Uusi kesäkanala

Iloisia uutisia! Nyt myös kanat ovat muuttaneet uuden kodin pihapiiriin ja ovat kotituneet hienosti! Heidän kesäasuntonaan toimii vanha leikkimökki, joka raivattiin pihatavaroista ja lasten uimaleluista kesäkanalaksi. Kesän ajan kanat viihtyvät hyvin leikkimökissä ja sen eteen pystytetyssä häkissä. Kesän aikana on tarkoitus rakentaa pihaan ihan oikea, sähköistetty ja lämpöeristetty talviasuttava kanala, johon tulee myös säilytystilaa kanojen tarvikkeille. Talvikanalaan tulee myös tipula siltä varalta, että hautomakuume iskee - minulle tai kanaemoille :)

Muuton jälkeen kanaparvi on aina hieman epäluuloinen ja niitä on hyvä pitää hetken aikaa kanalassa, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi ja oppiva mikä on heidän uusi kotinsa. Hain kanat illalla ja ne menivätkin heti mielellään uusille orsille nukkumaan. Kanalassa ne viettivät seuraavan aamun tutustuen munintapesiin ja uusiin nurkkiin, aamupäivällä alkoivat jo kurkistellä minun ohi ovelle päin: "Mitäs tuolla ulkona on, saadaanko käydä katsomassa olisiko siellä jotain herkullista?!" Päästin kanat tutustumaan häkkiinsä, joka oli kasvanut aikalailla täyteen horsmaa - puutarhuri oli keskittynyt häkin pystyttämiseen ja luottanut että kanat raivaavat kasvuston häkistään kun tulevat uuteen kotiin.

Uusi häkki oli kanojen mieleen. Horsmat ja voikukan lehdet maistuivat niille hyvin. Ne olivat alkuun varovaisia, mutta tutkivat kuitenkin uteliaina paikkoja. Ihmisiä ne väistivät muutaman päivän ajan, ennenkuin alkoivat luottaa, että uudet ihmiset pitävät niistä huolta.










Häkkiverkko on käytettyä koirahäkin verkkoa, jonka ostin paikalliselta facebook-kirpparilta. Häkin pystyttämisessä tärkeää on varmistaa, etteivät petoeläimet pääse häkkiin. Suurimmat uhkat, joilta kanoja täytyy suojella, ovat vieraat koirat, ketut ja minkit sekä kotkat ja haukat. Verkon tulee siis olla riittävän tiheä, sen ali kaivautuminen tulee estää kääntämällä verkon alareuna ulkopuolelle ja upottamalla se maan alle ja petolintujen pääsy häkkiin tulee estää laittamalla verkkoa myös katoksi. Tämä häkki on pystytetty tilapäiseksi häkiksi vähäisillä resursseilla, jotta kanat saatiin kotiin. Pedoilta suojautumisessa on tämän häkin kohdalla parantamisen varaa, mutta syksyyn mennessä rakennettavasta pysyvästä häkistä tulee varmempi. Meidän kodin pihapiirissä ei onneksi ole nähty liikkuvan mitään kissaa suurempaa uhkaa, joten olen melko rauhallisin mielin tilapäishäkin suhteen.






Kesäkanalassa ei tarvita kovin erikoista varustelua: kanoille riittää suoja sateelta, rauhallinen munintapaikka ja turvallinen yöpymispaikka orsilla. Kesällä ne viihtyvät lähes koko valveillaoloaikansa ulkona häkissä. Ulkona ne kuopsuttavat maata ja etsivät herkkuja, ottavat hiekkakylpyjä ja nauttivat auringon paisteesta. On tärkeää että häkissä on sekä aurinkoisia että varjoisia paikkoja, kanoille tulee helteellä helposti liian kuuma. Kylmästä kesästä kanat eivät paljon valita, niille sopii lämpötilat +1 ja +20 asteen välillä, eikä pieni sadekaan haittaa. Sateen yltyessä ne etsivät suojaa pensaiden alta, katoksesta tai kanalasta. 

Tämä meidän kanaparvi on ehkä hieman erikoinen siksi, että nämä ovat kovin iltaunisia. Viimeistään kuuden aikaan ne alkavat jo suunnitella yöpuulle menemistä. Olen koittanut vähän kääntää niiden rytmiä pitämällä niitä illalla ulkona, mutta ne eivät oikein ole ymmärtäneet valvomisen ideaa. Ne vahtivat kanalan ovea, että milloin se aukeaa ja päivittelevät suureen ääneen traagista kohtaloaan: "Kanalan ovi on mennyt kiinni, mitä me nyt tehdään jos se ei aukea!? Missä ihmeessä me sitten voidaan nukkua? On tämä tavatonta, ovi on kiinni eikä aukea!" Yleensä viimeistään seitsemältä olen heltynyt ja päästänyt parven järjestetäytymään orsille yötä varten. Sitten ne heräävätkin jo aamulla kolmen-neljän maissa ja kukko ilmoittaa aamun valkenemisesta vaativilla kiekaisuilla: "Kukko-kie-kuu!" tai joskus vähän hassusti "Kukko-kuuu!" tai "Kukko-kieku-aaa!"

Ulkosaunalle pikkupöytä

Hello everybody ja hauskaa kesää! Blogini on uinunut talviunessaan kun projektit ovat venyneet ja inspiraatio ollut hukassa. Nyt on kuitenkin taas vähän uutta materaalia tulossa! Saunalla on uusi pikkupöytä, kuisti on valmis ja ajattelinpa myös jakaa teille betoniaskarteluillan lopputuloksen.

Tänään kerron pikkupöydästä, jonka etsin saunan pukuhuoneeseen. Kirppislöydöistä käytetään yleensä löytää-verbiä, mutta nyt täytyy painottaa että tämän minä nimenomaan etsin. Etsin sitä kaksi vuotta, siitä saakka kun ulkosauna valmistui. Ja kyllä viimein lykästi! :) Löysin juuri sellaisen pöydän, jota etsin.

Ajatuksena oli jo alunperin, että sahaan pyöreästä pöydästä vajaan puoliskan pois, jotta pöytä istuu seinän viereen peilin alle. Näinpä tein  - sahasin kannesta palan pois ja kiinnitin kulmaraudan pöydänkanteen, jotta sain pöydän kiinnitettyä myös seinään. Kulmaraudan ansiosta se on tukevasti, vaikka painopiste siirtyi kun sahasin palan pois.

Ja nyt se on paikoillaan juuri sellaisena kuin suunnittelin. Voin sanoa että kerrankin meni homma prikulleen niinkuin suunnittelin. Paitsi että en suunnitellut etsiväni pöytää kahta vuotta.

Onko teillä tarinoita siitä, kuinka odotus palkitaan? Kuulisin mielelläni olenko ainoa, joissa suunnitelmat odottaa näin kauan kohteen löytymistä! :)

Vitriini vanhasta ikkunasta

Pitkään haaveena ollut vitriini on nyt valmis ja pääsen esittelemään teille tämän pienen rakenteluprojektin. Vitriinin runko on liimapuulevyä ja ovena on vanha ikkuna. 

Rungon sahasin liimapuulevystä luottotyökalullani kuviosahalla. Sahaamiseen minulla on katkaisusirkkeli ja tämä kuviosaha ja näillä pärjään aika pitkälle. Jonakin päivänä hankin varmasti enemmän työkaluja, tarkempaan sahaamiseen ja isompien juttujen sahaamiseen, mutta tätä comboa voin suositella aloituspaketiksi. Olen yllättynyt miten hyvin ne riittävät tarpeisiini.

Projekteihin, joita teen pihalla, olen vallannut terassin.... Siinä saa värkätä sateelta suojassa ja tarvittaessa saa räpättyä valot päälle. Tosi kätevää näin sysyllä.

Sahasin siis rungon ja kolme hyllyä ja porasin reiät ruuveille. Ajattelin kokeilla puutappiliitoksia, mutta oikaisin sitten kuitenkin ja laitoin osat kiinni ruuveilla. Reikien poraaminen on tärkeää, sillä liimapuu - ja mikä tahansa puu - halkeaa helposti jos ruuvaa niin, ettei valmiita reikiä ole. En suosittele ottamaan riskiä.

Maalasin rungon ulkopuolelta Jdl Vintage Paint kalkkimaalilla ja pyyhkäisin aavistuksen tummaa vahaa maalin päälle. Jos kalkkimaali ja antiikkipatinointitekniikka kiinnostaa, voit lukea siitä enemmän aiemmista postauksistani tästä ja tästä. Sisäpuolelta maalasin puuosat valkoisella kalustemaalilla. Vitriinin oveksi tullutta vanhaa ikkunaa en maalannut, se on siinä kunnossa kuin ostaessani sen. Alla olevassa kuvassa olen yrittänyt kuvata sen, miltä kalkkimaalilla maalattu pinta näytti ennen vahaa ja miltä sen jälkeen kun siinä oli pääosin väritön vaha, mutta seassa aavistus tummaa vahaa.

Sitten sovitin lasioven paikoilleen ja kiinnitin sen kolmella melko järeällä saranalla. Vanhat ikkunat ovat melko painavia. Lisäksi kiinnitin hakasen, jolla ovi pysyy kiinni. 

Aivan viimeisenä maalasin pahviset taustalevyt, tietysti vanerilevy koko takaosaan olisi ollut siistimpi, mutta minulla ei sattunut olemaan vaneria. Tukeva pahvi ajoi asiansa. Pohjamaalasin pahvin valkoisella kalustemaalilla ja vedin päälle mintunvihreän kalkkimaalin.Taustapahvit on helppo myös vaihtaa tai maalata uudestaan kun haluaa vaihtelua.

Seinään kiinnitys piti tehdä melko järeästi, sillä vitriini painaa aika paljon. Kiinnitin kaapin seinään kulmaraudoilla. Hirsipaneeli on seinämateriaalina helppo, kun siihen voi kiinnittää painaviakin juttuja.

Ajattelin että vitriini olisi kaunis viinilasien ja muun lasitavaran säilytykseen, mutta oikeastaan ne eivät näy kaapista mihinkään. Ehkä etsin sittenkin vitriiniin jotain värikkäämpiä juttuja ja laitan viinilasit takaisin astiakaappiin.

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Vanhat matkalaukut sisustuksessa

Yksi rästihomma on nyt tehty: Sisutukseen jo vuosia kuuluneet matkalaukut saivat pyörät alleen. Jopa on ryhdikäämpi näky ja käytännöllisempää siivota.

Sahasin muutaman sentin matkalaukkuja pienemmän levyn melamiinipintaisesta hyllylevystä. Kiinnitin levyyn kalustepyörät. Valmis!

Melamiinipintaiseen levyyn ei pure ihan mitkä tahansa ruuvit, joten kannattaa käyttää sellaisia, joissa on "sahaava" terävä uurre ruuvin päässä, niinkuin kuvan ruuvissa. Se pureutuu kovaankin pintaan.

Ruukutuspöytä puutavaran jämistä

Podin pari päivää flunssaa sohvan pohjalla, kolmantena päivänä en enää jaksanut. Oli pakko vähän (ihan vaan vähän) nikkaroida jotain. Meillä on muutama kuormalava, joista pitäisi tehdä jotain ja siitä se sitten lähti.

Sain yhdestä lavasta sahattua pöydälle kaksi päätyä ja sitten naputtelin paneeleista kannen ja alahyllyn. Tämä oli tämmönen "helppo ja nopee".

Olen miettinyt, miten kalkkivellillä "maalatulle" puulle käy sateessa...... Ei varmaan kovin hyvin, mutta nyt nähdään miten sille ihan niinkuin tarkalleenottaen käy. Sivelin pöydän sammutetusta kalkista tehdyllä vellillä, jolla kalkitsin aiemmin kanalan sisäseinät. Luulisin että raakalaudassa kalkki pysyy ihan hyvin, kun pöytä on räystään alla, mutta kannen paneeleista se varmaankin kuluu pois. Katsotaan sitten keväällä mikä on tilanteen vakavuus ja mitä keksin ratkaisuksi. 

Ainakaan tämä käsittely ei maksanut juuri mitään. Kalkkia minulla on 40 kg säkki ja siitä kului ehkä kolme desiä. Siihen lisäsin pari desiä vettä. Arvioisin käsittelyn hinnaksi parikyt senttiä.

Kalkkivelli on jännää, kun se jää levittäessä läpikuultavaksi. Se on luonnonvalkoista märkänä, mutta kuivuttuaan jo yksi kerros tekee peittävän ja kirkkaan valkoisen pinnan. Alla on kuva, jossa paneelit on juuri käsitelty. 

Lopputulos on katseen kestävä. Siivoilin samantien pihalta ruukkuja ja ämpäreitä sieltä täältä. Ehkä romuista saa vähän kauniimpia kun ne keskittää yhteen paikkaan, kuin että ne lojuu ympäri pihaa...

Aamuisin tiskaan kanojen juoma-astiat ja laitan uutta juotavaa vesihanasta. Lyhtyyn laitoin valot ja ajatuksena olisi että vesipisteelle saisi siitä vähän valoa sitten kun aamuisin on hämärää. Saa nähdä miten mun idea valaisevasta lyhdystä käytännössä toimii, joudunko ottamaan joka tapauksessa otsalampun.

Yksi mun pikkuapureista kuvassa ihmettelee "mistä tuo tuohon tuli!?" - Apulaiset keskittyy hyvin paljon kaikkeen muuhun kuin mun nikkarointiin, niillä on niin paljon tärkeää puuhaa omasta takaa. Niin saattaa yks pöytä tulla äkkiä yllätyksenä.

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Kalkkimaali ja antiikkipatinointi

Antiikkipatinointikokeilut jatkuvat. Nyt pääsin testaamaan myös kalkkimaalia, jonka kanssa antiikkipatinointia käytetään ehkä useimmin. Aiemmin kokeilin kevyttä patinointia peiliin.

Yhteensä viisi (!) sorvattua lattiamallin kynttilänjalkaa on nyt käsitelty antiikkipatinointitekniikalla. Niistä kolme on mun äidin ja kaksi omia..... Jostain syystä me tykätään aika usein samanlaisista jutuista... :)

Pääsin siis vertaamaan kuinka patinointia saa tehtyä tavallisella kalustemaalilla maalattuun pintaan ja kuinka kalkkimaalilla maalattuun. Ero oli aika suuri, kuten oletinkin.

Yksi kynttilänjalka oli tehdasmaalattu ja kaksi oli tavallisella valkoisella kalustemaalilla maalattuja. Niihin vaha ei tartu, joten niistä piti hioa maalia pois nurkkakohdista. Patinointi on sitä vahvempi, mitä enemmän hioo. Niihin kohtiin, joita ei ole hionut, ei tarvitse levittää vahaa ollenkaan. Pääväriksi jää siis valkoinen pohjaväri ja patinoinnilla tulee ruskeita kulutuskohtia. (Kuva alla) Tarkempi selostus, miten työ kannattaa tehdä, löytyy aiemmasta peilin patinointi kirjoituksesta, voit lukea ohjeet täältä.

Kalkkimaali on pinnaltaan huokoista, joten siihen vaha tarttuu paremmin. Koko pinnasta tulee enemmän tai vähemmän ruskea ja koloihin, joista vahaa ei saa hangattua pois, jää ruskeampia kohtia. Oikeastaan siis päinvastoin, kuin tavallisella kalustemaalilla maalattuihin. (Kuva alla)

Ja nyt selitän vielä tarkemmin, kuinka käsittelin kalkkimaalatut kynttilänjalat.
Käytin Jeanne d'Arc Livingin Vintage Paint -maalia ja kahta vahaa: samaa Liberonin tummaa antiikkivahaa kuin peilissä ja aiemmissa kynttilänjaloissa ja lisäksi Jeanne d'Arc Livingin kirkasta (clear) vahaa.

Lähtötilanne oli tämä:

JDL:n kalkkimaali oli melko ohutta ja maalasin kynttilänjalat neljä kertaa, jotta sain peittävän lopputuloksen. Kahteen kynttilänjalkaan menikin melkein koko 1 dl pikkupurkki maalia. Pieni maalipurkki maksoi melkein kahdeksan euroa, joten pidän kokeilua melko kalliina ja työläänä. Korkkaamatta minulla on vielä mintunvihreä maalipurkki, nyt onneksi tiedän, minkä kokoiseen projektiin se riittää.

Sivuhuomautuksena voisin mainita, että kalkkimaalia on myös Annie Sloan Chalk paintia, ja kun olen kalkkimaaleista jutellut, sitä on kuvailtu paksuksi ja melko tönköksi (hyvällä tavalla) ja valmistaja lupailee, että jo yhden maalikerroksen pitäisi olla peittävä. Se tulee olemaan minulla seuraavaksi testissä.

Maalasin siis kynttilänjalat valkoiseksi ja sen jälkeen vahasin. Levitin tummaa vahaa pensselillä töpötellen, jotta sain sitä uurteisiin ja koloihin. En levittänyt sitä kaikkialle, vaan ainoastaan koloihin. Sen jälkeen levitin vahaa trikookankaan palalla hangaten. Kun olin saanut vahaa jonkin verran levitetyksi, otin kankaaseen kirkasta vahaa, jolla sain "pyyhittyä pois" niistä kohdista, joissa tummaa vahaa oli liikaa. Rätillä hangaten ja tarvittaessa kirkasta vahaa lisäten sain pikkuhiljaa aikaiseksi tasaisen lopputuloksen.

Toiseen kynttilänjalkaan levitin aluksi tummaa vahaa vähän enemmän ja siitä tulikin jonkin verran tummempi kuin ensimmäisestä. Kirkkaalla vahalla olisin saanut jälkimmäisestäkin yhtä vaalean, kuin ensimmäisestä, mutta mielestäni valmiissa kynttilänjaloissa väriero on ihan mukava.

Syksyiseen sisustukseen kynttilänjalat sopiikin hyvin. 

Kopallinen inspiraatiota on myös Facebookissa!

Käy tykkäämässä, niin saat uusimmat jutut uutisvirtaasi.

Kasvatuslaatikoita purkutavarasta

Kylmä alkukesä ei ole ollut kovin suotuisa kasvatukseen. Vettä sen sijaan on piisannut. Viime kevääksi rakensin kasvimaalle isoja kasvatuslavoja - onneksi, nimittäin meillä on koko alapiha ollut todella märkä tänä keväänä ja kesänä. Koholla olevat penkit ovat olleet nyt tarpeen. Jos et vielä ole lukenut kiime kesäisestä kasvatuslaatikoiden rakentelusta voit käydä lukemassa postauksen tästä.

Tälle kesälle olen rakennellut muutaman pienemmän laatikon lisää yläpihalle, lähemmäs keittiötä. Rakensin laatikoita samasta purkupaneelista, mitä käytin kanalaan. Muutaman pienen laatikon ostin keväällä alennusmyynnistä. Ryhmittelin kaikki oleskelualuetta reunustamaan.




Laatikot ovat keskenään erilaisia, joten ilme ei ole kovinkaan yhtenäinen. Tänä kesänä ei ole kuitenkaan ollut virtaa miettiä niiden tuunaamista tämän pitemmälle. Ehtiihän tuota myöhemminkin, jos oikein alkaa silmiä särkeen.

Muutenkin taisin oikaista mutkat suoriksi tämän idean kanssa. Olin saanut vanhoja ikkunalaseja ja ajattelin tehdä hienot kannelliset kasvatuslaatikot, jotka toimivat minikasvihuoneina kun kannet ovat kiinni. Tein näistä laatikoista ikkunoiden kokoisia, joten ikkunoita voi pitää kantena, mutta aika kaukana nämä ovat siitä hienosta visiosta mikä minulla oli. Mutta joskus pitää oikaista - olen huomannut että suunnittelen usein niin suureellisia ja hienoja projekteja, että ne jäävät toteuttamatta. Se on siis yhdenlainen saavutus sekin, että sain iskettyä taimet multaan.

Niin - mitä siellä kasvaa? Siellä on nyt kurkun taimia, joita kasvatin itse, yksi valmiina hankittu kesäkurpitsan taimi, kertaalleen syötyjä lehtisalaatin kantoja, sipuli ja mansikkaa. Yksi pieni laatikko reunassa on vielä tyhjä. Laitan sinne sitten sen, minkä olen unohtanut :)