Sisustamista uudessa kodissa

Uusi ympäristö inspiroi, ajatus saa tilaa lentää ja mielikuvitus pääsee irti. Päässä alkaa virrata ideoita, muistan aiemmin näkemiäni juttuja ja alan yhdistellä palasia mielessäni. Näin syntyy sisutusideat päässäni. Ja kun kahden kekseliään ideat lyödään yhteen, syntyy pikkuhiljaa meidän kodin sisustus.

 

Sisustuksen punaisena lankana on 60-luvun industrial, joka sopii mainiosti yhteen kodin historian kanssa. Rakennus on rakennettu 60-luvun alussa Bockin panimon lähettämöksi, jossa panimon juomia on varastoitu ennen kuin juomat on viety jakeluautoilla kauppoihin. Remonttia on tehty, ollaan tekemässä ja tullaan tekemään. Kiirettä emme kuitenkaan pidä. Asiat valmistuvat ajallaan ja elämme keskeneräisyyden keskellä siitä liiemmin piittaamatta. Moni muu asia menee elämässä pintaremontin edelle.

 

Tämän kesän suuri ponnistus oli kattoremontti ja tämän syksyn prioriteetti nro yksi on talvikanalan rakentaminen, jotta kanoille saadaan koti talveksi. Määräpäivä kanalalle on ennen yöpakkasia, joten hihat tulee laittaa heilumaan. Ensin kuitenkin muutama kuva sisustuksesta, joka meidän kotiin on muotoutumassa.

 

Muutama päivä sitten tein jännittävän löydön - Talon vanhat piirrustukset! Vuosien varrella on tehty paljon muutoksia, jos edes koskaan on piirrustusten mukaan rakennettu. Piirrustuksessa näkyy ensimmäinen kerros, jonka lisäksi meillä on kellarikerros ja yhden makuuhuoneen kokoinen yläkerta.

 

 

Sohva on meidän yhteinen hakinta, joka bongattiin findit.fi:stä. Tämä 60-70-luvun sohva on tukeva mutta mukava istua ja levittyy myös vuoteeksi. Näitä tekonahkasohvia on 60-70 -luvulla ollut paljon, mutta hyväkuntoiset ovat aika harvassa nykyään. Kuulisin mielelläni tarinaa näistä sohvista - kuinka ne tulivatkaan ajallaan niin suosituiksi?

 

 

 

Nämä sammaleenvihreät samettipintaiset 60-70 luvun nojatuolit ovat asuneet täällä jo kauan.

 

 
Kesälomareissultani hankin seinälle taulun, johon saa kirjoitella viestejä. Taulu ja kirjaimet ovat samanlaisia, kuin ne kerrostalojen rappukäytävien taulut, joissa asuntojen asukkaat on lueteltu.





Tämän talon mies on etsinyt jo kauan olohuoneen toiseen päähän peltistä puukaappia. Tänä kesänä tuli bongattua myös sellainen Ylivieskan kierrätysmyymälästä. Kyllä mies oli tyytyväinen, kun kävin sen hänelle ostamassa. Myymälän facebook sivu löytyy nimellä Kierrätys shop ja sinne lisäillään silloin tällöin kuvia myymälän valikoimasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ideoita meillä on paljon tulevaisuuden varalle ja olen onnellinen, että meillä on niin selkeä yhteinen näkemys, jonka pohjalta on hyvä jatkaa niiden toteuttamista!


Mukavaa syksyä kaikille teille lukijoille, jotka vielä olette linjoilla vaikka päivitystahti tällä blogilla on suurin piirtein etanan luokkaa! :)

 

Ulkosaunalle pikkupöytä

Hello everybody ja hauskaa kesää! Blogini on uinunut talviunessaan kun projektit ovat venyneet ja inspiraatio ollut hukassa. Nyt on kuitenkin taas vähän uutta materaalia tulossa! Saunalla on uusi pikkupöytä, kuisti on valmis ja ajattelinpa myös jakaa teille betoniaskarteluillan lopputuloksen.

Tänään kerron pikkupöydästä, jonka etsin saunan pukuhuoneeseen. Kirppislöydöistä käytetään yleensä löytää-verbiä, mutta nyt täytyy painottaa että tämän minä nimenomaan etsin. Etsin sitä kaksi vuotta, siitä saakka kun ulkosauna valmistui. Ja kyllä viimein lykästi! :) Löysin juuri sellaisen pöydän, jota etsin.

Ajatuksena oli jo alunperin, että sahaan pyöreästä pöydästä vajaan puoliskan pois, jotta pöytä istuu seinän viereen peilin alle. Näinpä tein  - sahasin kannesta palan pois ja kiinnitin kulmaraudan pöydänkanteen, jotta sain pöydän kiinnitettyä myös seinään. Kulmaraudan ansiosta se on tukevasti, vaikka painopiste siirtyi kun sahasin palan pois.

Ja nyt se on paikoillaan juuri sellaisena kuin suunnittelin. Voin sanoa että kerrankin meni homma prikulleen niinkuin suunnittelin. Paitsi että en suunnitellut etsiväni pöytää kahta vuotta.

Onko teillä tarinoita siitä, kuinka odotus palkitaan? Kuulisin mielelläni olenko ainoa, joissa suunnitelmat odottaa näin kauan kohteen löytymistä! :)

Tuunattu läppäritaso

Löysin SPR:n kirppikseltä muutamalla eurolla 60-luvun tv-tason. Voin kuvitella sen pienen kanttisen laatikon, joka toi mustavalkokuvaa koteihin, alatasolle tv-ohjelmat sisältävän lehden taitettuna auki oikean päivän kohdalta. Tv:n päällä pieni liina ja kukkapurkki.... No enhän mää tiedä, onko mun mielikuvani lähelläkään todellisuutta :) Sanokaa te, jos täällä on lukijana joku joka on sillon elänyt! 

Nykypäivänähän tämä ei tv-tason virkaa tule täyttämään, aivan liian pieni ja väärän mallinen ja liian kevyt: Jos puhaltaa, niin tonnin maksanut taulu-tv rämähtää lattialle. On se maailma muuttunut!

Meille tämä kotiutui olohuoneeseen läppäritasoksi. Pöydässä on rullat alla, joten tätä on näppärä siirrellä ja virtajohdot ja HDMI:t seikkailee rinnalla sujuvasti (toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen!)

Pöydän lakkapinta oli vähän halkeillut ja ajattelin ensin käsitellä sen uudelleen. Muutin kuitenkin mieleni - en raskinut! Mutta tuunasin kannen kolmion muotoisilla tarroilla, joita leikkasin liitutaulutarrasta. Liitutaulutarrasta siksi, että (se oli tarjouksessa ja..) sen pinta on matta. Ja siinä vaiheessa, kun päätän muuttaa ilmettä, tarra lähtee pinnasta myös pois jättämättä jälkiä.

Taso on ollut jo käytössä jonkin aikaa ja todettu toimivaksi!

Emännänkaappi

Tämän emännänkaapin olen ostanut ihan ensimmäiseksi kunnostettavaksi huonekalukseni. Silloin äidilläni oli ollut vastaavanlainen emännänkaappi jo vuosia ja siskolleni oli hankittu kaappi silloin, kun siskoni muutti kotoa. Sitten tuli minun vuoroni saada omani, siitä on kenties kahdeksan vuotta. Sen jälkeen vielä pikkusiskonikin on saanut omansa, joten nyt on kaikilla perheen emännillä omat kaapit. 

Tällaisia astiakaappeja on eri versioita paljon olemassa, niiden paikka on ollut perinteisesti keittiössä ja ne ovat toimittaneet astiakaapin virkaa. Joissakin on ulosvedettävä leivinlauta, niinkuin omassani, joissakin lasiovet yläkaapissa. 

Ostaessani oman kaappini, se oli hirvittävän tummalla ruskealla maalattu ja todella tunkkaisen oloinen siinä asussaan. Yläkaapin ovien ja leivinlaudan etulevyt jouduin uusimaan. Silloin maalasin kaapin vaalean vihreäksi ja se olikin hyvin piristävä väri opiskelija-asunnoissa. Muutama vuosi sitten maalasin kaapin kuitenkin uudelleen ja valitsin väriksi Tikkurilan värikartan "ajopuu"-sävyn. 

Tällä hetkellä kaappi palvelee kirjahyllynä ja vaatekaappina. Vaatekaapiksi se onkin vallan loistava! Lisäksi ulosvedettävää leivinlautaa voi käyttää apupöytänä.

Edit: Löysin kuvan siitä, miltä kaappi näytti aiemmassa lookissaan! - tosin kuvasta puuttuu laatikot, jotka olivat tuolloin vielä muuttomatkalla. 

Kuormalavoista sohvapöytä

Jo ennen kuin kuormalavat tuli muotiin, oli meillä sohvapöydän tarve. Olin selaillut sivustoa scraphacker.com josta olen imenyt muutenkin paljon inspiraatiota. Kuormalavoissa olisi juuri oikeat mittasuhteet olohuoneeseemme, joten lähdin metsästämään lavoja. 

  

Hioin lavoista pahimpia tikkuja pois ja sahasin pari alalautaa pois, jotta lattiaa vasten olisi ikäänkuin pöydän jalat. Parin laudan poistaminen myös kevensi painavia lavoja vähän. Maalasin lavat valkoisella Tikkurilan Helmi kalustemaalilla. Lavojen päihin lisäsin takorautaiset kahvat. Lavapöytä sopii myös nykyiseen kotiimme ja tykkään siitä edelleen kovasti. 

.

Pikkulipaston muutos

Kirpputoreja kierrellessä olen oppinut katsomaan pintaa syvemmälle. Tarvitsin säilytystilaa pikaisesti ja löysin silloin tämän SPR:n kirppikseltä Kokkolasta. Se on jämäkkää tekoa, laatikot luistivat hyvin ja kiskot olivat kestävät. Hinta oli sellaiset kymmenen euroa. Helppo ja nopea tuunattava!

Hioin pinnan huolellisesti, varmaan vähempikin olisi riittänyt, mutta ajattelin tälläkertaa tehdä homman kunnolla. Sivuilla oli pari kitattavaa kohtaa. 

Maalasin pinnat pari kertaa Tikkurilan Helmi pohjamaalilla ja sen jälkeen pari kertaa Teknoksen Futura aqua 80 -kalustemaalilla. Sävyn nimi on Tikkurilan värikartassa "valamo". 

Käytin pientä superlontelaa, joka on vesioheisten maalien kanssa ehdoton. Pensselin jäljet näkyy tosi helposti vesiohenteisilla maalatessa. 

Vetimiksi vaihdoin timanttityyliset nupit, jotka nielaisivat leijonanosan projektibudjetista. Löysin ne Blossomilta. Vaihdoin myös avaimenreiän.

Tätä nykyä lipasto asustaa ateljeessani ja piilottaa sisäänsä valtavan määrän säärystimiä, sukkahousuja ja villasukkia.

Inspiraatiokaappi

Ateljeeksi kutsumassani huoneessa meillä oli tavanomainen kiinteä kaappipari, jossa oli vain tanko. Emme tarvinneet tämän tyyppistä kaappia, sillä meillä on riittävän tilava vaatehuone. Kaapin pohjalle alkoi uhkaavasti kertyä kasa tavaraa.....

Tarvitsin askartelutarvikkeilleni käytännöllistä säilytyspaikkaa, joten kaapista oli muokattava sopivampi pienelle tavaralle. Halusin kaapista kuitenkin myös jotain muuta, kuin tavaran säilytyspaikan. Halusin, että kun avaan kaapin, saan myös annoksen inspiraatiota samalla, kun välineet sen toteuttamiseen olisivat käden ulottuvilla.

Rautakaupan alehyllystä olin löytänyt ehkä maailman ihanimman tapetin, joka olisi kuitenkin seinässä minun makuuni vähän liikaa. Se pääsi nyt käyttöön.

 

Tapetoin kaapinovien sisäpuolet tapetilla. Käytin aivan tavallista tapettiliimaa. Maalasin kaapin sisäpuolelta vaalen turkoosilla kalustemaalilla. 

Teetin hyllylevyt rautakaupassa mittojen mukaan. Ne sai hakea valmiiksi sahattuna. Maalasin hyllylevyt tummalla turkoosilla (...ja kuten kuvasta näkyy, oli saman aikaisesti meneillään muutama muukin projekti...)

Yläosan hyllyt ovat noin puolet kaapin syvyydestä. Näin tavaroiden taakse ei mahdu piiloon  muita. Oviin voi ripustaa koukkuihin jotain, ja ne mahtuvat kaappiin, vaikka ovet laittaa kiinni. Kaapissa on myös pöytätason tyyppinen, johon voi laskea tarvikkeita käsistään. 

 

Kapeat hyllyvälit ovan papereita varten. Alhaalla heti pöytätason alapuolella on väli isoille papereille ja ylempänä on oma välinsä pienemmille papereille. 

Lopputulos on kutakuinkin sitä, mitä halusin. Kutsun kaappia inspiraatiokaapiksi mutta inspiraatiolla on kyllä tapana hautautua sen uumeniin. Jotta sieltä saa inspiraatiota, se tulee pitää siistinä. Motivaatiota siihen olisi kyllä, mutta se ei oikein sovi yhteen kaapin luonteen kanssa: kaapilla tulee yleensä pyörähdettyä inspiraation iskiessä ja silloin on mielessä paljon muutakin kuin kaapin siistinä pitäminen!

Halkaistu pöytä

Ikkunan alla meillä oli ongelmallinen paikka. Jotain siinä kuului olla, mutta ainakin tumma expedit oli kaikkea muuta, kuin oikea huonekalu siihen. Siinä se kuitenkin oli rumentamassa maisemaa.

Mietin pitkään, millainen taso tai lipasto ikkunan alla pitäisi olla. Joku mihin saa kukkia. Sen tulee olla kapea, ettei se tee sohvan ja ikkunan väliä liian ahtaaksi. Sen pitää olla leveä, ettei tarvitse miettiä sijoittaako sen lähemmäs nurkkaa vai expeditin paikalle.

Sitten minulla tuli mieleen pieni pöytä, joka oli kirpparilta hankittu hätäpäissään terassille entiseen asuntoon, kun tarvittiin terassille ihan-mikä-tahansa-pöytä. Se oli jäänyt nyt tarpeettomaksi ja ajelehti yläkerran aulassa. 

Sahasin pöydän halki ja kiitin taas itseäni siitä, että ostan tukevia huonekaluja. Pöytä on puolikkaanakin riittävän tukeva ilman lisävahvistusta.

Ennen sahaamista mittasin pöydän ja piirsin viivat, joita pitkin sahaaminen onnistui helposti. Sahaamiseen käytin pistosahaa ja tavallista käsisahaa, jota jouduin käyttämään apuna parissa kohdassa, johon pistosahan terä ei riittänyt.

Pöytä sopii kahdessa osassa täydellisesti ikkunan alle. Se on juuri oikean mittainen, riittää koko ikkunan leveydelle. Myönnän, että nyt minulla oli myös tuuria mukana, että pöytä oli näin sopiva.

Kiinnitin pöydänpuolikkaat suoraan seinään pienillä kulmaraudoilla pöydän kannen alapinnasta.

Nyt ikkunalla on useampia viherkasveja ja keväällä siihen mahtui esikasvatukseen muutama kurkun taimi.