Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Seikkailu Riutan luolille!

Päivitys 19.4.2021

Huom! Maanomistajan pyynnöstä alueella käyntiä toivotaan vältettävän kevään ja alkukesän 2021. Kasvaneista kävijämääristä on aiheutunut luolalla vaaratilanteita, useita laittomia nuotioita ja luolan kulumista. Kuluessaan luola saattaa muuttua vaaralliseksi poistumisaukon romahtamisvaaran vuoksi! Alueen käytön suhteen tehdään turvallisuutta parantavia toimenpiteitä ja tiedotukseen avataan verkkosivut kesällä. Tarkistathan uusimmat tiedotteet valmistuvilta verkkosivuilta ennen luolalla vierailemista! 

_______________________________________________________________________________

Nyt mulla on teille kerrottavana yks jännä paikka! Tämä paikka kuulosti niin jännittävältä, että oli lähdettävä tsekkaamaan, että mitä sieltä löytyy - vaikka mulla ei ollut kovinkaan tarkasti tietoa mihin oltiin menossa. Kartalla lukee Iso Riutanluola ja paikka oli nimensä veroinen! Luola oli tottatosiaan iso, tietojeni mukaan 26 metriä pitkä, ihan huikea löytö! Sekä nuoriso, että me aikuiset oltiin ihan täpinöissä! Tämä, jos joku, oli jännä retki!

Paikka sijaitsee Kannuksen ja Himangan välillä, paikkaa on kutsuttu myös Isoriutan luolaksi tai Toristuksen luolaksi, mutta kartalla paikan nimi on Iso Riutanluola ja se on Riutankankaalla. Kirjoituksen lopusta löydät tarkat ohjeet paikan löytämiseksi. Noin puolen kilometrin päähän pääsee autolla metsäautotietä pitkin, tien varresta lähtee polku, jonka huomaa, kun vain osaa etsiä. Polku lähtee läheltä Toristuksen pirttiä, joka on autiotupa metsäautotien varressa. Toristuksen pirtiltä polun päähän on matkaa noin 250 m. Polku näkyy selvästi ja on kohtalaisen helppo kulkea. Matkalla on yksi isompi oja, joka pitää ylittää, mutta ojan reunoille on aseteltu isot kivenlohkareet niin, että ylitys on helppo.

Koska emme tienneet tarkalleen, mistä luolan löydämme ja miltä maaston pitäisi näyttää, ehdimme hetken epäillä, voisiko tavallisen metsän oloisesta maastosta löytyä 26 metrinen luola, mitäpä jos emme löydäkään luolaa ja joudumme pettymään? Karttasovellus näytti kuitenkin, että lähenemme paikkaa, jossa Iso Riutanluola luki ja jatkoimme matkaa. Hetken kuluttua edessämme kohosi mäki ja tiesimme heti, että nyt olemme lähellä!

Kun näet yllä olevan maiseman - mäen jonne johtaa kivinen polku - olet perillä!

Perillä maasto oli lohkareista, mutta kuljettu reitti oli kuitenkin turvallinen. Mäen päällä oleva kyltti kertoi että olimme perillä! Löysimme nopeasti lähes pystysuoran aukon syvään luolaan ja jännitys alkoi tiivistyä. Tämäkö se oli?! miten sinne pääsee? olisko pitänyt olla tikkaat mukana? Pian kuitenkin kuului huudahdus ison kivenjärkäleen takaa: "Täällä lukee että sisälle luolaan!" Totta, olimme väärällä aukolla ja sen oikean aukon läheisyydessä olikin, kyltti joka opasti oikeaan suuntaan.

Sisällä luolassa oli pimeää, mutta tilavaa, mahduimme kaikki viisi sinne tutkimaan paikkaa. Luola oli käytävämäinen ja toisesta päästä pääsi ulos - pian hoksasimmekin, että olimme aluksi kurkkineet oikeaan luolaan, mutta väärästä aukosta. Mielikuvitus alkoi lentämään: Onkohan ihmiset piileskelleet täällä vainojen aikaan? Asuukohan täällä joku, ehkä tonttuja? Tytär sanoi kuulleensa maahisen kuorsaavan!











Luolan lisäksi luonnossa oli paljon ihmeteltävää ja viihdyimme retkellä hyvän tovin. Palasimme kotiin onnellisina ja vierailemme varmasti luolalla toistekin. Näissä kuvissa on vain muutama maistiainen tästä ihmeellisestä paikasta.





Yllä olevassa kuvassa näkyy polun pää tieltä kuvattuna. Suosittelen puhelimeen B-bark -karttasovellusta, jossa on Maanmittauslaitoksen maastokartat ja ilmakuvat, sen myös mm. paikantaa ja piirtää kuljetun reitin kartalle. Toinen vaihtoehto on käyttää karttapaikka.fi -sivustoa. B-barkista löydät tämän retkikohteen "hae kartalta" -toiminnolla, kun kirjoitat hakusanaksi Iso Riutanluola. Myös polun pään koordinaatit on mahdollista syöttää b-barkiin tai karttapaikka.fi:hin, ne ovat N 63°59.8334' E 23°49.0167'

Hauskoja retkiä! Jätäthän kommentin jos päädyt perille! :)

Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Pesäkivet

Viime kesänä, eräänä aurinkoisena päivänä, sain viettää kivan illan hämmästyttävässä paikassa ihan tässä lähellä! Paikka on nimeltään Pesäkivet ja sijaitsee Kälviän ja Kannuksen välillä. Kokkolalaiset ystävät ovat puhuneet paikasta monesti - se on suosittu retkipaikka lapsiperheiden keskuudessa - mutta en ollut koskaan siellä käynyt ennen kuin viime kesänä. Tässä siis oiva kesäretkikohde Keski-Pohjanmaalta!


Ajoimme hetken aikaa kuoppaista hiekkateitä, mieli oli odottava. Sitten näin keskellä tasaista ja hiekkaista kangasmetsää töröttäviä siirtolohkareita kokonaisen röykkiön, ihan kuin pesänä. Olimme perillä! Autolla pääsi aivan retkipaikan viereen ja maasto oli helppokulkuista, niinpä aurinkoisena päivänä siellä oli muutama muukin autokunta, lähinnä lapsiperheitä kiipeilemässä ja paistamassa makkaraa nuotiopaikalla. Kaikille riitti hyvin tilaa kiipeillä näillä lohkareilla, joiden korkeus oli paikoin jopa 10 metriä ja kivien välissä oli tutkittavia reittejä ja luolia. Annoimme muille tilaa nuotiopaikalla ja söimme evääksi ottamamme keksit lohkareiden huipulla ihaillen maisemia ja nauttien auringosta.


Kuvien jälkeen löydät ajo-ohjeen ja karttalinkin.

Pesäkiville löytää, kun suunnistaa Kälviän ja Kannuksen välille lähelle Riipan kylää ja kääntyy Kokkola-Kajaanitieltä eli vt28:lta pohjoiseen, Pesäkiventielle. Kartta löytyy tästä linkistä.


Hauskoja kesäretkiä teille kaikille!

Juthbackan markkinat - seudun suurin vanhan tavaran tapahtuma

Juhtbackan markkinat ovat taas täällä pe-la 19-20.8.2016 Uusikaarlepyyssä! Juthbackan markkinat on järjestetty vuodesta -75 lähtien ja ne on viimesen päälle kovanluokan juttu vanhan tavaran ystävien kesken. Kovimmat kirppistelijät kiertävät aluetta kaksi päivää - tällaiset harrastelijat, kuten minä, kahlaavat alueen päivässä.

Kuva: Pinterest / Lindaslantliga.com

Olen käynyt markkinoilla muutaman kerran, olen viihtynyt hyvin ja tehnyt hyviä löytöjä. Iso reppu tai perässä vedettävä vaunu on hyvä olla mukana, jos mielii tehdä hankintoja, sillä käsissä ei kannata tavaroita kantaa koko päivää. Liikenteenohjaajat ohjaavat autot paikoitusalueelle ja ne ovat useimmiten sen verran kaukana, ettei pienen ostoksen takia viitsi lähteä sitä autolle viemään. Isommista ostoksista voi sopia myyjän kanssa, että tulee noutamaan ostoksen päivän päätteeksi. Alueella myydään ruokaa ja juomaa, mutta myös omia eväitä voi syödä. Alue on niin iso, että nälkäkiukku on taattu jos evästaukoa ei pidä, joten ruokailu on suositeltavaa.

Seuraksi Juthbackaan kannattaa valita joku omantasoinen kirppishullu, jotta etenemistahti on kutakuinkin sama. Hetkellinen erkaneminen on luultavasti väistämätöntä, mutta jos seurue on samalla agendalla, riittää muilla ymmärrystä odotella viimeistä tulijaa viimeistään rivin päässä. Vastentahtoisia seuralaisia tapahtumaan ei kannata yrittää raahtata.

Tapahtuman virallinen kesto on minun tietojeni mukaan vuorokausi: Markkinat alkavat pe klo 16 ja päättyvät la klo 16. Olen kuitenkin kuullut, että osa myyjistä tulee paikalle jo torstai-iltana ja perjantai aamusta asti alueella on kova kuhina. Jos etsii harvinaisuuksia, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä perjantai-aamuna tehdään kovimmat löydöt. Lauantaina iltapäivän puolella taas voi paremmin saada tingattua hinnoista, kun myyjillä on jo kotiinpaluu mielessä.

Vahva suositus Juthbackan markkinoille! Kannattaa lähteä kauempaakin.

Tapahtuma pähkinänkuoressa:
Aika: pe-la 19.-20.8.2016
Paikka: Juuttaantie 34, Uusikaarlepyy / Juthasvägen 34, Nykarleby
Tapahtuman kotisivu: http://www.juthbacka.fi/markkinat

P.S.
Hyviä kuvia vuoden 2015 markkinoilta löysin Lindas Lantliga -blogista täältä: http://lindaslantliga.com/2015/08/juthbackamarknad-2015/

Kuulumisia kesän korvalla

Projektiblogi on ollut kovin hiljainen kevään aikana. Kun pitää blogia, jonka julkaisukynnys ylittyy vasta, kun on jotain valmista, on tauot osa luonnollista etenemistä. Aina ei tule valmista hetkessä.

Instagramin puolelle @annakreetas olen postannut silloin tällöin kuvia, missä menen. On tullut koluttua metsässä, merellä ja kaupungissa.

Tämän vuoden melontakausi on alkanut, pääsen siis taas merelle merikajakilla hyvässä seurassa ja mukana on aina tietysti reilusti evästä. Olen käynyt lenkillä Kokkolan Harrbådassa eli Harrinniemessä, jossa on luontopolku rantametsän läpi ja polun päästä löytyy majakka. Ystäväni kanssa tein päiväretken Pedersören kunnassa sijaitsevalle Ilveskivelle, joka on Suomen suurin siirtolohkare. Lohkareen päälle on portaat ja päällä on näköalatasanne. Hyvä retkikohde! Keväällä puhdistin pihapuussa olevan linnunpöntön - valitettavasti viime kesän munat olivat jääneet kuoriutumatta. Tänä kesänä on parempi tilanne. Pöntöstä kuuluu kovaääninen sirkutus. Tintillä on poikaset!

Kotona olen rakennellut umpinaista verantaa aiemman avokuistin paikalle. Se projekti on jo loppusuoralla. Kuistista puuttuu enää ikkunat, jotka kunnostan kierrätystavarasta. Maalaaminen ja kittaaminen on vielä kesken, mutta sitten saan viime silauksen paikoilleen! Aiemmin kerroin kalkkimaalikokeilusta jonka kohteena oli nahkatuoli. Silloin tunsin epäonnistuneeni ja olin valmis heittämään vanhan rotiskon kaatopaikkakuormaan. Sellaista kuormaa vaan ei sattunut meidän hoodeilla olemaan, joten tuoli on odottanut edelleen kohtaloaan. Nyt otin sen kuitenkin käyttöön ja muistin miksi olin sen hankkinut! Se on ehkä paras tuoli käpertyä illalla - siinä on ihmisen hyvä olla! Ehkä välini alkavat taas lämmetä tuon tuolin kanssa... Ja tuoleista puheen ollen, kevättalvella löysin Kannuksen kirpputori Antandesta kaksi hurmaavaa tuolia ihastuttavalla kukkakuosilla! 

Olen myös hengaillut eläimieni kanssa pihamaalla. Kanoilla on ison kuusen alla mahtavat kuopimispaikat, siellä on aina mukavan kuivaa maata, kun sinne ei sada. Pikkuruiset tiput ovat kasvaneet jo melkein täysikasvuisiksi ja kukot kisailevat kuka kiekuu komeimmin - harjoitukset alkavat jo aamuyöstä...... (Silloin kun iso kukko oli ainoana kukkona, en kuullut sen kiekuvan moneen kuukauteen). Kanat ja kissa pöyrivät siis jaloissani kun pihamaalla puuhastelen. Joskus jos havahdun siihen, että ketään ei näy lähistöllä, voin nostaa katseeni ja huomata, että kas, sieltähän ne jo juokseekin minua kohti.

Tällaiset väliaikakuulumiset siis tältä suunnalta! Palaan linjoille, kun on jotain uutta :) Odotan jo itsekin.

-Annakreeta

Viikonlopun verran tietoista poissaoloa

Toiset ne sanoo, että tietoinen läsnäolo on avain onnellisuuteen. Suoraan sanoen en ole toistaiseksi ihan ymmärtänyt tuota tietoista läsnäoloa - tai jos se on yksinkertaisesti tietoisesti olemista, niin siinä tapauksessa olen pyrkinyt elämään niin jo pitkään.

Nyt olen kuitenkin ollut erityisen väsynyt ja kaipasin lomaa. Viikonlopun pituinen loma opetti läsnäolosta ja poissaolosta paljon. Viikonlopun tavoitteena oli olla rauhassa, täysin poissaoleva, eikä edes ajatella mitään. Lomakohteena oli mummonmökki noin 20 min ajomatkan päässä kotoani.

Mökissä tunnelma oli kuin mummolassa - rauhallinen, seesteinen ja juuri niin pysähtynyt, kuin siellä kulloinkin paikalla olevien ihmisten mieli milloinkin oli. Jos mieli halusi rauhoittua, mökki ja sen miljöö antoivat sille mahdollisuuden. Paksut hirsiseinät vaimensivat kaiken melun ja sisällä oli vain hiljaisuus. Jos mieli olisi halunnut juosta, olisi puitteet sen mahdollistaneet.

Emma-mummon mökissä tuli tunne, että minulta ei vaadita mitään - ei edes lomailua, lepäämistä tai elämästä nauttimista. Ei asioiden selvittelyä tai analysointia, ei puhumista, ei edes ajattelemista (eikä tietoista läsnäoloa). Enkä minäkään vaatinut mökiltä muuta, kuin mitä se oli. Tavallinen mummonmökki: eripari astiat, kuvan litistävä putkitelkkari, jonka päällä pitsiliina, pönttöuunin lämpö ja radio ikkunalaudalla. Luminen piha ja pehmeät pihasaunan löylyt.

Vapaaehtoiset aktiviteetit, joita tulin loman aikana harrastaneeksi, olivat kutakuinkin tässä: Neulomista, värityskirjan värittämistä, pitkä kävelylenkki merenjäälle, saunomista pihasaunassa, teen juontia ja nukkumista.

Nukkumisesta täytyykin sanoa - nukuin uskomattoman hyvin! Näin kahden yön ajan aivan valtavan määrän unia - samoin lomaseurana ollut äitini. Mieli järjesteli ajattelemattomia ajatuksia. Unia nähdessä kuitenkin usein heräilee: nyt totesin aamulla, että en herännyt ehkä kertaakaan. Aloin kyllä epäilemään, että jos olisinkin herännyt, olisinko tiennyt olevani hereillä, sillä mökissä oli täydellinen pimeys ja hiljaisuus.

Jälkeenpäin mietin, miten erilainen loma voikaan olla.

Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Perhojoen retkeilyreitti

Lähimatkailuun kannustava sarja Keski-Pohjanmaan lähialueiden kohteista jatkuu Kokkolan kaupungin ylläpitämillä retkeilyreiteillä. Kävin testaamassa Perhojoen rantaa kulkevan reitin Lahnakoskelta Vitsariin, josta kertyi matkaa noin 14 km. Kokkolan kaupungin sivuilta (klik) löytyy monta muutakin reittiä ja retkikohdetta.

Perhojoen reitti oli vaihteleva, se kulki Perhojokea mukaillen ja matkalla oli monenlaista maastoa. Joki ei näkynyt reitille koko matkaa, mutta useammasta kohdasta pääsi myös rantaan. Lähdimme matkaan Lahnakoskelta. Parkkitila oli melko huonokuntoisen tienpätkän päässä ja sijaitsi isommasta tiestä sivummalla rannassa, jotta sieltä voisi laskea vesille myös kanootteja ja lähempänä isoa tietä ei varsinaisesti ollut parkkitilaa. Tarvittaessa sinne kuitenkin mahtuu jättämään henkilöauton.

Ensimmäinen välietappi oli Haapkoski, jossa saimme ihailla virtaavaa vettä. Haapkoskella oli laavu, jossa mahtuu yöpymään 8-10 henkilöä.

Haapkosken jälkeen reitti jakaantuu kartalla kahdeksi, mutta vain Isokosken kautta kulkeva reitti oli käytössä. Isokoskella kannattaakin käydä, nimittäin paikalla on vanhan vesivoimalan perustukset, josta on saatu sähköä Kokkolaan Hagstömin nahkatehtaalle vielä vuosina 1915-1930. Samalla paikalla on ollut voimaloita jo 1600-luvulta saakka. Paikalla oli myös kota, jossa mahtuu isokin porukka paistamaan makkarat.

Isokosken jälkeen oli taukopaikkana vielä Äijänsaari, jossa oli kota. Lopuksi etenimme Vitsarin koululle, jonne retkemme päättyi.

Reitti oli hyvin merkitty maastoon, pärjäsimme hyvin yllä olevalla kartalla, jonka tulostimme Kokkolan kaupungin sivuilta. Kaikista muistakin retkeilyreiteistä ja -kohteista on tulostettavat pdf-muotoiset kartat kunkin reitin esittelysivun oikeassa reunassa.

Kaikilla mainituilla taukopaikoilla oli puita, mutta omasta takaa kannattaa mukana olla retkikirves tai hyvä puukko, sekä sytykettä.

Melko lähelle Isokosken vesivoimalan raunioita pääsee myös autolla, mikäli ei halua tehdä patikoiden kovin pitkää lenkkiä. Silloin käveltävä pätkä on 0,7 km pitkä ja näkyy hyvin googlen ilmakuvasta sekä Perhojoen retkeilyreitin kartasta. Merkitsin paikan myös googlen karttaan, jonka saat auki tästä.

Alla on vielä muutamia otoksia reitin varrelta.

 

Olettehan huomanneet että mustikat ovat nyt kypsiä! Olisiko aika lähteä metsään? Itse kävin jo hakemassa pari litraa tänään.

Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Tyynelän Tonttula

Tiedättekö, mitä tontut tekevät kesällä? Tyynelän Tonttulassa se selviää. Siellä asuu kymmeniä tonttuja ympäri vuoden. Tonttula on tunnelmallinen vierailukohde joulun alla, jos etsii joulumieltä, mutta kesällä tunnelma on toisenlainen - silti yhtä vaikuttava!

Tyynelän Tonttula on 1700-luvun pihapiiri, johon kuuluu useita rakennuksia, mm. asuinrakennuksia, talli ja aittoja. Näissä rakennuksissa asustavat ja työskentelevät tontut. Pihassa on siis yhteensä kymmenen ovea, joista tonttujen elämää pääsee kurkistamaan.

Tontut on käsin tehtyjä ja jokainen on oma persoonansa. Jokaiselle on annettu nimi ja kasvonpiirteet ovat yksilölliset. Kaikki ovat omalla tavallaan hurmaavia! Miljöö koostuu museoesineistä ja ennesaikaisesta tunnelmasta. Pihassa on siis paljon nähtävää antiikista ja vanhoista asioista kiinnostuneille.

Alla on kuva päätonttulasta.

Tonttula sijaitsee Luodon kunnassa, Kokkolan eteläpuolella. Kokkolasta matkaa on noin 20 km ja Pietarsaaresta 15 km. Osoite on Västerbyvägen 238, 68560 Eugmo. Tonttula on auki heinäkuun loppuun saakka joka päivä klo 11-18 ja sen jälkeen jälleen joulukuussa. Sisäänpääsymaksu on 7e/aikuinen ja 3e/lapsi.

Tyynelän tonttujen kotisivu löytyy tästä, klik ja facebook-sivulle pääset tästä, klik. Facebooksivulta löytyy paljon lisää kuvia mm. myytävänä olevasta antiikista ja näytillä olevista antiikkileluista. 

Tonttulassa on myös kahvila ja antiikkipuoti. Antiikkipuodin tarjonnasta jäi mieleen suuri valikoima verhoja, joissa oli käsinnyplättyjä upeita pitsejä. Kaikki oli aitoa vanhaa. Myös tontut ovat myynnissä.

Tonttula on siis avoinna heinäkuun ajan ja harmikseni huomasin, että heinäkuu on jo pitkällä. Nyt siis kannattaa suunnitella kesäinen retki tonttulaan pian! :)

(Tonttulan kotisivuilla toki mainitaan, että Tonttula on avoinna myös muina aikoina sopimuksesta.)