Sisustamista uudessa kodissa

Uusi ympäristö inspiroi, ajatus saa tilaa lentää ja mielikuvitus pääsee irti. Päässä alkaa virrata ideoita, muistan aiemmin näkemiäni juttuja ja alan yhdistellä palasia mielessäni. Näin syntyy sisutusideat päässäni. Ja kun kahden kekseliään ideat lyödään yhteen, syntyy pikkuhiljaa meidän kodin sisustus.

 

Sisustuksen punaisena lankana on 60-luvun industrial, joka sopii mainiosti yhteen kodin historian kanssa. Rakennus on rakennettu 60-luvun alussa Bockin panimon lähettämöksi, jossa panimon juomia on varastoitu ennen kuin juomat on viety jakeluautoilla kauppoihin. Remonttia on tehty, ollaan tekemässä ja tullaan tekemään. Kiirettä emme kuitenkaan pidä. Asiat valmistuvat ajallaan ja elämme keskeneräisyyden keskellä siitä liiemmin piittaamatta. Moni muu asia menee elämässä pintaremontin edelle.

 

Tämän kesän suuri ponnistus oli kattoremontti ja tämän syksyn prioriteetti nro yksi on talvikanalan rakentaminen, jotta kanoille saadaan koti talveksi. Määräpäivä kanalalle on ennen yöpakkasia, joten hihat tulee laittaa heilumaan. Ensin kuitenkin muutama kuva sisustuksesta, joka meidän kotiin on muotoutumassa.

 

Muutama päivä sitten tein jännittävän löydön - Talon vanhat piirrustukset! Vuosien varrella on tehty paljon muutoksia, jos edes koskaan on piirrustusten mukaan rakennettu. Piirrustuksessa näkyy ensimmäinen kerros, jonka lisäksi meillä on kellarikerros ja yhden makuuhuoneen kokoinen yläkerta.

 

 

Sohva on meidän yhteinen hakinta, joka bongattiin findit.fi:stä. Tämä 60-70-luvun sohva on tukeva mutta mukava istua ja levittyy myös vuoteeksi. Näitä tekonahkasohvia on 60-70 -luvulla ollut paljon, mutta hyväkuntoiset ovat aika harvassa nykyään. Kuulisin mielelläni tarinaa näistä sohvista - kuinka ne tulivatkaan ajallaan niin suosituiksi?

 

 

 

Nämä sammaleenvihreät samettipintaiset 60-70 luvun nojatuolit ovat asuneet täällä jo kauan.

 

 
Kesälomareissultani hankin seinälle taulun, johon saa kirjoitella viestejä. Taulu ja kirjaimet ovat samanlaisia, kuin ne kerrostalojen rappukäytävien taulut, joissa asuntojen asukkaat on lueteltu.





Tämän talon mies on etsinyt jo kauan olohuoneen toiseen päähän peltistä puukaappia. Tänä kesänä tuli bongattua myös sellainen Ylivieskan kierrätysmyymälästä. Kyllä mies oli tyytyväinen, kun kävin sen hänelle ostamassa. Myymälän facebook sivu löytyy nimellä Kierrätys shop ja sinne lisäillään silloin tällöin kuvia myymälän valikoimasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ideoita meillä on paljon tulevaisuuden varalle ja olen onnellinen, että meillä on niin selkeä yhteinen näkemys, jonka pohjalta on hyvä jatkaa niiden toteuttamista!


Mukavaa syksyä kaikille teille lukijoille, jotka vielä olette linjoilla vaikka päivitystahti tällä blogilla on suurin piirtein etanan luokkaa! :)

 

Tiiliseinä esiin

Tänään saatte kuulla tutkimusmatkasta nimeltä tiiliseinä! Oli tarkoitus kylläkin laittaa vai uusi laminaatti lattiaan, mutta hommassa tuli tiiliseinä vastaan. Kirjaimellisesti.


Niinkuin olen aiemmin kertonut, talolla on vaiherikas menneisyys. Jossain vaiheessa olohuoneesta on katkaistu tiiliseinä niin, että tiilen päät on jääneet ulos muun seinän tasosta ja niitä oli peitetty laastilla. Arvatkaa sainko pidettyä näppejäni irti siitä. Jos seinästä töröttää tiilenpäitä, niin eikö niiden kuulu näkyä! Sitä mitä et voi peittää, korosta. Iskin taltalla tiiliin ja rapsuttelin tiilenpäistä laastin pois. Sitten tilanne riistäytyi käsistä, mopo karkasi ja homma lähti lapasesta: oli pakko vähän naputella esiin myös sitä seinää, jonka pääty oli jo esillä. Hommasta tuli kauhea sotku, mutta oli (ainakin minun mielestäni) vaivan arviosta! Ai että mää tykkään tuosta tiiliseinästä!


Tarkoitus oli vielä vähän viimeistellä hommaa niin, että olisi putsannut vielä vähän paremmin ne tiilet, jotka otin esille: nyt niissä on vielä aika paljon harmautta päällä, mutta priorisoin muihin hankkeisiin välillä - kuten siihen laminaatin laittoon, mitä oltiin tekemässä. Olen seinään tyytyväinen näinkin ja myöhemmin ehtii jatkaa jos siltä alkaa tuntua. Kuulemma tällaiseen tiiliseinään kannattaisi laittaa esim saunasuoja päälle, ettei laastipöly rapise seinästä, mutta eipä tuo ole pahemmin rapissut vaikka saunasuoja on laittamatta. Lykkään siis sitäkin toistaiseksi.

Kevätsisustus olohuoneeseen

Muutama aurinkoinen päivä on jo ollut ja kevätinnostus on herännyt. Tekee mieli sisustaa keväisesti, suunnitella pihahommia ja laittaa jo tennarit jalkaan. Pihalle ei pääse vielä pitkään aikaan kuopimaan, meillä on vielä lunta vaikka kuinka paljon! Tennareista on voinut tänään jo haaveilla, asfaltti oli paikoin kuivunut! Tähän asti olen pahimpina päivinä tinkinyt tyylistä ja kulkenut töihinkin pilkkisaappaissa. Multa puuttuu sellaiset coretex kengät tai vastaavat, joilla pääsisin loskassa töihin kuivin jaloin ja vähän pilkkilookia tyylikkäämmin. Onkohan mun kenkäongelma jo menneen talven lumia?

Tässä sydäntalven aikaan blogissa on ollut paljon esillä ompeluprojektit, mutta odottakaas kun kevät etenee, sitten saa ompelukone jäädä kaappiin, mulla on paljon pihaprojekteja mielessä :)

Sisustukseen olen kuitenkin jo kevättä tuonut. Olohuoneessa ja keittiössä on nyt hempeitä värejä.

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Seinän maalaaminen mustalla

Olohuoneen viihdetekniikka - tuo sisustajan murheenkryyni. Meillä on television ja digiboksin lisäksi vain yksi pienehkö äänentoistolaite, mutta jo näiden laitteiden sijoittelu silmiähivelevästi on lähes mahdotonta. Vaaleaa hirsipaneeliseinää vasten ne hyppäsivät silmään, olivatpa laitteet päällä tai ei. Yritin tasapainottaa kokonaisuutta parilla tummalla hyllyllä tv:n päällä, mutta lopputulos ei ollut edes tyydyttävä.

Loppujen lopuksi päädyin maalaamaan seinän mustalla mattapintaisella maalilla. Nyt lopputulos on niin seesteinen, että olen aivan hämmentynyt. Nyt mustasta taustasta ei hyppää tekniikka silmille, vaan vempaimet maastoutuvat tummaan taustaan täydellisesti. Sen lisäksi olohuoneeseen tuli lisää tilantuntua. Seinän pätkä ikäänkuin häviää, joten huomio ei kiinnity siihen, että tila loppuu tähän seinään. Tila avautuu eri tavalla, vaikka muutos oli hyvinkin pieni.  Varsinainen silmänkääntötemppu!

Aluperäinen ongelma siis ratkesi mustalla maalilla ja kaupanpäälle sain paremmin visuaalisesti toimivan tilan ja erittäin kauniin mattamustan seinäpinnan.

Alunperin seinä oli samaa valkolakattua hirsipaneelia kuin muutkin seinät. En oikein keksinyt, mitä hyllyille laittaisin, lopputulos oli aina sekavan näköinen. 

 

Jännitin mustan sävyn jyrkkää luonnetta ja valitsin ensin erittäin tumman harmaan, Tikkurilan sävyn takorauta. Se kuitenkin näytti vain harmaalta, eikä sopinut puhtaan mustan kanssa, jota meillä on sohvissakin. Jouduin hakemaan uuden maalin, joka oli oikea musta, Tikkurilan sävy keskiyö. Sillä sävytettiin täyshimmeä Harmony -maali, joka on siis täysin mattapintainen. Ja näyttää pirun hyvältä!

Maalasin sekä telalla että pensselillä: Pensselillä paneelien välit ja muut sellaiset kohdat, joihin telalla ei pääse ja telalla maalasin suurimmat pinnat, jotta sain mahdollisimman tasaisen lopputuloksen.

Seinä näyttää kuvissa tosi hallitsevalta, mutta uskokaa tai älkää se oli todellisuudessa hankala saada kuviin, koska se on niin jotenkin sivuosassa. On olohuone, keittiö ja eteinen, mutta tuo ei oikein kuulu mihinkään. Sitä päin katsellaan vain, jos katsotaan televisiota. Eli tosiasiassa se ei juurikaan kiinnitä huomiota. 

Musta on täydellinen tausta värillisille asioille ja seuraavaksi pitääkin päättää, mitä ihanan värikästä seinälle laitetaan.   Ehdotuksia?

Joulu tuvassa - leppoisia päiviä luvassa

Tuunattu läppäritaso

Löysin SPR:n kirppikseltä muutamalla eurolla 60-luvun tv-tason. Voin kuvitella sen pienen kanttisen laatikon, joka toi mustavalkokuvaa koteihin, alatasolle tv-ohjelmat sisältävän lehden taitettuna auki oikean päivän kohdalta. Tv:n päällä pieni liina ja kukkapurkki.... No enhän mää tiedä, onko mun mielikuvani lähelläkään todellisuutta :) Sanokaa te, jos täällä on lukijana joku joka on sillon elänyt! 

Nykypäivänähän tämä ei tv-tason virkaa tule täyttämään, aivan liian pieni ja väärän mallinen ja liian kevyt: Jos puhaltaa, niin tonnin maksanut taulu-tv rämähtää lattialle. On se maailma muuttunut!

Meille tämä kotiutui olohuoneeseen läppäritasoksi. Pöydässä on rullat alla, joten tätä on näppärä siirrellä ja virtajohdot ja HDMI:t seikkailee rinnalla sujuvasti (toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen!)

Pöydän lakkapinta oli vähän halkeillut ja ajattelin ensin käsitellä sen uudelleen. Muutin kuitenkin mieleni - en raskinut! Mutta tuunasin kannen kolmion muotoisilla tarroilla, joita leikkasin liitutaulutarrasta. Liitutaulutarrasta siksi, että (se oli tarjouksessa ja..) sen pinta on matta. Ja siinä vaiheessa, kun päätän muuttaa ilmettä, tarra lähtee pinnasta myös pois jättämättä jälkiä.

Taso on ollut jo käytössä jonkin aikaa ja todettu toimivaksi!