Nahkatuolin maalaaminen

Silloin tällöin tulee takapakkia. Siinä tapauksessa useimmiten keksin uuden suunnitelman, mutta tällä kertaa minusta tuntuu että tämä projekti oli tässä. Tämän tuolin kanssa minä en vain tule toimeen. Se on aiheuttanut jo ihan liikaa harmaita hiuksia. Se on ollut mulla kohta kolme vuotta, enkä ole päässyt istumaan siihen vieläkään. Arvaatte varmaan: nahkatuolin maalaaminen ei ihan onnistunut. Mutta hieno siitä tuli, vai mitä!?

Jos aloitetaan ihan alusta, niin ensimmäinen ongelma oli että se haisi ihan kammottavan vahvasti märälle koiralle - joo, ilmeisesti sellainen oli käyttänyt sitä nukkumapaikkanaan. Ostin tuolin asutusta asunnosta, käytöstä, joten oletin, että siinä ei olisi pinttyneitä hajuja, niinkuin ulkovarastossa olleissa monesti voi olla. Mutta oletin väärin. Kotona huomasin tehneeni virheen.

Kun sain tuuletettua ja pestyä tuolista koiran hajun, päätin tehdä sen ruskeaan väriin hieman ehostusta - virhe jälleen. Värjäämiseen käyttämäni aines ei sitten pysynytkään tuolissa, vaan sitä lähti hankaamalla - se olisi sotkinut vaatteet, jos siinä olisi istunut. Kuvittelin, että irtoväri kuluisi ajanmyötä pinnasta ja kunnolla kiinnittynyt väri jäisi, mutta niin ei käynyt.

Ajattelin, että tässä en menetä mitään jos kokeilen, pysyykö kalkkimaali nahkaisessa huonekalussa. Sillä voi maalata kangasta ja metallia, eli oletettavasti myös nahkaa. No nyt olen viisampi. Tuoli näyttää ihan huippu mageelta, väri on aivan hurmaava! Mutta mutta. Se varisee. Pinnan olisi kai parempi olla joko kangas joka imee maalia tai metalli joka ei taipuile - tai jotain vastaavaa, mutta EI siltä väliltä.

Käytin siis Annie Sloanin kalkkimaalia, joka oli hyvin positiivinen kokemus. Koostumus oli paksu, purkki piti ehdottomasti sekoittaa kunnolla jollakin sekoitustikulla, hölskyttämällä maali ei liikahtanut purkissa minnekään. Kaikki meni aluksi oikein hyvin, levitin maalia tuoliin ja olin haltioissani väristä.

Olin kuitenkin laittanut maalin sekaan hieman vettä, ettei maalikerros olisi niin paksu ja tekisi tuolista tönkköä. Siinä tuli taas virhe. Kun sitten joistakin kohti paistoi vielä ruskea sävy alta, maalin paikkaaminen oli vaikeaa. Ongelma liittyi mielestäni nahkan kovaan pintaan ja uskoisin että sama ongelma voi olla myös metallia tai melamiinia maalatessa. Älä siis notkista maalia liikaa.

Maalin kuivuttua totesin, että pinta pitää vahata - muuten maalipinta imee itseensä likaa ainakin käsinojiin istujan käsistä ja selkänojaan takaraivosta. Vahasin tuolin ja samalla huomasin, että maali alkoi varista kuin hieroin pintaa. Levitin vahan ja luin purkista, että kahden tunnin kuluttua olisi aika kiillottaa vaha. Kahden vuorokauden kuluttua palasin kiillottamaan.... kaksi tuntia oli ilmeisesti aiheesta mainittu purkissa, sillä kahdessa vuorokaudessa vaha oli kuivunut jo aivan liian kovaksi. Vahasta jäi pieniä valkoisia hippusia, joita hangatessa rapisi maalia lattialle vähän lisää.

Noniin, ja nyt mulla on tuoli jonka kanssa en ole tullut toimeen hetkeäkään ja se varistaa maalia jos siinä istuu enemmän kuin harvakseltaan hetken. Mutta se näyttää tosi hyvältä! Väri on edelleen yyberhieno ja look tyylikäs vintage. Ruskea, mikä rapisevan maalina alta ryppykohdissa paljastuu, sopii sinisen kanssa ja tekee tuolista vain entistä rouheamman. Eikä maalia mitenkään hirveästi varise, ei niitä kohtia kuvasta näköjään edes huomaa. Mutta silti.

Eli maalaaminen ihan melkein onnistui! Paljosta ei ole kiinni ja jollekin tämä ehkä kelpaisikin. Mulla vaan ei ole nyt intressejä pitää yhtään ylimääräistä nojatuolia tai ylipäätään muunlaista kuin ihan ykkösnojatuolia. Minä en jatka tämän tuolin kanssa enää. Meillä ei synkkaa. Olen uhrannut tämän eteen ihan käsittämättömän monta työtuntia saamatta vastinetta.

Mutta mitä minä tekisin nyt tälle? Huoliiko joku tämän kotiinsa? Tuleeko kenellekään mieleen vielä jotain ideaa, mihin tätä voisi käyttää tai minne tämän voisi viedä? Veisin kaatopaikalle mutta kun ei nyt ole asiaa sinnepäin. Muutenkin - täysin ehjä tuoli. Ideoita? Anyone?

Avohyllyt DIY-asenteella

Ateljeessa uudistukset jatkuu. Kävin hakemassa neljä metriä liimapuulevyä ja rakentelin avohyllyä ateljeen seinälle. Ja sininen väri löytyi oman kaapin jämämaaliosastolta.




Tarve lähti siitä että olen hamstrannut kankaita enemmän kuin olen ommellut ja tuunattavia tekstiilejä enemmän kuin olen tuunannut... Ateljeessa on vain yksi askartelu- ja ompelutavaroille varattu kaappi ja se alkoi pullistella liitoksistaan. Kaapin olenkin esitellyt aiemmin täällä: Inspiraatiokaappi.

Mietin, onko avohyllyt oikea ratkaisu kankaiden säilytykseen. Olisin halunnut lasiovellisen vitriinikaapin, mutta huoneessa on jo kaksi kaappia, kolmas olisi ollut liikaa. En halua haudata kankaita kaappiin, josta niitä ei näe. Haluan inspiroitua niistä, jotta saisin joskus myös ommeltua niistä jotain. Avohyllyt muistuttavat minua siitä, että olen jo ostanut monia ihania kankaita ja että niitä ei ole tarkoitus säilyttää missään kaapin perukoilla vuosikymmeniä. Sama pätee tuunattavien osastoon - ne ovat avohyllyillä vai ohikulkumatkalla. Saa nähdä miten tämä minun mentaaliharjoittelu toimii käytännössä :)

Ostin siis 2 kpl valmista 30cm leveää ja 2 metriä pitkää liimapuulevyä sekä neljä hyllynkannaketta. Sahasin levyt kahteen osaan pistosahalla. Lisäksi tarvitsin kulmarautoja, pari naulauslevyä ja ruuveja.

Maalasin hyllyt ja kannakkeet jämämaaleista tekemälläni miksauksella, joka osoittautui tosi ihanaksi sinisen sävyksi! Maalatessa käytin pientä telaa, maalasin yhden tosi ohuen kerroksen. Se peitti puun värin, mutta on kuitenkin kevyen näköinen ja jättää puun syyt aavistuksen verran näkyviin.

Tuin hyllyt päädyistä hyllynkannakkeilla ja nurkan kohdalta kulmaraudoilla. Kulmaraudat tukevat hyllyjä tosi hyvin ja vierekkäin tulevat hyllyt kiinnitin vielä toisiinsa naulauslevyllä. Varmasti pysyy.

Kankaat omissa pinoissaan, tuunattavat omissaan. Inspiraatiokaappiin tuli sen verran tilaa, että perustin sinne tilkkulaatikon. Tuolinreuhka mahtuu asumaan hyllyjen alla niin kauan kun joudun sitä nurkissani katselemaan. Keskeneräiset työt kuuluu koriin höyläpenkin päätyyn.

Ja siitä sitten vain valitsemaan, mitä tänään tekisin :)

Teline lankarullille

Tänään sain aikaiseksi paljon! Kävin aamulla nauttimassa annoksen auringonpaistetta ja olin virtaa täynnä! Sain aloitettua - ja jopa viimeisteltyäkin - projektin, joka on odottanut jo vuoden verran...

Ostin kirpparilta viime talvena kehykset ja aikomukseni oli jo silloin tehdä seinälle ripustettava teline ompelulangoille ja teippirullille. Asetin riman liian korkealle, kun ajattelin tekeväni listan pätkistä kehykseen ikäänkuin rimoja ja niihin puutapit... ja nämä kaikki 45 asteen kulmaan. Oishan se ollut hieno, mutta sitä hetkeä ei olisi kai koskaan tullut, että olisi saanut niin vaativan projektin valmiiksi. Oikaisin mutkat suoriksi ja tässä on lopputulos

Kehyksen olen maalannut mintun värisellä maalilla jo viime talvena ja sen jälkeen kehys on ollut osa sisustusta milloin missäkin, odottaen varsinaista virkaansa.

Löysin vajasta sopivan vanerilevyn ja aloitin sahaamalla sen oikean kokoiseksi. Maalasin sen vaalealla jämämaalilla. Periaatteessa mikä tahansa levy käy, mutta sen tulee olla puuta, joka ei lohkeile naulatessa ja riittävän paksu, jotta naulat pysyvät siinä tukevasti, mutta eivät tule läpi levystä. Minun käyttämäni levy oli luultavasti 10mm paksu. Osa nauloista tuli läpi, mutta kopautin ne taustapuolelta takaisin, ettei taakse jäänyt törröttäviä nauloja.

Ilmainen vinkki jämämaaleihin: Pienet määrät maalia voi siirtää lasipurkkiin, eikä tarvitse säilyttää kokonaista maalipönttöä. Se ei ole järkevää etenkään, jos sen kansi ei enää mene kunnolla kiinni. Lasipurkissa maali säilyy, kun kannen ja purkin reunan kostuttaa vedellä ennen sulkemista. Silloin kansi sulkeutuu tiiviisti, eikä maali pääse kuivumaan. Samalla voi pyyhkäistä purkin reunasta maalin pois, sillä maali kannen välissä saattaa jumittaa kannen lopullisesti. Jos avatessa kansi on tiukassa (niinkuin se tulee olemaan) sen saa auki kun vääntää talttapäisellä ruuvimeisselillä kannen ja purkin väliä niin, että ilma pääsee purkkiin. Sen jälkeen kannen pitäisi aueta kohtuullisella voimalla.

Sitten mittailin naulojen välimatkat sopiviksi. Tein pahviin tussilla merkit, miten pitkä väli nauloilla tulisi olla. Merkitsin naulanpaikat valmiiksi levyyn lyijykynällä. Sitten naulasin naulat paikoilleen. Naulasin kahden mittaisia nauloja, joista pitempiin saan ompelulankoja. Lyhyemmät ovat siromman näköisiä, joten laitoin pienempiä nauloja teippirullia ja puolia ym. varten.

Nauloiksi kannattaa valita mahdollisimman pitkiä mutta ohuita nauloja. Liian paksut naulat on raskas naulata (ja puu saattaa lohjeta helpommin) Naulojen pitää kuitenkin olla riittävän pitkiä, että lankarullat pysyvät niissä.

Sitten kiinnitin levyn kehyksiin ja ripustin seinälle. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka oikaisinkin alkuperäisestä suunnitelmasta melko paljon. 

Näen nyt yhdellä silmäyksellä, minkä värisiä ompelulankoja minulla on, ja mitä värejä on puolalla. Teippi ei toivottavasti ole enää yhtä usein hukassa, kun sillekin on oma paikka. 

Ateljeessa on muutakin uudistusta meneillään. Saattaa olla, että Instagramissa vilahtelee huomenna pieniä paloja siitä. Minut löytää sieltä nimimerkillä annakreetas.

Inspiraatiokaappi

Ateljeeksi kutsumassani huoneessa meillä oli tavanomainen kiinteä kaappipari, jossa oli vain tanko. Emme tarvinneet tämän tyyppistä kaappia, sillä meillä on riittävän tilava vaatehuone. Kaapin pohjalle alkoi uhkaavasti kertyä kasa tavaraa.....

Tarvitsin askartelutarvikkeilleni käytännöllistä säilytyspaikkaa, joten kaapista oli muokattava sopivampi pienelle tavaralle. Halusin kaapista kuitenkin myös jotain muuta, kuin tavaran säilytyspaikan. Halusin, että kun avaan kaapin, saan myös annoksen inspiraatiota samalla, kun välineet sen toteuttamiseen olisivat käden ulottuvilla.

Rautakaupan alehyllystä olin löytänyt ehkä maailman ihanimman tapetin, joka olisi kuitenkin seinässä minun makuuni vähän liikaa. Se pääsi nyt käyttöön.

 

Tapetoin kaapinovien sisäpuolet tapetilla. Käytin aivan tavallista tapettiliimaa. Maalasin kaapin sisäpuolelta vaalen turkoosilla kalustemaalilla. 

Teetin hyllylevyt rautakaupassa mittojen mukaan. Ne sai hakea valmiiksi sahattuna. Maalasin hyllylevyt tummalla turkoosilla (...ja kuten kuvasta näkyy, oli saman aikaisesti meneillään muutama muukin projekti...)

Yläosan hyllyt ovat noin puolet kaapin syvyydestä. Näin tavaroiden taakse ei mahdu piiloon  muita. Oviin voi ripustaa koukkuihin jotain, ja ne mahtuvat kaappiin, vaikka ovet laittaa kiinni. Kaapissa on myös pöytätason tyyppinen, johon voi laskea tarvikkeita käsistään. 

 

Kapeat hyllyvälit ovan papereita varten. Alhaalla heti pöytätason alapuolella on väli isoille papereille ja ylempänä on oma välinsä pienemmille papereille. 

Lopputulos on kutakuinkin sitä, mitä halusin. Kutsun kaappia inspiraatiokaapiksi mutta inspiraatiolla on kyllä tapana hautautua sen uumeniin. Jotta sieltä saa inspiraatiota, se tulee pitää siistinä. Motivaatiota siihen olisi kyllä, mutta se ei oikein sovi yhteen kaapin luonteen kanssa: kaapilla tulee yleensä pyörähdettyä inspiraation iskiessä ja silloin on mielessä paljon muutakin kuin kaapin siistinä pitäminen!