ja talousmallia jossa hyvinvointi ei ole riippuvainen kasvusta. Kohtuutalous on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tavoittelee hyvinvointia kokonaisvaltaisesti yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle, jolloin markkinatalous on ihmistä varten, eikä ihminen markkinataloutta varten.

 

Seminaarin jälkeen tutustuin Kohtuu vaarassa –kansalaisliikkeen nettisivuihin ja luin Erilainen ote omaan talouteen –kirjan (Havia, Lappalainen, Rinta-Loppi), joka korosti pyrkimystä ”menestyksen” sijasta vapauteen, onneen ja hyvään elämään. Jokaisen kannattaisi miettiä omaa talouttaan hetki. Rakastammeko rahaa sen tuomien mahdollisuuksien vuoksi niin paljon, että se on elämäämme rajoittava tekijä? Tavoittelemme ”normaalia” elämää, sitä yhteiskunnan asettamaa yltäkylläistä ihannetta, mikä jokaisen tulee täyttää ollakseen kelpo. Yhtäkkiä huomaamme että meillä on velkaa ja kiinteitä kuluja, niiden myötä stressiä töistä. Edessä on 40 vuoden pakkotyörupeama, jotta voimme maksaa velkamme. Perhesuhteet kärsivät ja säästöön ei jää mitään. Odotamme että ”pääsisimme” viimein eläkkeelle. Tämä yltäkylläisyyskö tekee onnelliseksi?

 

Kun perustarpeet on tyydytetty, hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään kumpuavat muualta kuin aineellisesta yltäkylläisyydestä: perheestä, terveydestä, ystävistä, mielekkäästä tekemisestä, oikeudenmukaisuudesta ja osallistumisesta yhteiskunnan rakentamiseen. Kulutuksen vähentäminen ei tosiasiassa ole tie ankeaan ja rajoittuneeseen, vaan entistä merkityksellisempään ja monipuolisempaan elämään.

 

 

Harva meistä tuntee itseään materialistiksi - sanalla on negatiivinen kaiku. Silti käymme shoppailemassa, ostamme heräteostoksina pieniä kivoja juttuja, kierrämme alennusmyynnit ja ihmettelemme kotona varaston täyttymistä ja lompakon tyhjenemistä. Olemme sosialistuneet kulutuksen kulttuuriin ja kulutamme yli varojemme vaikka emme ole tietoisesti sellaista valintaa tehneet. Eikö ole hirveä ajatus?

 

Lukemassani Erilainen ote omaan talouteen –kirjassa kannustetaan irtisanoutumaan stressaavasta kulutusmallista, jossa mikään ei riitä. Juuri tätä kannustusta kaipasin. "Entiseen elämäntyyliin verrattuna tulet tekemään uhrauksia, mutta ne eivät tunnu siltä. Saat tilalle sekä henkisesti että taloudellisesti ylijäämäisen elämän". Ja miten se tehdään? Keräsin kirjan ja muiden lähteiden pohjalta tärkeimmät pointit. 

 

1. Älä osta mitään vain statuksen vuoksi.

 

Kuvittele millaisia olisivat hankintasi jos niitä pääsisivät ihastelemaan vain sinä itse ja lähipiirisi. Olisiko tuolloin enää väliä minkälaisen kuvan antaisit itsestäsi tavaroillasi? Mitä ostaisit toisin jos et välittäisi muille luomastasi mielikuvasta? Mieti tätä ajan kanssa, sillä meidän on yllättävän vaikeaa nähdä kuvitellun sosiaalisen paineen meissä aikaansaama käytös, se nimittäin tuntuu ensin täysin omalta.

 

2. Tiedosta ”suunniteltu vanhentaminen” ja pyri vastustamaan sitä.

 

Suunniteltu tuotteiden vanhentaminen keksittiin 1930-luvulla ja sitä pidettiin mm. ratkaisuna suurlaman selättämiseen. Sittemmin siitä on tullut yksi liiketalouden perusasioista: Tuotteelle määritellään käyttöikä ja varmistetaan että suunnitellun käyttöiän loputtua tuote on käyttökelvoton ja kuluttaja joutuu ostamaan uuden tuotteen. Tunnetuimpia muotoja ovat seuraavat:

• Tekninen vanhentaminen (jotkin osat valittu alhaisimman kestävyyden mukaan)
• Tyylillinen vanhentaminen (vuosimalli)
• Systeeminen vanhentaminen (vanha malli ei sovi yhteen uuden kanssa)
• Ilmoituksellinen vanhentaminen (partaterän väriä vaihtava liuska)
• Ohjelmoitu vanhentaminen (tulostimen sivumäärärajoitin)
• Kulutuksellinen vanhentaminen (tulostin ohjelmoidaan käyttämään kaikkia värejä myös harmaasävytulostuksessa)

Jos tuote on korjattavissa, se kannattaa korjata, vaikka se maksaisikin jotain. Vaikka halvimmat vastaavat tuotteet kaupassa maksaisivat saman verran kuin korjaaminen, voit saada pitkäikäisemmän tuotteen korjaamalla vanhan. Halvimpaan tuotteeseen on luultavasti piilotettu uusi jippo, joka laukeaa takuuajan umpeuduttua.

 

3. Osta tarvitsemasi tavarat käytettynä

 

Kuvaputkitelevision saa nykyään ilmaiseksi, parin vuoden takaisen plasma tv:n satasella ja vuoden ikäisen LED-television muutamalla satasella. Tuotteen vanheneminen on lähinnä henkinen prosessi, todellisuudessa tuote tuo saman hyödyn kuin ennenkin. Uusimman teknologian hankkiminen kotitalouteen osoittautuu siis usein taloudellisesti huonoksi ratkaisuksi. Käytetyn tavaran suosimiselle on monia syitä:

• Hinta on reippaasti alhaisempi, silti se täyttää tehtävänsä.
• Vaikka tuote on käytetty, se voi silti olla varsin hiljattain kauppoihin saapunutta teknologiaa.
• Huonon ostoksen riski on kohtuullisen pieni sillä jos tuote on kestänyt takuuajan yli, se todennäköisesti kestää samanlaista käyttöä vielä kauan. Toki täytyy tietää mitä on ostamassa ja muistaa, ettei takuuta ole. Vähemmän teknisissä ostoksissa riski on lähes olematon. Koska tuotteen on hankkinut murto-osalla hinnasta, pysyy kokonaishinta alhaisena vaikka tuote hajoaisikin ja tilalle joutuisi ostamaan toisen. Menetysten ollessa verrattain pieniä, myös pinna pysyy löysemmällä.
• Kun on tullut aika hankkiutua tavarasta eroon ja myydä se eteenpäin, on tuotteesta melkein poikkeuksetta mahdollista saada maksamansa hinta tai vain hieman sitä alhaisempi hinta. Näin tuotteesta ja sen käytöstä ei oikeastaan maksa juuri mitään.

On tietysti myös tavaroita, joita ei kannata ostaa käytettynä. On oltava arvostelukykyä ja tiedettävä mitä voi turvallisesti ostaa. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle ja pikkuhiljaa kertyvä kokemus auttaa.

 

4. Opettele immuuniksi mainoksille

 

Mainokset luovat keinotekoisia tarpeita. Ne luovat totuudenvastaisia mielikuvia, rakentavat keinotekoisia tarpeita ja rohkaisevat kuluttamaan lisää. Ne pitävät yllä kulutuskulttuuria ja ruokkivat materialistista elämäntapaa. Mainonta saa meidät haluamaan sitä, mitä meillä ei vielä ole ja vie meiltä ilon siitä, minkä jo omistamme. Reilua...? Lisäksi maksamme mainostamisen kulut tuotteiden hinnoissa. Reilua?!

Poista siis kaikki mainokset elämästäsi, jotka sinun on mahdollista poistaa. Laita postiluukkuun lappu ”ei mainoksia, kiitos!”. Lehteä lukiessa jätä mainokset silmäilemättä. Peruuta sähköpostiisi tulevat uutiskirjeeksi naamioidut mainospostit ja kanta-asiakkaiden ”viikkotiedotteet”. Tallenna tv-ohjelmat ja kelaa sitten mainosten ohi. Tee väestörekisterikeskukseen ja ajoneuvohallintarekisteriin henkilötietojen luovutuskielto. Asenna nettiselaimeesi mainosesto. Älä osallistu arvontoihin ym. joissa henkilötietoja kerätään suoramarkkinointia varten. Jos yhteystietolomakkeessa on kohta ”tietojani saa käyttää suoramarkkinointiin” älä laita siihen rastia. Kaikkia mainoksia et pysty karsimaan elämästäsi, mutta paljon kuitenkin.

 

Alla oleva antimainos parodioi Suomen kauppaketjujen suurta myymälävarkautta vastustavaa kampanjaa, jonka mukaan ”myymälävaras istuu pöydässäsi”, sillä maksavat asiakkaat joutuvat maksamaan myös myymälävarkaiden aiheuttaman tappion tuotteiden hinnoissa. Sama pätee mainosmieheen. Antimainos ”mainosmies syö teillä” on julkaistu Pahkasika –lehdessä keväällä 1985.

 

 

 

5. Älä tee asunnostasi varastoa.

 

Maksatko asuntolainaa tai vuokraa suuresta asunnosta vain siksi että tarvitset tilaa ympärillesi kertyneille tavaroille? Jokainen esine, jonka näet ympärilläsi, on vaatinut jonkinlaisen rahallisen panostuksen. Paljonko rahaa on kulunut noihin tavaroihin? Hankinnat on helppo perustella järkevinä ”sijoituksina” ja silti ne päätyvät olemaan kaikkea muuta. Katso tavaroita ympärilläsi: montaako niistä olet käyttänyt viikon, kuukauden, puolen vuoden tai vuoden sisällä?

 

Kun koti täyttyy tavarasta, alamme kärsimään ahtaudesta. Yhtäkkiä tarvitsemme lisää tilaa. Asuntonäytöissä arvioimme säilytystilojen riittävyyttä. Suuremman asunnon myötä kulumme jälleen nousevat ja nurkat täyttyvät ennen pitkää uudelleen. Köyhdymme, eikä elämänlaatumme kohene lainkaan.

 

Joten kun mielesi tekee ostaa jotain, älä kysy ”tarvitsenko minä todella tätä” – löydät varmasti syyn, miksi tarvitset sitä. Kysy sen sijaan ”pärjäänkö ilman tätä”. Kieltäydy kerta toisensa jälkeen ostamasta tarpeetonta, vaikka sinun tekisi mieli saada se omaksesi. Kieltäytyminen tulee kerta kerralta helpommaksi ja lopulta et enää edes ehdota ostosta itsellesi. Älä osta tänään sellaista, mitä tarvitset vasta myöhemmin. Ennen kuin ostat mieti myös sitä, miten pääset tavarasta tarvittaessa eroon. Jos sillä ei ole jälleenmyyntiarvoa ja se on hankala kierrättää, jätä se ostamatta.

 

6. Määrittele onko tuote halpa vai kallis.

 

Siitä, miten paljon tuote maksaa, ei voi vetää suoraa päätelmää, onko tuote halpa vai kallis. Kun muutamme hankintahinnan nettotyötunneiksi, jotka joudumme tekemään saadaksemme tuotteen, saamme paremman käsityksen siitä kuinka paljon joudumme antamaan saadaksemme tuotteen. Ja jotta pääsisimme lähemmäs todellisuutta, tulee ensin vähentää nettotuloista toistuvat ja pakolliset menot. Kun sen jälkeen laskee, paljonko todellinen nettotuntipalkka on, voi laskea miten pitkään oikeasti on käytävä töissä maksaakseen peruselämisen jälkeen syntyvät lisäkustannukset ja hupihankinnat.

 

Tämän laskutoimituksen jälkeen näkee lomamatkat aivan uudessa valossa: Kuinka kauan joudut työskentelemään saadaksesi rahat parin tonnin lomamatkaan, jonka tarkoituksena on päästä hetkeksi pakoon arkista työelämää? Mitä enemmän palkitset hankinnoillasi itseäsi kovasta työstä, sitä syvemmälle kierteeseen ajaudut.

 

Tuotteen määrittelyyn halvaksi tai kalliiksi liittyy tietysti myös tuotteen käyttöikä. Muuta tuotteen hankintahinta tuotteen vuosikustannuksiksi, niin huomaat että harkittu, laadukas mutta kalliimpi tuote onkin halpa. Kengät ovat hyvä esimerkki: Laadukkaat kengät kestävät useita vuosia. Jos laadukas kenkäpari maksaa sata euroa, se ei ole paljon vuosikustannuksina ajateltuna. Jos ostat kahden kympin kenkäparin jotka hajoavat puolen vuoden jälkeen, oli kenkäpari sittenkin kallis ostos. Kahdenkympin kengät on myös helppo jättää huoltamatta. Emme pidä kovin hyvin huolta niistä tuotteista, jotka kovalla vaivalla hankimme. Valitamme rahan vähyyttä, mutta käyttäydymme kuten miljoonaperijät. Milloin sinä viimeksi huolsit kenkäsi?

 

7. Älä elä velaksi

 

Velasta on tullut normaali osa useimpien palkansaajien elämää ja samalla on hämärtynyt ymmärrys siitä, miksi velkaantumisen tulisi olla suuren harkinnan varaista. Meille tarjotaan kulutusluottoja, osamaksuja, kytkykauppoja ja vikavippejä lähes päivittäin. Helposta saatavuudesta huolimatta velkaantuminen on todella harvoin järkevää. Luottojen markkinointi johtaa ansaan, jos ei ole tiedostanut onnen, omistuksen ja rahan suhteita. Unelmansa elämisen sijaan päätyy itse luomaansa orjuuteen.

 

Säästäjällä yhtälö on vahvasti positiivinen verrattuna velaksi elävään. Säästetty 1000 euroa voi olla vuoden kuluttua 1100 euroa, jos raha on sijoitettuna tuottavasti. Velkaantunut sen sijaan joutuu maksamaan korkoja. Tosiasiassa tulevaisuudesta tähän päivään siirretyn kulutuksen hinta on 1200 euroa (tappio 200 euroa) sillä velkaantunut menettää maksamiensa lainan korkojen lisäksi tuoton jonka olisi saanut säästöstään. Tästä syystä säästäjällä on velkaantujaa suurempi ostovoima.

 

Ottaessasi velkaa et vain lainaa rahaa, vaan samalla luovutat itsemääräämisoikeutesi tulevaisuuden tuloistasi ja työnteon määrästä toiselle osapuolelle. Et voi enää ottaa henkilökohtaisia riskejä, kuten vaihtaa työpaikkaa tai kouluttautua uuteen ammattiin. Et enää saa käydä töissä, vaan sinun pitää käydä töissä. Vapaus on asia jota toiset arvostavat enemmän, kuin toiset. Tulee kuitenkin muistaa että velkaantuminen on valinta, tiedosti sen tai ei.

 

 

 

Lopuksi: Jotta yhteiskunnassa kasvutalouden kierteestä päästään kestävään kohtuutalouteen, tarvitaan poliittinen muutos joka tulee olemaan todella pitkän tien takana. Laajamittaisesti vähentäminen ilman yhteiskunnallisia muutoksia johtaisi lamaan, työttömyyteen ja yhteiskunnan epävakauteen - tosin näemme todisteita että siihen voi johtaa myös kasvutalous. Siksi asiaa tulee pitää esillä ja siitä tulee keskustella. Omasta taloudesta voi aloittaa, sillä kansalaisvelvollisuuksiin ei kuulu yltiökuluttaminen. Hallituksen tehtävä on reagoida, mikäli yhteiskunnan rakenteet uhkaavat kaatua siihen, että yksilöt etsivät hyvinvointia kohtuullisesti.

 

Näiden sanojen saattelemana voitte lähteä alennusmyynteihin - tai jättää houkutukset kokonaan väliin. Joka tapauksessa, toivotan teille onnellisia päiviä!

-Annakreeta

 

 

Lähteet:
http://www.sll.fi/ajankohtaista/tilattavat/Kohtuutalous_webversio.pdf
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kohtuutalous/kohtuutalous
Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä Vaihtoehtoja kasvutaloudelle -seminaari 25.11.2015
http://www.kohtuusvaarassa.com/
Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen.

 

Varautuminen II: Miten itse voit varautua

Kirjoitin aiemmin huippukiinnostavasta koulutuksesta, jossa olin hetki sitten. Aiheena oli varautuminen yhteiskunnan häiriö- ja vaaratilanteisiin, joita voivat olla esimerkiksi myrskyt, sähkön jakelun häiriöt, puutteet elintarvikkeiden saatavuudessa, saastunut vesi, maasto- ja metsäpalot, kaasuvuodot tai säteily. Aiemmin kirjoitin siitä, kuinka valtio on varautunut häiriötilanteisiin ja millainen on Suomen ruokaturva. Nyt kerron siitä, miten kotitaloudet ja yksilöt voivat varautua tilanteisiin.

Aiempaan kirjoitukseen valtion varautumisesta pääset suoraan tästä.

Lähde: Pinterest

Varautuminen yksilötasolla

Viime talvena saimme kokea pitkiä sähkökatkoja, kun myrsky kaatoi puita sähkölinjoille. Se onkin yksi todennäköismmistä häiriötilanteista, joka meitä voi kohdata milloin vain. Mikäli asuu tulva-alueella, kannattaa tutustua Suomen Pelastusalan keskusjärjestön tulva-ohjeisiin.

Kun sattuu onnettomuus, raju sääilmiö tai muu häiriöitä aiheuttava tilanne, viranomaiset antavat virallisia vaaratiedotteita ja ohjeita Ylen radio- ja tv-kanavilla ja tekstitv:ssä sekä Ylen nettisivuilla. Silloin kun sähköt ovat poikki pitempään, ollaan usein pattereilla toimivan radion varassa. Yle radio Suomen kanavalla annetaan kaikki maata koskevat tiedotteet koko Suomen laajuisesti ja muilla Ylen kanavilla tiedotteet kohdennetaan alueellisesti vain sinne, missä vaara uhkaa.

Mitä siis käytännössä tulisi olla kotitalouden varmuusvarastossa:
- Ruokatarvikkeiden kotivara
- Vettä lyhyen katkoksen varalle
- Lääkkeitä aina vähintään viikon varalle
- Taskulamppu ja varapatterit
- Kynttilöitä ja tulitikut tai öljylamppu ja siihen öljyä
- Pattereilla toimiva radio
- Kannellisia elintarvikekäyttöön soveltuvia ämpäreitä tms. veden kuljettamiseen ja varastointiin
- Käteistä rahaa
- Puoli tankillista polttoainetta autoon

Ota huomioon myös seuraavat yleiset asiat:
- Tiedätkö radion taajuuden, josta kuulet vaaratiedotteet
- Tiedätkö sijaintisi, jotta voit kertoa sen pelastuslaitokselle
- Missä asunnossasi on vesisulku, josta suljetaan koko kodin vedentulo
- Tunnetko yleiset hälytysmerkit ja -äänet, sekä toimintaohjeet niiden pohjalta
- Mistä suljetaan koneellinen ilmanvaihto
- Miten voit tiivistää asunnon ikkunat ja sulkea ilmanvaihtokanavat
- Onko sinulla käytössäsi kulkuväline, jolla pääset tärkeisiin kohteisiin omatoimisesti
- Onko sinulla asunnossasi ensiaputarvikkeet: Kuumemittari, sidetarvikkeita, sakset, punkkipinsetit, kuume- ja särkylääkettä, lääkehiiltä, kyypakkaus, joditabletteja
- Onko asunnossasi alkusammutusvälineet
- Onko asunnossasi toimiva palovaroitin
- Onko asunnossasi ukkos- ja ylijännitesuojaus
- Onko sinulla perustyökalut, kuten kirves, puukko, vasara ja lapio

Edellämainittujen asioiden tarkistamisen jälkeen sinulla onkin jo kenties vähän parempi valmius kohdata yllättäviä tilanteita ja turvata omaa ja läheistesi elämää vaaratilanteissa.

Lähde: Pixabay

Kun myrsy uhkaa

Varaudu ennalta tarkistamalla nämä:
- Onko sinulla juomavettä, taskulamppuun paristot ja kännykän akku ladattuna
- Onko pihapiiristä poistettu huonokuntoiset puut, jotka voivat kaatuessaan ulottua rakennusten päälle
- Onko sadevesikouruista ja kaivojen päältä poistettu lehdet ja roskat

- Onko sinulla köyttä ja muovipeitettä, joilla voit suojata omaisuuttasi sadevedeltä
- Onko autot siirretty riittävän etäälle mahdollisista kaatuvista puista
- Onko ovet ja ikkunat suljettu
- Ovatko eläimet sisällä
- Onko irtain materiaali, kuten pihakalusteet siirretty suojaan tuulelta
- Onko vene nostettu vesiltä tai sen kiinnitys varmistettu

Kun myrsky puhkeaa, kuunetele radion kautta tiedotteita ja ohjeita. Lykkää matkustamista ja vältä liikkumista ulkona. Jos autoilu on välttämätöntä, varaa mukaan lämmintä vaatetta, ruokaa ja juomaa, sekä saha tai kirves. Älä yritä korjata tuhoja myrskyn aikana. Aloita puiden raivaus vasta myrsyn loputtua. Älä koske puihin, jotka ovat vaarallisesti kallistuneita tai jotka koskettavat sähköjohtoja. Pysy vähintään 30 m etäisyydellä maahan pudonneista sähköjohdoista. Jos et itse tarvitse apua, auta naapuria.


Jos sähköt katkeavat, katkeaa ennen pitkää myös vedentulo

Varaudu ennalta tarkistamalla nämä:
- Mikä on asuntosi sähkönjakelusta vastaava yhtiö ja mistä löydät yhtiön häiriötiedotteet
- Miten saat pidettyä asuntosi lämpimänä sähkökatkon aikana
- Miten saat valmistettua lämmintä ruokaa tai lämmitettyä vettä sähkökatkon aikana
- Missä voit peseytyä sähkö- ja/tai vesikatkon aikana
- Missä on lähin kaivo tai lähde, josta saat vettä
- Onko sinulla vedenhakuun kannellisia ämpäreitä tai muita astioita
- Osaatko hoitaa tilapäisesti wc-tarpeet hygieenisesti ilman vesijohtovettä
- Onko välttämättömät toiminnot varmistettu aggregaatilla ja onko aggregaatille polttoainetta

Kun sähköt katkeavat, katkaise virta sähkölaitteista, erityisesti tulipaloriskin aiheuttavista laitteista kuten liesi, uuni ja silitysrauta. Jätä yksi valo päälle, josta huomaat kun sähköt palaavat. Sähköyhtiölle ei tarvitse yleensä ilmoittaa katkoksista, järjestelmät ilmoittavat katkoksista automaattisesti. Jos näet vaurioituneen sähkölinjan tai linjalle kaatuneen puun, on siitä hyvä ilmoittaa sähköyhtiölle. Mihinkään, mikä koskettaa sähkölinjoja, ei saa tarttua. Jätä siis raivaustyöt sähkölinjojen läheisyydessä sähköyhtiölle.

Useilla sähköyhtiöillä on myös tekstiviestipalvelu, johon voi ilmoittaa puhelinnumeronsa. Silloin saat häiriötilanteissa tekstiviestin sähkökatkoksen laajuudesta ja arvioidusta kestosta. Jos sähköt ovat poikki koko naapurustosta, mutta et saa tekstiviestiä, on viasta syytä ilmoittaa sähköyhtiöön.

Pidä pakastin kiinni ja peittele se paksulla peitolla, niin se pysyy kylmänä pari-kolmekin vuorokautta. Käytä jääkaapista nopeimmin pilaantuvia tuotteita ensimmäisenä, kun ne ovat vielä kylmiä. Älä käytä sellaisia tuotteita jotka vaativat kylmäsäilytyksen mutta ovat ehtineet lämmetä. Talvella voit viedä elintarvikkeet ulos tiiviissä kylmälaukussa.

Jos et itse tarvitse apua, auta naapuria. Poikkeustilanteissa yhteiskunta ei voi tulla huolehtimaan jokaisesta taloudesta, joten naapuriapu on välttämätöntä ja auttaminen jokaisen vastuulla. Onko naapurissasi vanhoja ihmisiä tai yksinasuvia, jotka tarvitsisivat apua? Onko sinulla jotain, jota voit tarjota naapurille? Kaivovettä, retkikeitin ruuanlaittoon tai pihasauna, jossa peseytyä, aggregaatti jota et tarvitse, puhelimessa vielä akkua?

Lähde: Pinterest

Mitä kuuluu kotitalouden ruokaturvaan eli kotivaraan

Kotivara on elintarvikkeiden varmuusvarasto, josta on mahdollista valmistaa täysipainoiset ateriat mikäli kauppaan ei pääse tai sieltä ei saa tavanomaisia elintarvikkeita. Kotivara auttaa häiriötilanteiden lisäksi myös arjen tilanteissa, vaikka ne eivät olisi kovin kriittisiä: Kun tulet nälkäisenä kotiin ja huomaat, että jääkaappi on tyhjä. Silloin voi taikoa kotivarasta aterian ja siirtää kaupassa käyntiä seuraavalle päivälle. Myös siltä varalta on hyvä olla jonkin verran ruokatarvikkeita kotona, jos sinä ja perheesi satutte sairastumaan tavallista ärhäkkäämpään flunssaan tms. ja kaupassa käyminen olisi toipilaana liian raskasta. Jos taloustilanteesi ei aina ole vakaa, kotivarasta löytyy tarvikkeet ateriaan myös silloin, kun kukkaron pohja paistaa.

Kotivaraan kannattaa valita sellaisia tuotteita, joita muutenkin käyttää. Silloin ne eivät pilaannu, vaan tulevat käytetyksi jossain vaiheessa. Hyödynnä kotivaran täydentämiseen kauppojen tarjoukset ja pidä kaapissa järjestys, jotta tiedät, paljonko sinulla on varastossa mitäkin elintarviketta.

Lähde: Pinterest

Tässä on esimerkkilista, mitä kotivaraan voisi kuulua:
- puurohiutaleita (esim. neljän viljan ja kaura)
- jauhoja (vehnä- ohra- ja ruisjauhoja, perunajauhoja)
- näkkileipää tai hapankorppuja
- kahvi, tee, kaakao
- juotavaksi valmista mehua tai pullovettä
- kuivatut kasvikset (sipuli, sienet, kasvissekoitukset)
- kuivatut pavut ja linssit
- makaroni ja pastatuotteet
- riisi
- aurinkokuivatut tomaatit, oliivit
- hedelmäsäilykkeet (ananas, persikka, aprikoosi...)
- hernekeitto
- kalasäilykkeet (tonnikala, muikku, anjovis...)
- lihasäilykkeet
- maustekurkut, etikkapunajuuret
- tomaattimurskaa tai -kastikkeita
- säilykesienet
- pakastettu liha
- pakastemarjoja
- pakastekala, kalapuikot, -pihvit
- perunapakasteet (suikaleet, peruna-sipulisekoitus)
- pakastetut vihannessekoitukset (herne-maissi-paprika, keittojuurekset)
- pakastettu leipä
- öljyjä (rypsi- tai oliiviöljy, maustetut öljyt)
- rasiamargariini tai voi, joka sopii leivälle, leivontaan ja ruuanlaittoon
- kanamunia
- juurekset (peruna, punajuuri, porkkana, lanttu, nauris)
- sipulit
- pähkinät, siemenet, kuivatut hedelmät
- sokeri, hunaja
- herkkuja ja jotain tarjottavaa yllätysvieraille (keksejä tms.)
- lemmikkien ruokia

Itselläni on muutamia päivän pelastajia, eli ruokia, joita itse teen silloin kun kaapista ei tunnu löytyvän mitään: Kananmunat, paistettuna tai keitettynä - vievät pahimman nälän ja saan lisäaikaa hankkia kokonaisen aterian. Kaurapuuro mikrossa - tykkään tehdä maitoon, mutta jos ei ole maitoa, menee myös veteen tehtynä. Marjakiisseli - tarvitaan vain pakastemarjoja, perunajauhoja ja hunajaa, valmistuu nopeasti. Pitsa - pakastimesta valmiit pitsapohjat, täytteet joita omasta kaapistani löytyy lähes aina: tomaattimurska, sipuli, maissi, ananas, tonnikala, juustoraaste (pakastimesta).

Jos oikein aletaan hifistelemään, niin kotivaraa tulee tietysti säilyttää oikeassa ruokakomerossa. Ennenvanhaan sellainen oli joka talossa. Itse olen käynyt Pinterestissä ihailemassa ruokakomeroita hakusanoilla skafferi ja pantry. Jovelan talopäiväkirjasta löytyy esittely sympaattisesta ja perinteikkäästä ruokakomerosta, josta on kuva alla. Voit lukea tarkemmin Jovelan ruokakomeron sisällöstä kun klikkaat tästä. Jovelassa on pohdittu myös laajemmin poikkeus- ja häiriötilanteita, jotka voivat yllättää. Tämä oma kirjoitukseni on pitkälti teoriaa, kuinka pitäisi varautua, mutta Jovelasta kertova kirjoitus painottuu vielä enemmän käytännön toimiin Jovelassa. Pääset lukemaan kirjoituksen kun klikkaat tästä.

Lähde: http://jovelassa.blogspot.fi/

Oliko joukossa hyödyllisiä vinkkejä? Eikai vielä ala ahdistamaan? Jos aihe herätti ajatuksia, niin jätä ihmeessä kommentti! Pessimismiin ei kannata heittäytyä, eikä alkaa maailmanloppuun varustautumaan, mutta hieman kannattaa miettiä näitä juttuja ennakkoon - se on mukavampaa näin, kuin sitten, kun tilanne on päällä.

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Tekstin lähteet: 
SPEK:in järjestämän Varaudu! -koulutuksen 24.9.2015 materiaalit ja luennot
martat.fi/kotivara

Varautuminen: Myrskyt, sähkökatkokset ja pandemiat

Olen päässyt perehtymään aiheeseen, joka minua on kiinnostanut jo vuosia, mutta tieto ei ole löytänyt luokseni, enkä minä tiedon luokse. Nyt olin kokonaisen päivän koulutuksessa, jossa käsiteltiin sitä, miten Suomessa varaudutaan poikkeusoloihin ja normaaliajan vakaviin häiriötilanteisiin. Toisin sanottuna, miten yhteiskunta saadaan rämpimään silloin, kun tapahtuu jotain yllättävää: iskee pandemia, myrsky katkoo sähköjä, tulvat saartavat asuntoja tai globaali markkinatilanne muuttuu niin, ettei tavanomaisia ruokatarvikkeita ole saatavilla. Muita mahdollisia häiriö- ja vaaratilanteita ovat mm. saastunut vesi, lämmönjakelun häiriöt, maasto- ja metsäpalot, kaasuvuodot, räjähdys, säteily, myrskyt, suuret rakeet, ukkoset, trombit, lumipyry, pakkaset ja helteet.

Jääkauden jälkeisessä historiassa tunnetaan useita kylmiä jaksoja ja katovuosia, jolloin Suomessa ja Euroopassa on nähty nälkää. Viimeisin paha nälänhätä nähtiin Suomessa 1860-luvulla, jolloin oli useampi huono satovuosi peräkkäin. Ensimmäisen maailmansodan aikaan elettiin niukkuudessa, mm. siksi että oltiin riippuvaisia Venäjältä tuodusta viljasta. 1920-luvulla alettiin varautumaan niin, että toisesta maailmansodasta oli mahdollista selvitä. 1900-luvun jälkipuoliskolla on varautumissuunnitelmaa ja varmuusvarastoja pyritty päivittämään niin, että voidaan tarvittaessa vastata nykyajan haasteisiin. Nykypäivän yhteiskunta on haavoittuvainen monella uudella tavalla, kun ollaan riippuvaisia sähköstä ja tietojärjestelmistä.

Lähde: Pixabay

Uhkia ja mahdollisuuksia Suomessa

Suomessa on joitakin erityispiirteitä, joista meille koituu joitakin erityisiä uhkia: Meillä on kylmä ilmasto, joka tuo haasteita lämmitykseen ja maanviljelyyn. Suomessa on pitkät välimatkat ja kuljetuksiin tarvitaan paljon polttoainetta. Myös teollisuus tarvitsee paljon energiaa, joten sillä on ratkaiseva rooli varautumisessa. Täällä ollaan myös hyvin paljon riippuvaisia merikuljetuksista, joiden osuus kuljetuksista Suomeen on 82 % ja niitä ei käytännössä pystytä korvaamaan kumipyöräkuljetuksilla. Yhteiskuntamme on hyvin pitkälle digitalisoitunut ja meillä on haavoittuvat tietojärjestelmät. Lisäksi Suomen voi olla vaikea saada varaosia, mikäli kuljetukset ulkomailta eivät toimi, sillä Suomessa valmistamisen sijaan pääosin suunnitellaan tuotteita.

Suomessa meillä on kuitenkin myös joitakin etuja: Meillä on vesistöjä ja metsiä, luonnonkatastrofit ovat meillä harvinaisia. Meille on kehittynyt tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta, joka vähentää riskiä yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen. Sähköinfrastruktuuri toimii meillä hyvin. Suomi on vauras maa, jossa valtiolla on varaa esimerkiksi ostaa kaikille kansalaisille rokotteet pandemiaa vastaan. Meillä on poliittisesti vakaata ja turvallista, myös yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä toimii hyvin.

Varautuminen valtion tasolla

Kun tapahtuu jotain yllättävää, sekä valtion että yhteisöjen ja kotitalouksien tulee kantaa kortensa kekoon, jotta häiriötilanteesta selvitään ja yhteiskunta saadaan jälleen pyörimään. Valtio ei voi tulla pelastamaan yksilöitä, eivätkä yksittäiset henkilöt pysty pelastamaan valtiota. Toistan: Valtio ei voi tulla pelastamaan yksilöitä. Jokaisen tulee silloin ottaa vastuuta itsestään ja myös naapurin vanhuksesta tai apua tarvitsevasta lähimmäisestä. Jo pienellä vaivalla ja valmistautumisella voit helpottaa suuresti pelastusviranomaisten työtä. Kirjoitan kotitalouksien varautumisesta oman (pitkän) kirjoituksen ja keskityn nyt siihen, kuinka Suomi pärjää globaalissa kontekstissa.

Valtiolla on huoltovarmuuskeskus, joka muunmuassa vastaa varautumisen suunnittelusta, pitää yllä varmuusvarastoa (esim. viljaa ja polttoaineita), huolehtii että infrastruktuuri on riittävän hyvässä kunnossa ja kriittinen tuotanto (esim. siemenet ja ruuti) on turvattu. Polttoaineista varastoidaan noin 5 kk normaaliajan käytön tarpeisiin, joten säännösteltynä se riittää vielä paljon pitemmäksi ajaksi. Lääkkeitä ja sairaanhoidon tarvikkeita on varastoituna sekä maahantuojilla että valtion omissa varastoissa. Viljaa on varastoituna 6 kk tarpeisiin, jonka lisäksi varastossa on lannoitteita. Kriittisistä ruoka-aineista on lista ja niiden tuottajilla on tieto, miten poikkeustilanteessa toimitaan. Myös räjähdysaineita ja ampumatarvikkeita on varastoituna ja niitä on varauduttu tuottamaan.

Huoltovarmuuskeskuksella on hieno video, jossa kerrotaan, Suomen huoltovarmuudesta. Kannattaa katsoa video tästä linkistä. Siinä tulee paljon lisätietoa siitä, miten valtio varautuu.

Lähde: Pixabay

Suomen ruokaturva

Ruokaturva perustuu neljään asiaan: 1) Ruuan vakaa saatavuus 2) Ihmisten tulotaso ja mahdollisuus hankkia ruokaa 3) Ruuan turvallisuus ja 4) Ruuan ravinteikkuus ja terveellisyys. Erityisesti ruuan vakaaseen saatavuuteen liittyy Suomen omavaraisuus kriittisissä elintarvikkeissa. Siitä pääsemme Suomen maatalouteen.

Nykyään mediaa seuraamalla saa helposti käsityksen, että maatalous on vähentynyt rajusti ja häviää kohta Suomesta, koska maanviljely ei enää kannata. Maanviljeliöiden ahdinko on  tosiasia, mutta maatalous ei kuitenkaan ole rajusti vähentynyt parina viime vuosikymmenenä ja Suomen omavaraisuus on edelleen melko hyvä.

Luettelen nyt suurpiirteisiä lukuja muutamien raaka-aineiden omavaraisuusasteesta. Rukiin omavaraisuusaste vaihtelee vuosittain 50-100 % välillä ja vehnän 100-150 % välillä. Vaihteluun vaikuttaa sääolosuhteet. Vihannesten omavaraisuus on noin 80 % paikkeilla ja sokerin noin 40-50 %. Lihantuotanto on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana noin neljänneksen verran ja omavaraisuusaste on siipikarjanlihalla 100 %, sianlihalla noin 110 % ja naudanlihalla noin 80 %. Maidon ja kananmunien omavaraisuusasteet ovat hieman yli 100 %.  Suomessa on siis hyvinkin pitkälle mahdollista syödä puhtaasti suomalaista ruokaa. Luonnonvarakeskus on tutkinut sitä, kuinka paljon suomalaiset syövät suomessa tuotettua ruokaa, kun otetaan huomioon myös välilliset tuotantopanokset, kuten ulkomailta tuodut lannoitteet ja luku oli suurinpiirtein 75 % luokkaa. Eli noin 75 % suomalaisten syömästä ruuasta on suomalaista. Valitettavasti minulla ei nyt ole linkittää tutkimusta tähän, em. luvut perustuvat koulutuspäivän materiaaleihin ja luentoihin.

Kotimainen maatalous on riippuvainen tuontilannoitteista, polttoaineesta ja työkoneista. Tuonnin varassa on myös eläinten ruokinta, sillä rehuihin tarvittava valkuainen saadaan pääosin soijasta. Tämä koskee koko Eurooppaa, sillä soijan suuria tuottajamaita on vain USA, Brasilia ja Argentiina.

Globaalisti hyvä ruokaturvan mittari on se, kuinka paljon kotitaloudet käyttävät tuloistaan ruokaan. Tosiasia on se, että ruokaa riittää niille, joilla on varaa sitä ostaa. Suomessa kotitaloudet käyttävät tuloistaa ruokaan vain noin 12 % - tosin luku on suurempi jos otetaan mukaan myös kodin ulkopuolella syöty ruoka. Talouksilla on hyvät mahdollisuudet selvitä ruuan suuristakin markkinahinnan vaihteluista. Suomi on siis yksi maailman rikkaimmista maista ja kun otetaan huomioon pieni väestön määrä, Suomi pystyy hyödyntämään globaalit ruokamarkkinat hyvin.

Uhkiakin kuitenkin riittää. Luonnonoloihin liittyviä uhkia ovat tarttuvat eläintaudit, kasvitaudit ja tuoholaiset (etenkin vieraslajit), tulvat, kuivuus ja ilmastonmuutoksen mukana tuomat sään ääri-ilmiöt. Muita uhkia ovat välttämättömien tuotantopanosten loppuminen (lannoitteet, valkuaisrehu ym.), kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt, kyberuhat jotka liittyvät tietojärjestelmiin, ruokaterrorismi ja ydinlaskeumat.

Lähde: Pixabay

Jatkan seuraavassa kirjoituksessa siitä, miten kotitaloudet ja yksilöt voivat varautua tavanomaisempiin vaaratilanteisiin ja häiriöihin, kuten sähkö- ja vesikatkoihin ja myrskyihin. Pienillä toimenpiteillä voi vaikuttaa siihen, ettei ole pulassa ihan pienimmästä yllätyksestä. Seuraavaa kirjoitusta odotellessa voit tarkistaa, löytyykö sinulta taskulamppu ja siihen varapatterit. Sähköjen katketessa se pitäisi pystyä löytämään myös pimeässä.

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Tekstin lähteet: 
SPEK:in järjestämän Varaudu! -koulutuksen 24.9.2015 materiaalit ja luennot
Huoltovarmuus: Huoltovarmuuskeskus
Ruokaturva: Luonnonvarakeskus, Jyrki Niemi
http://www.huoltovarmuuskeskus.fi/

Hulluna vanhoihin taloihin - miksi?

Monet vanhojen talojen ystävät kuvailevat sitä hulluudeksi - sitä kummaa kiintymystä, joka pistää ihmisen asumaan kylmien ja narisevien lattioiden päälle, ikivanhojen petäjästä veistettyjen hirsiseinien sisään ja monet myrskyt nähneen katon alle. Vaikka vanhassa talossa asuminen kävisi toisinaan jo ihan itsessään työstä ja monen mielestä olisi paljon helpompi rakentaa uusi talo vanhan tilalle, löytyy vanhan rakennustavan vaalimiselle järkisyitäkin. Perinteinen rakennustapa ja uusi moderni rakennustapa eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kuka sitten arvostaa mitäkin, on kunkin oma valinta.

Vanhalla rakennustavalla tarkoitan hirsirakentamista, tapaa jolla rakennettiin puutaloja aina 50-luvulle saakka. Seinien kantavana rakenteena ovat hirret, joita suojaa ulkopuolelta lautavuoraus ja sisäpuolella käytetään esim. puukuitulevyjä tai pinkopahveja. 50-luvulla tuli markkinoille uusia rakennusmateriaaleja ja taloja alettiin tehdä yleisesti puurunkoisina. Seinien väliin laitetaan lasivillaa ja jotta villat pysyvät kuivina, laitetaan myös hyörynsulkumuovit. Molemmissa rakennustavoissa on variaatioita eri vuosikymmeninä, mutta puurakentamisen periaate on karkeasti joko perinteinen tai moderni.

Edit: Kuten tarkkaavaiset lukijat huomauttivat, puurakenteisena on rakennettu myös purueristeisiä taloja, ennen kuin lasivilla valtasi markkinat. Purueristeiset talot voidaan minun nähdäkseni laskea perinteisiksi, sillä niissä ei vielä ole käytetty höyrynsulkumuovia ja ne on tehty "hengittäviksi" aivan kuten hirsitalot.

Lähde: Pinterest

Miten perinteinen ja moderni puurakentaminen eroavat?

Monet ovat kuulleet hirsitalojen "hengittävyydestä". Se on yksi merkittävä ero vanhan ja modernin puutalon välillä. "Hengittävyys" on puhekielen termi, jolla tarkoitetaan puun hygroskooppista ominaisuutta eli sitä, että että puulla on kyky sitoa ja luovuttaa vettä. Kun sisäilma on kostea, vesihöyry imeytyy puuhun ja kun sisäilma kuivaa, puu luovuttaa kosteutta ilmaan. Sen vuoksi sisäilman kosteus pysyy tasaisena ja siksi sitä voi kuvailla miellyttäväksi sisäilmaksi. 

Modernissa rakentamistavassa vesihöyryn imeytyminen talon rakenteisiin estetään höyrynsulkumuovilla, sillä sisäilman vesihöyry saisi seinien eristeenä olevan villan kastumaan. Koska villa kuivuu erittäin hitaasti, seinään tulisi kosteusvaurioita. Vesihöyry pyrkii kulkemaan lämpimästä sisäilmasta seinien läpi kylmempään ulkoilmaan, siksi muovi on seinissä heti sisäpinnan jälkeen, jotta kostus ei pääse ulos päin. Kosteus ohjataan ulos ilmanvaihdolla, joka voidaan toteuttaa painovoimaisesti, niinkuin se toteutetaan myös vanhalla rakennustavalla tai voidaan asentaa koneellinen ilmanvaihto, niinkuin parina viimeisenä vuosikymmenenä on lähes kaikissa uusissa taloissa tehty.

Kosteus ei tee tuhoja, kun se pääsee kuivumaan. Sillä periaatteella on rakennettu ilman vesieristyksiä ennen. Modernissa rakentamisessa ei niinkään panosteta kuivamiseen, vaan ensisijaisesti estetään veden pääsy muualle, kuin viemäriin. Siinä onkin rakennusmiehillä tarkka tehtävä, kun nykytaloissa vesi kulkee joka puolella. On useita vesipisteitä keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja vessoissa, on kylpyhuone ja sauna, tiskikoneen ja pyykinpesukoneen liitännät, vesikiertoinen lämmitys joko pattereissa tai valettuna lattiaan. Siinä oli jo pitkä lista paikkoja, joissa piilee vesivahingon vaara. Modernissa talossa kaikki vesijohdot ja viemärit rakennetaan rakenteiden sisään ja uskotaan, etteivät ne vuoda. Kylpyhuoneet vesieristetään ja uskotaan, ettei vesi koskaan voi päästä vesieristeen alle. Sisäkatot rakennetaan umpeen ja uskotaan, ettei vesikatto voi koskaan vuotaa.

Vanhassa rakennustavassa vesi on tunnistettu pahimmaksi viholliseksi, eikä sitä jätetä vartioimatta. Aiemmin taloihin ei edes tullut juoksevaa vettä. Nykyään vanhoja taloja korjaavat asukkaat tekevät itse päätöksenä, miten paljon ottavat veden kanssa riskejä. Vanhoihin taloihin harvemmin nykyäänkään rakennetaan sisälle asuinrakennukseen saunaa ja kylpyhuoneessa suositaan suihkukaappia.  Nykyään kun vesijohto ja viemäri ovat myös vanhoissa taloissa monelle ehdottomia, ne rakennetaan, mutta yleensä mahdollisimman suppealle alueelle. Jos wc, pesutilat ja keittiö ovat lähellä toisiaan, vesijohtoja ja viemäreitä ei tarvitse vetää parhaimmillaan kuin muutamia metrejä. Jos makuuhuoneet ja olohuone ovat toisessa päässä taloa, sinne ei veden tarvitse päästä ollenkaan. 

Vesijohtoja vedetään vanhoihin taloihin usein pintavetona eli ei seinien sisään vaan pinnalle. Silloin vesiputkia pystyy tarkkailemaan ja mahdollinen vuoto havaitaan ajoissa. Yleensä myös rakenteet tehdään niin, että lattian alle, erityisesti vesi- ja viemärivetojen ympärille ja välikatolle pystyy kurkistamaan ja tarkistamaan rakenteet vesivuotojen varalta. 

Lähde: Pixabay

Vanhat hirsitalot on tehty korjattaviksi ja muunneltaviksi, jopa siirrettäviksi ja uudelleen rakennettaviksi. Hirsiä pystyy korjaamaan lähes loputtomasti ja pahasti lahonneita hirsiä pystyy vaihtamaan (eikä se ole edes hirvittävän vaikeaa tai kovinkaan suuritöistä). Taloon on voitu rakentaa lisää huoneita tai osa talosta on voitu siirtää toisaalle. Edelleen vanhat hirsitalot ovat korjattavissa, vaikka ne näyttäisivät surkeilta. Jos perustukset ovat notkahtaneet, talo tunkataan suoraan ja perustuksia parannetaan. Jos alimpia hirsiä on lahonnut, ne voidaan vaihtaa. Jos katto on vuotanut tai sade kastellut seinää, vuoto korjataan ja sadeveden pääsy seinäpinnalle estetään. Jos hirsi ei ole lahonnut, sen kuivuminen varmistetaan tarkistamalla, että ilma kiertää vapaasti tai jos vesi on ehtinyt lahottaa hirttä, laho kohta poistetaan ja tilalle laitetaan korvaushirttä tai pienempää puutavaraa. Joskus talon surkea olemus johtuu huonokuntoisesta ulkovuorauksesta, mutta jos se on suojannut hirret, se on hoitanut tehtävänsä.

Jos modernin ajan rakennus kastuu, ovat korjaustoimet usein mittavat. Vaikka vanhaan taloon tulisi yhtä iso remontti, on lähtökohta eri: Usein oletus on, ettei uuden ajan talon rakenteisiin tarvitse tehdä remonttia. Jos taas vanha talo vaatii kunnostusta, se ei ole kenellekään suurensuuri yllätys. Jos uusi rakennus on kastunut alhaalta, materiaaleja voidaan joutua vaihtamaan ylös asti. Jos rakennus on kastunut ylhäältä, voidaan joutua korjamaan alas asti. Valettua lattiaa voidaan joutua piikkaamaan auki ja kuivattelemaan viikkoja, jonka jälkeen se taas suljetaan (...ja toivotaan että ongelma ei toistu). Pinnat on saatettu rakentaa niin, ettei niitä voi purkaa ja rakentaa uudelleen. On voitu käyttää liimaa ja liimattu pinta lähtee irti vain pieninä palasina. Jos laminaatin tai parketin alle pääsee vettä, se kulkee salaman nopeasti lattian alla niin kauas, kuin laminaatti tai parketti jatkuu yhtenäisenä. Jos vesi pääsee syystä tai toisesta vesieristeen alle - eihän sen pitänyt olla mahdollista - se ei ainakaan pääse sieltä itsestään pois. Mittavaan remonttiin ajaa usein se, että vuotoa ei ole voinut havaita, ennenkuin ongelma on äitynyt pahaksi.

Kuten huomaatte, vanhan ja modernin välillä eroaa rakennustavan lisäksi suuresti myös ajattelutapa rakentamisen ja asumisen suhteen. 

Lähde: Pixabay

Voisin kirjoittaa aiheesta vielä pitkästi, mutta epäilen onko kukaan jaksanut lukea tätä edes tänne asti ;) Voisin loppuun tiivistää ne asiat, jotka itselläni ovat ne suurimmat tekijät, jotka aiheuttavat poltteen asua aitoa vanhaa taloa: 

• Puilla lämmittäminen. Lämpö säteilee erityisellä, miellyttävällä tavalla ja tuli tuo tunnelmaa. Puilla lämmittämisestä syntyvä ääni on miellyttävämpi, kuin muilla lämmitystavoilla.
• Painovoimainen ilmanvaihto. Myös tämä kohta liittyy äänimaailmaan. Koneellisesta ilmanvaihdosta syntyy aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävä ääni.
• Taloudellinen turvallisuus. Vanha talo maksaa vähemmän kuin uusi. Uusi talo saattaa päivänä minä hyvänsä osoittautua "pommiksi", vaikka päällisin puolin näyttäisi hyvältä. Vaikka vanha talo osoittautuisi pommiksi, siinä ei todennäköisesti olisi yhtä paljon lainarahaa kiinni ja korjaamisen mahdollisuus on suurempi.
• Historia. En pidä tätä tärkeimpien ominaisuuksien joukossa, mutta jos talosta on historiatietoa saatavilla, olenkin yllättäen todella mielenkiinnolla siihen tutustumassa.
• Ekologiset rakennusmateriaalit. Kun modernia taloa korjataan, pitää pihaan tilata jätelava tai kaksikin. Kun vanhaa taloa korjataan, saadaan vähän lisää poltettavaa pönttöuuneihin ;)
• Sisustus. Vanhoissa taloissa sisustus on väkisinkin ihana. Pintamateriaalit sen varmaankin tekevät.
• Pihapiiri. Vanhassa talossa on yleensä myös vanha pihapiiri.
• Oma elämäntapa ja -filosofia. Ekologisuus, itsetekeminen, nuukuus, toimeliaisuus ja eläintenpitohalut sekä monet arvot ovat sellaisia, jotka lähes vaativat että asun nimenomaan vanhaa taloa.

Teksti on varmasti jonkin verran puolueellinen vanhojen talojen eduksi, pyydän anteeksi, etten pysty täyteen objektiivisuuteen tämän hetkisessä mielentilassani :) Yritin joka tapauksessa kirjoittaa asioista niin, että ne voisi ymmärtää, vaikkei olisi opiskellut rakennusalaa yhtä paljon kuin minä (toki ammattipätevyyttä ei ole itsellänikään). Minulla olisi vielä melko paljon jaettavaa aiheesta, joten jos aihe oli mielestäsi kiinnostava, jätä ihmeessä kommentti!

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Kalkkimaali ja antiikkipatinointi

Antiikkipatinointikokeilut jatkuvat. Nyt pääsin testaamaan myös kalkkimaalia, jonka kanssa antiikkipatinointia käytetään ehkä useimmin. Aiemmin kokeilin kevyttä patinointia peiliin.

Yhteensä viisi (!) sorvattua lattiamallin kynttilänjalkaa on nyt käsitelty antiikkipatinointitekniikalla. Niistä kolme on mun äidin ja kaksi omia..... Jostain syystä me tykätään aika usein samanlaisista jutuista... :)

Pääsin siis vertaamaan kuinka patinointia saa tehtyä tavallisella kalustemaalilla maalattuun pintaan ja kuinka kalkkimaalilla maalattuun. Ero oli aika suuri, kuten oletinkin.

Yksi kynttilänjalka oli tehdasmaalattu ja kaksi oli tavallisella valkoisella kalustemaalilla maalattuja. Niihin vaha ei tartu, joten niistä piti hioa maalia pois nurkkakohdista. Patinointi on sitä vahvempi, mitä enemmän hioo. Niihin kohtiin, joita ei ole hionut, ei tarvitse levittää vahaa ollenkaan. Pääväriksi jää siis valkoinen pohjaväri ja patinoinnilla tulee ruskeita kulutuskohtia. (Kuva alla) Tarkempi selostus, miten työ kannattaa tehdä, löytyy aiemmasta peilin patinointi kirjoituksesta, voit lukea ohjeet täältä.

Kalkkimaali on pinnaltaan huokoista, joten siihen vaha tarttuu paremmin. Koko pinnasta tulee enemmän tai vähemmän ruskea ja koloihin, joista vahaa ei saa hangattua pois, jää ruskeampia kohtia. Oikeastaan siis päinvastoin, kuin tavallisella kalustemaalilla maalattuihin. (Kuva alla)

Ja nyt selitän vielä tarkemmin, kuinka käsittelin kalkkimaalatut kynttilänjalat.
Käytin Jeanne d'Arc Livingin Vintage Paint -maalia ja kahta vahaa: samaa Liberonin tummaa antiikkivahaa kuin peilissä ja aiemmissa kynttilänjaloissa ja lisäksi Jeanne d'Arc Livingin kirkasta (clear) vahaa.

Lähtötilanne oli tämä:

JDL:n kalkkimaali oli melko ohutta ja maalasin kynttilänjalat neljä kertaa, jotta sain peittävän lopputuloksen. Kahteen kynttilänjalkaan menikin melkein koko 1 dl pikkupurkki maalia. Pieni maalipurkki maksoi melkein kahdeksan euroa, joten pidän kokeilua melko kalliina ja työläänä. Korkkaamatta minulla on vielä mintunvihreä maalipurkki, nyt onneksi tiedän, minkä kokoiseen projektiin se riittää.

Sivuhuomautuksena voisin mainita, että kalkkimaalia on myös Annie Sloan Chalk paintia, ja kun olen kalkkimaaleista jutellut, sitä on kuvailtu paksuksi ja melko tönköksi (hyvällä tavalla) ja valmistaja lupailee, että jo yhden maalikerroksen pitäisi olla peittävä. Se tulee olemaan minulla seuraavaksi testissä.

Maalasin siis kynttilänjalat valkoiseksi ja sen jälkeen vahasin. Levitin tummaa vahaa pensselillä töpötellen, jotta sain sitä uurteisiin ja koloihin. En levittänyt sitä kaikkialle, vaan ainoastaan koloihin. Sen jälkeen levitin vahaa trikookankaan palalla hangaten. Kun olin saanut vahaa jonkin verran levitetyksi, otin kankaaseen kirkasta vahaa, jolla sain "pyyhittyä pois" niistä kohdista, joissa tummaa vahaa oli liikaa. Rätillä hangaten ja tarvittaessa kirkasta vahaa lisäten sain pikkuhiljaa aikaiseksi tasaisen lopputuloksen.

Toiseen kynttilänjalkaan levitin aluksi tummaa vahaa vähän enemmän ja siitä tulikin jonkin verran tummempi kuin ensimmäisestä. Kirkkaalla vahalla olisin saanut jälkimmäisestäkin yhtä vaalean, kuin ensimmäisestä, mutta mielestäni valmiissa kynttilänjaloissa väriero on ihan mukava.

Syksyiseen sisustukseen kynttilänjalat sopiikin hyvin. 

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Maalaamalla uutta ilmettä

Se tunne, kun vaihe vaiheelta etenet kohti lopputulosta, uppoudut täysin tekemiseen ja pysähdyt välillä arvioimaan kättesi jälkeä. Tykkään maalata!

Tykkään myös antaa vanhoille tavaroille jatkoaikaa päivittämällä hyvästä materiaalista tehdyn esineen ympäristöönsä sopivaksi, yhtenäistää maalilla kokonaisuuksia ja irrotella joskus uusilla lempiväreillä. Nyt kirjoitan pienen opastuksen siitä, miten huonekalujen tai esineiden maalaaminen onnistuu. Olen oppinut itseopiskellen, viisaammilta kysellen tai kantapäänkautta.

Osallistun tällä kirjoituksella netrautakauppa taloon.comin Sisustusniksit -blogikilpailuun. Jos koet tämän kirjoituksen hyödylliseksi tai inspiroivaksi, niin käythän antamassa äänesi! Samalla voit itse voittaa Bosch akkuruuviväätimen. Äänestäneiden yhteystietoja ei käytetä markkinointiin. Kilpailu päättyy 30.11.2014 ja siihen saakka voit jättää sähköisen arpalipukkeesi kerran päivässä.
Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä maali?
Esimerkkejä:
Helmi; Tikkurilan vesiohenteinen kalustemaali (puolihimmeä ja kiiltävä)
Futura Aqua; Teknoksen vesiohenteinen kalustemaali, (puolihimmeä, puolikiiltävä ja kiiltävä)
Harmony; Tikkurilan sisustusmaali, ei siis varsinaisesti kalustemaali (täyshimmeä)
Miranol; Tikkurilan liuotinohenteinen kalustemaali, kestää myös ulkokalusteissa (täyskiiltävä)
Empire; Tikkurilan liuotinohenteinen hyytelömaali (puolihimmeä)

Esimerkkeinä listasin aika monta Tikkurilan maalia, mutta samoja maaleja on myös Teknoksella ja muilla pienemmillä valmistajilla. Nuo edellä mainitut ovat kuitenkin minulle ne tutuimmat.

Helmi ja Futura aqua ovat hyvin paljon samankaltaisia maaleja. En ole huomannut käytännössä mitään eroa puoleen enkä toiseen. Harmonya kokeilin, kun halusin täyshimmeän pinnan. Harmonya suositellaan seiniin ja kattoihin, mutta myyjä vahvisti, että se kestää kyllä melko hyvin myös kalusteissa, jos ne eivät ole kulutukselle tai likaantumiselle erityisen alttiita. Matta maalipinta on melko huokoinen, joten ärtsyt tahrat (ketsuppi, punaviini) imeytyvät luultavasti maalipintaan. Harmony oli myös hieman paksumpaa ja peittävämpää kuin Helmi tai Futura, mutta tarvittaessa sitä voi notkistaa vedellä.

Miranol on täyskiiltävä ja kestää myös ulkona - toki sitä voi käyttää myös sisällä, jos haluaa täyskiiltävän pinnan. Empire on hyytelömaali, joka tasoittuu "itsestään". Se soveltuu erityisen hyvin maaliksi silloin, kun maalataan pensselillä, esim pinnatuolit.

Himmeä vai kiiltävä?
Kiiltävä maalipinta on ikäänkuin kovempi ja se on helpompi pyyhkiä. Mattapintainen on huokoisempi, siihen tarttuu enemmän pöly ja tarhat saattavat imeytyä siihen. Se tuo kuitenkin utuisen ja pehmeän tunnelman, kun taas kiiltävä pinta muistuttaa enemmän tehtaalla maalattua kalustetta.

Vesiohenteinen vai liuotinohenteinen?
Vesiohenteisella on helppo ja nopea maalata pieniä sisustusesineitä ja isompiakin huonekaluja. Vesiohenteisella maalilla voi huoletta maalailla sisätiloissa, kun vain suojaa lattian. Liuotinohenteinen maali vaatii hyvintuulettuvan tilan, jossa maalaa. Jos on pakko maalata sisätiloissa, niin huoneen ovi tulee pitää suljettuna ja mieluiten ikkuna auki. Välineiden peseminen on vesiohenteisella maalilla maalatessa helppoa ja hyvin huolletut välineet kestävät useita maalauskertoja. Liuotinohenteisella maalilla maalatessa välineitä on hankala saada niin puhtaaksi, että ne säilyisivät käyttökelpoisena. Tärpättiä ei pitäisi kaataa viemäriin eikä sitä tulisi käsitellä paljain käsin. Kertakäyttöiset kumihanksat ovat tarpelliset erityisesti liuotinohenteisella maalilla maalatessa.

Ja sitten vielä yksi juttu: millä esine tai huonekalu on maalattu tai lakattu aiemmin? Jos aiempi maalikerros on maalattu vesiohenteisella maalilla, liuotinohenteinen uusi maali saa vanhan maalin kupruilemaan. Eli jos et tiedä mitä aiempi maali tai lakkakerros on, niin on varmempi valita vesiohenteinen maali, joka sopii pääsääntöisesti kaikkien aiempien maalien päälle.

Millaiset pohjatyöt pitää tehdä?
Jotta maali tarttuu, pitää maalattavan pinnan olla puhdas rasvasta, liasta ja pölystä. Kovaan ja sileään pintaan maali tarttuu huonommin kuin huokoiseen ja karkeaan. Epätasainen pinta näkyy taatusti maalin alta.

Jos pinnassa on lohkeillut vanha maali, sen voi koittaa poistaa, mutta jos aiempi maalipinta on hyvin kiinni, eikä lohkeile, silloin on vanhan maalin poistaminen täysin turhaa työtä. Poistamiseen on monta tapaa: siklillä rapsuttaen ja lopuksi hioen, lämpöpuhaltimella lämmittäen ja siklillä kaapien tai kemiallisella maalinpoistoaineella. Lämpöpuhaltimen kanssa saa olla varovainen, ettei polta huonekaluun jälkiä. Kemiallinen maalinpoistoaine on haitallista sekä ihmiselle että ympäristölle, sen höyryä ei saa hengittää ja se on käytön jälkeen toimitettava ongelmajätekeräykseen.

Jos pinnassa on kolhuja, kannattaa ne kitata ja hioa kunnolla tasaiseksi. Kitti kutistuu kuivuessaan, joten sitä voi joutua laittamaan useamman kerroksen, jos kolhut ovat syviä.

Jos pinta on melamiinia, mdf:ää tai muuta pinnoitettua kalustelevyä, pinta kannattaa hioa himmeäksi, niin maali tarttuu ja pysyy alustassa paremmin. Kaupoista saa myös tartuntapohjamaalia, joka on tehty kovia ja sileitä pintoja varten ja tarttuu mm. kalustelvyyn, lasiin, lasikuituun ja kaakeliin. Jos käyttää tartuntapohjamaalia, voi hiomisen jättää kokonaan väliin.

Tela vai pensseli?
Vesiohenteisiin maaleihin jää helposti pensselinjäljet, sanoisi että käytännössä pensselillä on mahdoton saada täysin sileää pintaa. Siksi käytän aina vesiohenteisilla maaleilla maalatessa telaa ja otan pensselin avuksi vain niihin kohtiin, joihin en telalla saa maalia. Esimerkiksi pieni superlon- tai mohairtela jättää pinnan tasaiseksi ja telan pakkauksessa on merkintä siitä, kuinka tasaista jälkeä telalla tulee (ympyröity alla olevassa kuvassa).

Joskus on kuitenkin pakko käyttää pensseliä, kuten esimerkiksi pinnatuoleissa. Pyöreitä pinnoja ei telalla saa maalattua. Silloin kannattaa käyttää hyytelömaalia, joka tasoittuu levittämisen jälkeen itsestään parissa minuutissa ja pensselin jäljet peittyvät. Pensseleissä on eroja ja laadukkaaseen pensseliin kannattaa panostaa. Myös vesiväripensseli tai taidemaalarin sivellin on hyviä apuvälineitä.

Aina ei tietenkään tarvitse pensselinjälkeä yrittääkään saada piiloon, vaan kuvio voi olla myös homman pointti. Maalata voi myös sienellä tai superlonpensselillä. Näihin tekniikoihin en ole vielä perehtynyt.





Nyt muutamia kohteita, joita olen maalaillut:

 

 

 

Maalausjonossa odottelee tällähetkellä nämä yksilöt:

  

 

Taloon.comin rautakaupasta saa mm. maaleja ja maalaustarvikkeita. Maalin sävy on vapaasti valittavissa. Esimerkiksi alussa mainitut Tikkurilan tuotteet saatavilla Tunne värikartan sävyissä. Jos saan päätettyä maalausjonossa olevien esineiden värit, voisinkin tilata taloon.comista kaikki maalit kerralla. 

Taloon.comin valikoima on laaja ja eksyinkin ajatuksissani jo ensikesän pihapuuhiin. Komposti pitäisi hankkia, kuorikatetta tarvittaisiin ja yksi isompi toive on kasvihuone. Ajankohtaisempaa olisi kuitenkin miettiä valaistusta, nimittäin tätä kirjoittaessa havahduin siihen, että kaikki valot on jo päällä, mutta edelleen liian pimeä! Taloon.comista löytyy myös laaja sisustusosasto, jossa on mm. valaisimia.

Parasta sisustusniksiä pääset äänestämään tästä: http://www.sisustusniksit.fi/



____________________________________________________________________

Ja jatkossa saat uusimmat postaukset facebookin uutisvirtaan, kun käyt tykkäämässä :)
https://www.facebook.com/#!/kopallineninspiraatiota