Nopea neule ommellen

Ostinpa kerran ihanan väristä neuletta, ihanaa vaaleaa smaragdinvirheää, meleeratun tyyppistä pintaa! Ohut ja tosi ihanasti laskeutuva. Sitten sain päähäni myös mallin, millaisen siitä haluan. Neliskanttinen pala, johon tulee hihat. Helppoa - vai onko sittenkään?

Neule venyi ja vanui, sitä oli ihan mahdoton mitata tai saada edes suoraksi ja täysi mahdottomuus ommella ilman saumuria. Olin tainnut kangasta valitessa unohtaa arvioida omat taitoni.... :)

Onneksi on Äiti! Hän on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija ja hänen ompeluhuoneessaan on myös teollisuussaumuri. Äiti ei kyllä erityisesti ilahtunut, kun otin kankaan esille... ei tainnut kaivata haasteita, mutta suostuipa kuitenkin auttamaan. Äiti ansaitsee kyllä kunniamaininnan. Neuleesta tuli juuri sellainen kuin ajattelin, enkä tosiaankaan olisi saanut sitä itse ommeltua. Kankaan saumurointi oli nimittäin haastavaa ammattilaisellekin.




Kaavoja ei tarvittu, hieman kyllä kynää ja paperia, että sain selitettyä minkälainen neule mulla oli mielessä. Ja kyllä - olen nähnyt tällaisia kaupoissa, tällainen on oikeasti olemassa! :D

Kankaasta leikattiin suorakaiteen muotoinen  pala, jonka leveys on 127 cm ja pituus 95. Sitten leikattiin hihojen paikalle soikeat reiät. Hihojen yläpuolelle jäi "kaulukseksi" noin 25 cm ja hihojen väli, eli selän leveys on minun neuleessani 45 cm. Hihojen malliksi voi käyttää jotain olemassaolevaa trikoopaitaa. Mun äiti ei tarvinnut edes sitä...

Ommeltiin saumurilla kaikki suorakulman reunat ja sen jälkeen kasattiin neule, eli ommeltiin hihojen saumat, hihat kiinni suorakulmapalaan ja sitten hihansuut.

Suorakaiteen reunojen huolittelu olikin vaikea pala. Vaikka ne oltiin saumuroitu, niin niiden kääntäminen olisi ommellen ollut toivoton tehtävä. Päädyin kääntämään ne pikasaumaajalla, joka on liimanauha, joka silitetään käänteeseen. Käänsin pikasaumaajalla reunat kerran ja se teki reunasta jämäkän. Sitten käänsin vielä toisen kerran ja jämäkän saumaajan ansiosta sain ommeltua toisen käännöksen ja reunasta tuli ihan täydellisen siisti!

Lopputulos oli mielestäni tosi onnistunut! Kangas laskeutuu edestä kivasti. Selkään olisi voinut tehdä vielä muotolaskokset, jos kangas olisi ollut toisenlainen. Tämän kankaan kanssa niistä voi vain haaveilla.

Luulenpa että tästä tulee mun ens kesän lemppari!

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Tunika Kielomekon kaavoilla

Tein lempimekostani tunikatyyppisen version, jota voin näin talvella pitää farkkujen kanssa. Kielomekon kaavoilla olen aiemmin esitellyt jo kaksi mekkoa: Kesämekko (klik!) ja siitä juhlavampi versio pitsistä (klik!). Nyt käytin ohutta trikoota, jota löysin Eurokankaan palalaarista.

Kielo wrap dress -mekon kaavat on Named clothingin mallistoa ja kaavan voi tilata täältä.

Täytyy kuitenkin sanoa, että mekko ei toimi enää tunikan pituisena ihan yhtä hyvin, kuin pitempänä. Helma ei näytä samalla tavalla kauniilta, kuin pitkänä. Käypänen vaate tästä tuli, mutta voi olla että seuraava onkin sitten maksimittainen - ihan niinkuin alkuperäisen kaavan mukaan tulisi ollakin.

Helppo DIY: Kauluspaidoista sohvatyynyt

Tässä tulee helppoakin helpompi DIY vinkki: Miten vanhoista kauluspaidoista saa kivoja sohvatyynyjä. Ei tarvitse osata ommella vetoketjua, eikä tarranauhaa. Nappilista on paidoissa valmiina ja tyyny pujotetaan sisään avaamalla napit.

Jos kaapista ei satu löytymään kauluspaitoja, niin kierrätyskeskuksissa ja kirppareilla niitä on mistä valita! Omani kävin valitsemassa Kokkolan keskustassa sijaitsevalta Pietarin katulasten hyväksi toimivalta kirpparilta. Hinta taisi olla 1e/kpl.

Tarvitset vanhoja kauluspaitoja, sakset ja ompelukoneen.

 

Leikkaa siis paidasta hieman tyynä isommat palat, laita oikeat puolet vastakkain ja ompele kaikki reunat. Avaa napit ja käännä työ. Pujota tyyny sisään ja napita napit kiinni. 

Jos vaikka tällaisella väripaletilla lähtisi kohti kevättä? 

Teline lankarullille

Tänään sain aikaiseksi paljon! Kävin aamulla nauttimassa annoksen auringonpaistetta ja olin virtaa täynnä! Sain aloitettua - ja jopa viimeisteltyäkin - projektin, joka on odottanut jo vuoden verran...

Ostin kirpparilta viime talvena kehykset ja aikomukseni oli jo silloin tehdä seinälle ripustettava teline ompelulangoille ja teippirullille. Asetin riman liian korkealle, kun ajattelin tekeväni listan pätkistä kehykseen ikäänkuin rimoja ja niihin puutapit... ja nämä kaikki 45 asteen kulmaan. Oishan se ollut hieno, mutta sitä hetkeä ei olisi kai koskaan tullut, että olisi saanut niin vaativan projektin valmiiksi. Oikaisin mutkat suoriksi ja tässä on lopputulos

Kehyksen olen maalannut mintun värisellä maalilla jo viime talvena ja sen jälkeen kehys on ollut osa sisustusta milloin missäkin, odottaen varsinaista virkaansa.

Löysin vajasta sopivan vanerilevyn ja aloitin sahaamalla sen oikean kokoiseksi. Maalasin sen vaalealla jämämaalilla. Periaatteessa mikä tahansa levy käy, mutta sen tulee olla puuta, joka ei lohkeile naulatessa ja riittävän paksu, jotta naulat pysyvät siinä tukevasti, mutta eivät tule läpi levystä. Minun käyttämäni levy oli luultavasti 10mm paksu. Osa nauloista tuli läpi, mutta kopautin ne taustapuolelta takaisin, ettei taakse jäänyt törröttäviä nauloja.

Ilmainen vinkki jämämaaleihin: Pienet määrät maalia voi siirtää lasipurkkiin, eikä tarvitse säilyttää kokonaista maalipönttöä. Se ei ole järkevää etenkään, jos sen kansi ei enää mene kunnolla kiinni. Lasipurkissa maali säilyy, kun kannen ja purkin reunan kostuttaa vedellä ennen sulkemista. Silloin kansi sulkeutuu tiiviisti, eikä maali pääse kuivumaan. Samalla voi pyyhkäistä purkin reunasta maalin pois, sillä maali kannen välissä saattaa jumittaa kannen lopullisesti. Jos avatessa kansi on tiukassa (niinkuin se tulee olemaan) sen saa auki kun vääntää talttapäisellä ruuvimeisselillä kannen ja purkin väliä niin, että ilma pääsee purkkiin. Sen jälkeen kannen pitäisi aueta kohtuullisella voimalla.

Sitten mittailin naulojen välimatkat sopiviksi. Tein pahviin tussilla merkit, miten pitkä väli nauloilla tulisi olla. Merkitsin naulanpaikat valmiiksi levyyn lyijykynällä. Sitten naulasin naulat paikoilleen. Naulasin kahden mittaisia nauloja, joista pitempiin saan ompelulankoja. Lyhyemmät ovat siromman näköisiä, joten laitoin pienempiä nauloja teippirullia ja puolia ym. varten.

Nauloiksi kannattaa valita mahdollisimman pitkiä mutta ohuita nauloja. Liian paksut naulat on raskas naulata (ja puu saattaa lohjeta helpommin) Naulojen pitää kuitenkin olla riittävän pitkiä, että lankarullat pysyvät niissä.

Sitten kiinnitin levyn kehyksiin ja ripustin seinälle. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka oikaisinkin alkuperäisestä suunnitelmasta melko paljon. 

Näen nyt yhdellä silmäyksellä, minkä värisiä ompelulankoja minulla on, ja mitä värejä on puolalla. Teippi ei toivottavasti ole enää yhtä usein hukassa, kun sillekin on oma paikka. 

Ateljeessa on muutakin uudistusta meneillään. Saattaa olla, että Instagramissa vilahtelee huomenna pieniä paloja siitä. Minut löytää sieltä nimimerkillä annakreetas.

Raitamekko

Posti toi mulle naisten Ottobren ja sain siitä aika pahan ompeluinnostuksen. Lehti oli viime syksyn irtonumero, tilasin sen erikseen, koska siellä on yksi kiva huppari, jonka aion toteuttaa joskus. Siellä oli myös monta muuta kivaa kaavaa ja mulla ois ehkä ollut kivoja kankaita niihin, mutta mulla ei ollut kaavapapaeria. Tuntui että koko homma tyssäsi siihen, joten lähdin käymään Eurokankaassa ostamassa paperia...palalaatikoilla mukaan tarttui ihanan pehmoinen froteeta muistuttava raitainen neulos.

Mulla oli silmissä jo visio, mitä siitä teen... Loppujen lopuksi mulla on nyt parikin uutta mekkoa/tunikaa, pariin muuhun juttuun on jo kankaat leikattu - ja kaavapaperirulla on edelleen avaamatta! En tiedä miten tässä näin kävi, nämähän olisin voinut tehdä ihan yhtä hyvin ilman sitä kaavapaperia...

Raitaneuloksesta syntyi tällainen

Käytin kaavana yhtä aiemmin ompelemaani trikoomekkoa, jonka taas olen tehnyt kaupasta ostetun trikoopaidan mukaan. Lisäsin reilut saumanvarat koska tuntuu että nykyään kaikki vaatteet alkaa ennemmin tai myöhemmin kiristämään. Mistä lie moinen johtuu.

Halusin hihat, jollaisia mulla ei kai oo koskaan vielä ollut. Hihat, mutta ei hihan istuttamista. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka leikkasin hihan muodon. Hihan suut kanttasin leveästi. 

Pääntien huolitteluun kokeilin uutta tapaa. Huolittelin sen Kukan Karkelot-blogin ohjeilla, jotka löytyy tästä linkistä. Pääntien nurjalle puolelle ommellaan saumurilla framilon sopivasti kiristäen, käännetään kerran ja ommellaan oikealta puolelta kaksoisneulalla. Saumuria mulla ei ole, mutta käytin joustinommelta. Kaksoisneulaakaan en ole opetellut käyttämään, joten tikkasin kaksi tikkiä rinnakkain ihan manuaalisesti. Ilmeisesti framilonin kiristäminen on taitolaji, jonka oppii vain kokeilemalla... mulla kaula-aukko jäi ihan löpsöksi ekalla yrittämällä. Toisella kerralla kiristin enemmän ja ensin se näytti että jäi edelleen löpsöksi. Sovitin kuitenkin mekkoa päälle ja huomasin että kireyshän olikin vallan hyvä. Onneksi testasin, ennenkuin aloin toista kertaa purkamaan....

Lopputulos oli kovasti mun mieleeni ja uusi hihamalli on tosi kiva! Mutta... mekko on ollut mulla nyt kahtena päivänä päällä ja se on jo tosi nyppyinen... :( Kahdessa alimmassa kuvassa näkyykin - siis kaikki tuo pölyä muistuttava vaalea on nyppyä. Kuinka saatoinkaan mennä jekkuun, kun tavallisesti syynään niin tarkkaan laatua!

Kankaassa on tosi paljon elastaania tai jotain muuta valkoista joustavaa (ei tullut kysyttyä Eurokankaassa tämän kankaan materiaalia) ja se valkoinen joustava aine nyppyyntyy ja on kuin kuminauhaa kun nyppyä yrittää irrottaa. Tässä siis pahimman laatuinen muistutus siitä, mitä nämä tämmöiset höpöhöpö kankaat on! Ihanan pehmeä, mutta totuus paljastuu kyllä nopeasti.

Siitä, että ompelee itse vaatteensa on paljonkin iloa kun käyttää laadukkaita materiaaleja. Mutta kun ompelet itse vaatteesi surkeasta materiaalista, niin se on kyllä sitäkin suurempi pettymys.

No onneksi tämä oli nopea ommella, eikä kangas maksanut paljoa. Yleensä en harrasta "harjoitusversioita" mutta menkööt tämä nyt sellaisesta. Teen sitten uuden jostain kivasta ja paremmasta kankaasta. Ehkä myös vähän vaaleammasta, koska oikeastaan tämä onkin aika synkkä ;)

Kangaskassi muovipussin kaavoilla

Vastustan muovipusseja, mutta käytännön tasolla on petraamista - Näin kai asian laita on monella. Kaupassa tulee useimmiten käytyä töiden jälkeen jos jaksaa, joten koskaan ei oikein aamulla tiedä että onko kauppapäivä vai ei. Mulla on kangaskasseja, mutta niitä ei varmuuden vuoksi viitsi ottaa mukaan, koska ne täyttävät koko käsilaukun ja tarvin sitä muuhunkin... Joten liiankin tuttu on se kuvio että "mää ny jotain vähä haen - - jaa, en mää saa näitä autoon, pakko ottaa pussi"

Muovipussihan on nerokkaan muotoinen, se menee pieneen tilaan, mutta sinne mahtuu tosi paljon ostoksia - niin, jos kassi ei repeä jo kassalla jonkun terävän kulman takia. Ompelin siis muovipussin kaavoilla kangaskassin tuulipukukankaasta, joka on kevyttä, ohutta mutta kestävää.

Ajattelin, että tässäpä illaksi kiva, helppo ja nopea homma. Kiva ja helppo tämä oli, mutta aloin hifistelemään ja ompelin kanttaukset kaikkiin saumoihin. Ei siis ihan niin nopea homma. Pitkän työpäivän jälkeen kun tähän ryhdyin, niin melkeen loppui sinni. Mutta sisulla vedin loppuun asti ja tämä oli kuin olikin vain yhden illan projekti! 

Ja tässä tulee selvitys siitä, miten minä tämän tein. Leikkasin ensin muovipussin kaavoiksi. Leikkasin pohjan, sangat ja sivusauman auki.

Sitten leikkasin kankaan kaavan mukaisesti. Jätin saumanvarat sivusaumaan, pohjaan ja sankoihin. Suuaukolle ei tarvitse jättää saumanvaraa, jos kanttaa suuaukon ympäri. Suuaukon kohdilla pyöristin vähän tiukkoja mutkia, jotta saisin ne kantattua helpommin. 

Kanttasin ensimmäisenä suuaukon reunat. Minulla sattui olemaan kahta eriväristä violettia tuulikangasta ja tein nämä kanttaukset tummemmalla. 

 

Suuaukon mutkissa kannattaa saumanvaraan leikata halkiot, jotta kanttauksen saa ommeltua.

Kun suuaukon kanttaukset olivat valmiit, ompelin sivusauman. Ja nyt tarkkana! Saumat kannattaa ommella huolella, jotta koko hoito ei leviä kaupan kassalla. Käytä laadukasta lankaa ja lyhyttä tikkiä. Ompele myös siksakilla. Tämä muistutus pätee myös pohjan ja sankojen saumoihin.

Sivusauman ompelemisen jälkeen taittelin pohjan ja sangat oikeaan muotoon ja neulasin ne hetkeksi nuppineuloilla, että sain ne siististi ommeltua. Jätin siis saumanvarat ulospäin ja kanttasin nämäkin saumat, mutta käytin pohjan ja sankojen kanttauksissa kassin väristä kangasta. 

Ja sinnehän se käsilaukkuun sujahti odottamaan seuraavaa kaupassa poikkeamista. Tänään kassi pääsi ensimmäisen kerran käytännön testiin ja täytyy sanoa, että en keksi moitittavaa!  Ja nyt mietin, että kuinka voin tehdä seuraavan jotenkin helpommalla....?

Kopallinen inspiraatiota löytyy myös Facebookista!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Asukokonaisuus pikkujouluihin

On se aika vuodesta, kun yksi jos toinenkin miettii, mitä tänä vuonna laittaisi pikkujouluihin päällensä. Itse olen muokkaillut parina vuonna harmaata asukokonaisuutta, joten tänä vuonna päätin lähteä eri linjalle: Mustaa ja kultaa.

Olen henkilö, jonka päällä ei koskaan ole pelkkää mustaa, joten kultaa on sitäkin enemmän. Kokonaisuuteen kuului

• Toppi
• Bolero
• Hame
• Säärystimet
• Kaulakoru
• Ranneruusuke
• Käsilaukku
• Sukkahousut
• Korkokengät

Koko hoito on itse tehty niin vähällä vaivalla kuin vain voi! Ja tämä on lopputulos:

Toppi on ollut minulla kaapissa jo useamman vuoden. Ompelin sen opiskeluaikoina pikkujoulubileisiin. Se on yksinkertainen tuubitoppi, jossa on yhdet muotolaskokset, eikä oikeastaan mitään muuta. Se syntyi niin, että neulasin kankaan itseni ympärille ja totesin, että olen jumissa. Huusi äitiä apuun ja hän pelasti tilanteen merkkaamalla muotolaskosten paikat, helman pituuden ja kaula-aukon syvyyden ja lopuksi vapautti minut siitä solmusta. Äiti, joka on opiskellut ompelijan ammatin, ei ole ollenkaan huono juttu!

Varmistin topin pysymisen päälläni ja ompelin sen parista kohtaa pienillä pistoilla kiinni rintaliiveihin. Varman päälle, niin ei mene ilta pilalle.

Toppiin kuului myös ranneruusuke, jonka olen tehnyt samasta kankaasta kuin toppikin. 

Halusin helposti ja stressittömästi asun valmiiksi ja kietaisuhamehan on suunnilleen yhtä helppo, kuin tuubitoppi. Joten alaosaksi ompelin kietaisumallisen hameen, jonka halkio edessä avautuu. Mittasin vyötärön ja lantion ympärysmitat, joista laskin muotolaskokset taakse. Tein korkean vyötärön, jotta vatsa ei pömpöttäisi ihan niin näkyvästi tiukan topin alla runsaan illallisen jälkeen. Kun vyötärö istui, muotoilin helman.

Alla olevasta kuvasta näkyy, minkä muotoinen hameesta tuli. Kissa ei kuitenkaan kuulu tähän asukokonaisuuteen. Pidän sitä valttikorttina siltä varalta, että joskus tulee juhlat, joissa muillakin roikkuu eläimiä niskassa.

Säärystimiin löysin kuin ihmeen kaupalla alelaarista juuri sellaista lankaa, kuin ajattelin. Neuloin paksuilla puikoilla ne helmineuleena muutamassa illassa. Todellakin tarvittiin tuuria, että lanka sopi niin täydellisesti boleroon. 

Bolero on ostettu ihan oikeasta kaupasta, se on ollut minulla ennestään. Korun kävin ostamassa ruokatunnilla ja se oli juuri sellainen, kuin ajattelin - tottavie, hyvä tuuri jatkui. 

Tarvittiin vielä laukku. Kangaskaupassa ostin heräteostoksena tekoturkista ja pyöräytin siitä pikaisesti kirjekuorityyppisen pikkulaukun. Sidoin jotain kaapista löytynyttä askartelukaupan nauhaa laukun ympärille. Siinä se!

Muistattehan, että kirjoitukseni huonekalujen maalaamisesta on mukana sisusustusniksi -kisassa. Käykäähän tutustumassa nikseihin ja antamassa äänenne. Äänestämällä voi voittaa kunnollisen akkuporakoneen.

Kopallinen inspiraatiota nyt myös Facebookissa!