Kaapin ovien maalaaminen

Tuli päivitettyä eteisen kaapistoa tälle vuosituhannelle ;) Tuollaiset ritiläovet on oikeastaan aika hienot, vai mitä!? Mutta mäntypuu jotenkin masentava. Otin uuden kodin haltuun ja testasin perheen sietokyvyn rajoja - ei tullut rajat vastaan, vaikka maalausprojekti oli levällään olohuoneen lattialla muistaakseni ainakin pari viikkoa....ja vetimien hankkiminen on venynyt kuukausia! Kärsivälliyys asuu tässä talossa, kuten myös rento ote elämään.

Ritilät oli melko työläitä maalata ja jouduin maalaamaan kaksi maalikerrosta. Telaa ei voinut tässä projektissa käyttää, joten valitsin maaliksi liuotinohenteisen Empire -hyytelömaalin joka tasoittuu hyvin vaikka maalaa pensselillä. Mielummin olisin maalannut vesiohenteisella maalilla, mutta niillä on minun kokemukseni mukaan vaikea saada tasaista pintaa pensselillä ja vesiohenteisen kanssa käytän siksi mielummin telaa. Tässä projektissa se vai ei olisi käynyt.

Erityisesti liuotinohenteisella maalilla maalatessa kannattaa käyttää ohuita kumihanskoja, niin ei sotke käsiään. Kun maalaamisesta pitää taukoa, pensseliä voi kostuttaa hieman tärpättiin (ihan vähän riittää) niin, että se pysyy paremmin kosteana ja kääriä ympärille muovikelmua. Pensseli pysyy muovin sisässä hyvänä vaikka projekti vähän venähtäisi ja voit jatkaa maalaamista näppärästi sitten kun sen aika on.

Note to self: Ennen kuin alat maalata, imuroi ja pyyhi pölyt huolellisesti. Pölypallot, kissankarvat ym hiukkaset maalipinnassa eivät ole jees. Siitäkin huolimatta lopputulos on makee!

Ulkosaunalle pikkupöytä

Hello everybody ja hauskaa kesää! Blogini on uinunut talviunessaan kun projektit ovat venyneet ja inspiraatio ollut hukassa. Nyt on kuitenkin taas vähän uutta materaalia tulossa! Saunalla on uusi pikkupöytä, kuisti on valmis ja ajattelinpa myös jakaa teille betoniaskarteluillan lopputuloksen.

Tänään kerron pikkupöydästä, jonka etsin saunan pukuhuoneeseen. Kirppislöydöistä käytetään yleensä löytää-verbiä, mutta nyt täytyy painottaa että tämän minä nimenomaan etsin. Etsin sitä kaksi vuotta, siitä saakka kun ulkosauna valmistui. Ja kyllä viimein lykästi! :) Löysin juuri sellaisen pöydän, jota etsin.

Ajatuksena oli jo alunperin, että sahaan pyöreästä pöydästä vajaan puoliskan pois, jotta pöytä istuu seinän viereen peilin alle. Näinpä tein  - sahasin kannesta palan pois ja kiinnitin kulmaraudan pöydänkanteen, jotta sain pöydän kiinnitettyä myös seinään. Kulmaraudan ansiosta se on tukevasti, vaikka painopiste siirtyi kun sahasin palan pois.

Ja nyt se on paikoillaan juuri sellaisena kuin suunnittelin. Voin sanoa että kerrankin meni homma prikulleen niinkuin suunnittelin. Paitsi että en suunnitellut etsiväni pöytää kahta vuotta.

Onko teillä tarinoita siitä, kuinka odotus palkitaan? Kuulisin mielelläni olenko ainoa, joissa suunnitelmat odottaa näin kauan kohteen löytymistä! :)

Nahkatuolin maalaaminen

Silloin tällöin tulee takapakkia. Siinä tapauksessa useimmiten keksin uuden suunnitelman, mutta tällä kertaa minusta tuntuu että tämä projekti oli tässä. Tämän tuolin kanssa minä en vain tule toimeen. Se on aiheuttanut jo ihan liikaa harmaita hiuksia. Se on ollut mulla kohta kolme vuotta, enkä ole päässyt istumaan siihen vieläkään. Arvaatte varmaan: nahkatuolin maalaaminen ei ihan onnistunut. Mutta hieno siitä tuli, vai mitä!?

Jos aloitetaan ihan alusta, niin ensimmäinen ongelma oli että se haisi ihan kammottavan vahvasti märälle koiralle - joo, ilmeisesti sellainen oli käyttänyt sitä nukkumapaikkanaan. Ostin tuolin asutusta asunnosta, käytöstä, joten oletin, että siinä ei olisi pinttyneitä hajuja, niinkuin ulkovarastossa olleissa monesti voi olla. Mutta oletin väärin. Kotona huomasin tehneeni virheen.

Kun sain tuuletettua ja pestyä tuolista koiran hajun, päätin tehdä sen ruskeaan väriin hieman ehostusta - virhe jälleen. Värjäämiseen käyttämäni aines ei sitten pysynytkään tuolissa, vaan sitä lähti hankaamalla - se olisi sotkinut vaatteet, jos siinä olisi istunut. Kuvittelin, että irtoväri kuluisi ajanmyötä pinnasta ja kunnolla kiinnittynyt väri jäisi, mutta niin ei käynyt.

Ajattelin, että tässä en menetä mitään jos kokeilen, pysyykö kalkkimaali nahkaisessa huonekalussa. Sillä voi maalata kangasta ja metallia, eli oletettavasti myös nahkaa. No nyt olen viisampi. Tuoli näyttää ihan huippu mageelta, väri on aivan hurmaava! Mutta mutta. Se varisee. Pinnan olisi kai parempi olla joko kangas joka imee maalia tai metalli joka ei taipuile - tai jotain vastaavaa, mutta EI siltä väliltä.

Käytin siis Annie Sloanin kalkkimaalia, joka oli hyvin positiivinen kokemus. Koostumus oli paksu, purkki piti ehdottomasti sekoittaa kunnolla jollakin sekoitustikulla, hölskyttämällä maali ei liikahtanut purkissa minnekään. Kaikki meni aluksi oikein hyvin, levitin maalia tuoliin ja olin haltioissani väristä.

Olin kuitenkin laittanut maalin sekaan hieman vettä, ettei maalikerros olisi niin paksu ja tekisi tuolista tönkköä. Siinä tuli taas virhe. Kun sitten joistakin kohti paistoi vielä ruskea sävy alta, maalin paikkaaminen oli vaikeaa. Ongelma liittyi mielestäni nahkan kovaan pintaan ja uskoisin että sama ongelma voi olla myös metallia tai melamiinia maalatessa. Älä siis notkista maalia liikaa.

Maalin kuivuttua totesin, että pinta pitää vahata - muuten maalipinta imee itseensä likaa ainakin käsinojiin istujan käsistä ja selkänojaan takaraivosta. Vahasin tuolin ja samalla huomasin, että maali alkoi varista kuin hieroin pintaa. Levitin vahan ja luin purkista, että kahden tunnin kuluttua olisi aika kiillottaa vaha. Kahden vuorokauden kuluttua palasin kiillottamaan.... kaksi tuntia oli ilmeisesti aiheesta mainittu purkissa, sillä kahdessa vuorokaudessa vaha oli kuivunut jo aivan liian kovaksi. Vahasta jäi pieniä valkoisia hippusia, joita hangatessa rapisi maalia lattialle vähän lisää.

Noniin, ja nyt mulla on tuoli jonka kanssa en ole tullut toimeen hetkeäkään ja se varistaa maalia jos siinä istuu enemmän kuin harvakseltaan hetken. Mutta se näyttää tosi hyvältä! Väri on edelleen yyberhieno ja look tyylikäs vintage. Ruskea, mikä rapisevan maalina alta ryppykohdissa paljastuu, sopii sinisen kanssa ja tekee tuolista vain entistä rouheamman. Eikä maalia mitenkään hirveästi varise, ei niitä kohtia kuvasta näköjään edes huomaa. Mutta silti.

Eli maalaaminen ihan melkein onnistui! Paljosta ei ole kiinni ja jollekin tämä ehkä kelpaisikin. Mulla vaan ei ole nyt intressejä pitää yhtään ylimääräistä nojatuolia tai ylipäätään muunlaista kuin ihan ykkösnojatuolia. Minä en jatka tämän tuolin kanssa enää. Meillä ei synkkaa. Olen uhrannut tämän eteen ihan käsittämättömän monta työtuntia saamatta vastinetta.

Mutta mitä minä tekisin nyt tälle? Huoliiko joku tämän kotiinsa? Tuleeko kenellekään mieleen vielä jotain ideaa, mihin tätä voisi käyttää tai minne tämän voisi viedä? Veisin kaatopaikalle mutta kun ei nyt ole asiaa sinnepäin. Muutenkin - täysin ehjä tuoli. Ideoita? Anyone?

Kissalle pesä koripallokorista

Tiesin että kissa tykkää pussukkamaisista nukkumapaikoista joten tein koripallokorista kissalle pesän. Se saavutti kovan suosion samantien.

Maalasin korin kalkkimaalilla, se pysyy myös metallissa ja sopi tähän oikein hyvin. En ole spraymaalien ystävä, siksi en käyttänyt sprayta, mutta sehän on metallille myös hyvä vaihtoehto. Virkkasin trikookuteesta pyöreän kappaleen ja kiinnitin sen koriin. Valmista.

Simppeliä ja suosittua! :)

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

-Annakreeta



P.S Vielä voitte osallistua villasukkien arvontaan! Haluan arpoa itse tekemäni villasukat jollekin teistä. Käy siis jättämässä kommentti arvontapostaukseen tästä!

Portaikon uudistus

Eteisessä on tapahtunut aika suuri muutos, kun tuunasin vähän yläkertaan vievää portaikkoa. Aiemmin askelmien välissä oli raot, josta roskat ja pöly pääsi tippumaan portaiden alle. Haaveilin siitimmistä ja vanhanaikaisemmista portaista, umpinaisista. Pinterestissä on kaikenlisäksi hirveä määrä kaikkia hienoja ja persoonallisia portaikkoja, joissa on käytetty maalia ja tapetteja. Tässä on ennen ja jälkeen kuvat meidän portaikoista.

Meidän portaikko oli helppo laittaa umpeen. Tarvittiin vain 4 mm vaneria, vanerin sai naulattua ylä- ja alareunoista askelmiin kiinni pienillä nauloilla. Vanerin ostin valmiiksi mittojen mukaan sahattuna Finespolta, toimitusaika oli pari tuntia ja maksoin vain vanerista - sahaaminen kuului hintaan. Hämmentävän helppoa ja edullista. 

Vanerin palaset maalasin toiselta puolelta kalustemaalilla, samalla sävyllä, kuin portaiden askelmat on maalattu. Maalattu puoli näkyy portaiden alapuolella. Toisen puolen vanerista tapetoin marokkolaistyylisellä vaalealla tapetilla. Sen jälkeen kiinnitin vanerit paikoilleen.

Koko eteiseen tuli rauhallisempi tunnelma ja tapetti sopii meidän taloon tosi hyvin! Aiemmin rauhattomuutta toi se, että jokaisen portaan välistä näkyi läpi, portaat melkein vilisi silmissä. Musta portaikon alapuoli on "huomaamaton" ja hyvä jatkumo olohuoneen mustan seinänpätkän takana - Meillä siis olohuoneesta näkyy hyvin eteiseen.

Nyt kun portaikko on ummessa, on portaiden alla oleva tila paremmin otettavissa hyötykäyttöön. Jälleen kerran lopputulos oli parempi, kuin osasin kuvitellakaan! Se jos mikä palkitsee vaivasta.

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)
-Annakreeta

P.S Käykäähän osallistumassa villasukkien arvontaan! Vielä ehtii, klikkaa tästä.

Vanhat matkalaukut sisustuksessa

Yksi rästihomma on nyt tehty: Sisutukseen jo vuosia kuuluneet matkalaukut saivat pyörät alleen. Jopa on ryhdikäämpi näky ja käytännöllisempää siivota.

Sahasin muutaman sentin matkalaukkuja pienemmän levyn melamiinipintaisesta hyllylevystä. Kiinnitin levyyn kalustepyörät. Valmis!

Melamiinipintaiseen levyyn ei pure ihan mitkä tahansa ruuvit, joten kannattaa käyttää sellaisia, joissa on "sahaava" terävä uurre ruuvin päässä, niinkuin kuvan ruuvissa. Se pureutuu kovaankin pintaan.

Kalkkimaali ja antiikkipatinointi

Antiikkipatinointikokeilut jatkuvat. Nyt pääsin testaamaan myös kalkkimaalia, jonka kanssa antiikkipatinointia käytetään ehkä useimmin. Aiemmin kokeilin kevyttä patinointia peiliin.

Yhteensä viisi (!) sorvattua lattiamallin kynttilänjalkaa on nyt käsitelty antiikkipatinointitekniikalla. Niistä kolme on mun äidin ja kaksi omia..... Jostain syystä me tykätään aika usein samanlaisista jutuista... :)

Pääsin siis vertaamaan kuinka patinointia saa tehtyä tavallisella kalustemaalilla maalattuun pintaan ja kuinka kalkkimaalilla maalattuun. Ero oli aika suuri, kuten oletinkin.

Yksi kynttilänjalka oli tehdasmaalattu ja kaksi oli tavallisella valkoisella kalustemaalilla maalattuja. Niihin vaha ei tartu, joten niistä piti hioa maalia pois nurkkakohdista. Patinointi on sitä vahvempi, mitä enemmän hioo. Niihin kohtiin, joita ei ole hionut, ei tarvitse levittää vahaa ollenkaan. Pääväriksi jää siis valkoinen pohjaväri ja patinoinnilla tulee ruskeita kulutuskohtia. (Kuva alla) Tarkempi selostus, miten työ kannattaa tehdä, löytyy aiemmasta peilin patinointi kirjoituksesta, voit lukea ohjeet täältä.

Kalkkimaali on pinnaltaan huokoista, joten siihen vaha tarttuu paremmin. Koko pinnasta tulee enemmän tai vähemmän ruskea ja koloihin, joista vahaa ei saa hangattua pois, jää ruskeampia kohtia. Oikeastaan siis päinvastoin, kuin tavallisella kalustemaalilla maalattuihin. (Kuva alla)

Ja nyt selitän vielä tarkemmin, kuinka käsittelin kalkkimaalatut kynttilänjalat.
Käytin Jeanne d'Arc Livingin Vintage Paint -maalia ja kahta vahaa: samaa Liberonin tummaa antiikkivahaa kuin peilissä ja aiemmissa kynttilänjaloissa ja lisäksi Jeanne d'Arc Livingin kirkasta (clear) vahaa.

Lähtötilanne oli tämä:

JDL:n kalkkimaali oli melko ohutta ja maalasin kynttilänjalat neljä kertaa, jotta sain peittävän lopputuloksen. Kahteen kynttilänjalkaan menikin melkein koko 1 dl pikkupurkki maalia. Pieni maalipurkki maksoi melkein kahdeksan euroa, joten pidän kokeilua melko kalliina ja työläänä. Korkkaamatta minulla on vielä mintunvihreä maalipurkki, nyt onneksi tiedän, minkä kokoiseen projektiin se riittää.

Sivuhuomautuksena voisin mainita, että kalkkimaalia on myös Annie Sloan Chalk paintia, ja kun olen kalkkimaaleista jutellut, sitä on kuvailtu paksuksi ja melko tönköksi (hyvällä tavalla) ja valmistaja lupailee, että jo yhden maalikerroksen pitäisi olla peittävä. Se tulee olemaan minulla seuraavaksi testissä.

Maalasin siis kynttilänjalat valkoiseksi ja sen jälkeen vahasin. Levitin tummaa vahaa pensselillä töpötellen, jotta sain sitä uurteisiin ja koloihin. En levittänyt sitä kaikkialle, vaan ainoastaan koloihin. Sen jälkeen levitin vahaa trikookankaan palalla hangaten. Kun olin saanut vahaa jonkin verran levitetyksi, otin kankaaseen kirkasta vahaa, jolla sain "pyyhittyä pois" niistä kohdista, joissa tummaa vahaa oli liikaa. Rätillä hangaten ja tarvittaessa kirkasta vahaa lisäten sain pikkuhiljaa aikaiseksi tasaisen lopputuloksen.

Toiseen kynttilänjalkaan levitin aluksi tummaa vahaa vähän enemmän ja siitä tulikin jonkin verran tummempi kuin ensimmäisestä. Kirkkaalla vahalla olisin saanut jälkimmäisestäkin yhtä vaalean, kuin ensimmäisestä, mutta mielestäni valmiissa kynttilänjaloissa väriero on ihan mukava.

Syksyiseen sisustukseen kynttilänjalat sopiikin hyvin. 

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Kevyt antiikkipatinointi peilille

Innostuin kesälomalla kokeilemaan antiikkipatinointia tummalla antiikkivahalla, kun sopiva testauskohde sattui sopivasti eteen. Vanhemmillani on vanha lipasto, jonka päällä on uutta tuotantoa oleva peili. Ne sopivat mittasuhteiltaan ja tyyliltään pariksi hyvin, mutta peiliosa oli valkoiseksi maalattuna jotenkin kliininen, kun taas lipasto on jo elämää nähneen näköinen. Tarkoitus ei ollut tehdä kovin suurta muutosta, ja tässä tapauksessa kyllä tämä pieni muutos oli se, joka täydensi tunnelmallaan kokonaisuuden.

Maalipinta oli tehdastekoiseksi melko karhea, mutta periaatteessa maalipinta oli aivan tavallista kalustetehtaan maalia. Siksi vaha ei tartu sen päälle kovin hyvin. Kulmiin halusin enemmän patinaa, joten hion reunoja ja kulmia hiomapaperilla. Sen jälkeen levitin antiikkivahaa reunoihin pensselillä ja pyyhin rätillä ylimääräisen pois. 

Levitin vahaa vain reunoihin (noin 3-5 cm reunoista), en koko peiliin, häivytin vain vahaa rätillä reunoilta keskelle. Loppua kohti, kun rätissä itsessään oli jo vahaa, ei vahaa tarvinut levittää pensselillä enää niin paljon, kuin kuvassa. Antiikkivaha, jota käytin oli Liberonin sävy tumma tammi. 

Ja nyt peili sopii hieman kolhiintuneen lipaston kanssa paremmin yhteen. Lopputulos on kevyt, mutta tunnelma on aivan eri, kuin kliinisen valkoisena. Tätä tekniikkaa tulen ehdottomasti käyttämään jatkossakin!