Kolme perustavanlaatuista vinkkiä parempaan oloon

Ihanaa syksyä sinulle! Syksy on uusien alkujen aikaa ja useilla meistä on syksyn tullen edessään joko isompia tai pienempiä uusia alkuja: työpaikkoja, opiskeluja, harrastuksia tai jotain itsestä lähtöisin olevaa "ryhdistäytymistä"  - arki etsii uriaan kesän jälkeen. Jos olet päättänyt panostaa hyvinvointiisi tänä syksynä, kannattaa jatkaa lukemista. Annan nyt teille kolme perustavanlaatuista vinkkiä parempaan arkeen. Olen julkaissut tämän tekstin aiemmin, mutta se sopii muistutukseksi näin syksyn tullen, kun arkikuviot alkavat ja ilmat viilenevät.

Haluan nyt herätellä kaikki, jotka ovat unohtaneet hyvinvoinnin perusjutut ja esittän teille kolme askelta kohti parempaa vointia. Ne kuulostavat itsestään selviltä mutta saatatte yllättyä, miten helposti ne voivat kuitenkin unohtua ja kaiken kiireen keskellä luulee voivansa "ihan hyvin", vaikka todellisuudessa on niin tottunut siihen, että nälkä ja väsy vaivaa ja illalla joutuu huokaisemaan pitkään, kun viimein saa kiristävät vaatteet pois päältä. Eihän sellainen ole mukavaa.



Tässä siis kolme askelta kohti parempaa vointia:

1. Pukeudu mukavasti ja säänmukaisesti.
2. Nuku riittävästi
3. Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kun sinulle sopii.

Aloitetaan pukeutumisesta. Säänmukainen pukeutuminen korostuu varsinkin näin talvella. Kaupungilla näkee teinejä tennareissa, naisia fiineissä vartalon myötäisissä villakangastakeissa ja miehet kulkevat samoissa farkussa kesät talvet. Tennarit kastuvat sohjossa, villakangastakin alle ei mahdu villapaitaa ja farkkujen lahkeet lepattavat hyisessä tuulessa. Miksi, oi miksi toppahousuja pitää säästää kaapissa, miksi tuulta ja tuiskua vastaan ei voi varautua kunnon vaatteilla ja miksei vain voisi viis välittää sohjosta gore-tex kengillä porskuttaen?

Itselläni on Salomonin gore-tex kengät, joita en voi lakata ylistämättä. Käytän niitä kesällä, mutta erityisesti syksyllä ja talvella. En joudu hyppimään lätäköiden yli enkä etsimään joka askeleella sitä vähiten sohjoista kohtaa. Voin kävellä normaalisti eikä varpaani kastu. Se on kivaa. Vaatteiden väliin jäävä ilma on se, joka lämmittää. Siksi en pukeudu enää liian tiukkoihin vaatteisiin. Talvella vedän toppahousut jalkaan jo kymmenen asteen pakkasella. Miellyttävää! Kunnon huivi, kunnon pipo joka peittää korvat tuulelta ja nahkakinttaat. Miksi tyytyisin vähempään? Olosuhteet pitää hyväksyä ja tehdä olonsa mukavaksi. Siksi pukeudun lämpimästi riittävän väljiin vaatteisiin ja väitän että sen voi tehdä myös tyylikkäästi. Ulkotakin suhteen kiinnittäisi huomiota takin painoon. Niitä on todella eri painoisia. Raskaassa takissa on raskasta olla.

Sisällä pukeudun laadukkaisiin materiaaleihin, mahdollisimman kevyisiin vaatteisiin, jotka kuitenkin lämmittävät riittävästi - palelen helposti. Pukeutumisessani on suuri ero siihen, että pukeutuisin keinokuituun, kiristäviin ja puristaviin vaatteisiin ja palelisin koko päivän. Olen aiemmin saattanut pukea kolme tiukkaa paitaa päällekäin ja palella silti. Kuvittelin ettei minulle sovi väljemmät vaatteet. Jossakin vaiheessa huomasin että valitsemalla väljempiä vaatteita, pysyn lämpimänä jo kahdella paidalla. Nyt minulla on Suri alpakkaneule, jota voin käyttää pelkän t-paidan päällä! Olo on selkeästi kevyempi, kuin kolmen paidan puristuksessa. Farkut, joita tällä hetkellä käytän eniten, ovat Intersportista ja ne ovat tosi joustavat mutta silti farkut, ei farkkuleggingsit. Päällepäin ei siis huomaakaan, miten mukavissa housuissa kuljen.

Nuku riittävästi. Väsyneenä olen kärttyinen ja saamaton, vatsani oireilee ja olo on huono. Väsyneenä en pidä itsestäni ja soimaan itseäni laiskuudesta - Niin, laiskuudesta ja saamattomuudesta vaikka usein valvomisella yritetään saavuttaa parempaa tehokkuutta, ehtiä enemmän. Siksi olen priorisoinut riittävät yöunet korkealle (helppohan minun on, kun minulla ei ole pieniä lapsia, jotka valvottaisivat). Valveillaoloaikana ehdin enemmän ja tunnen saavuttaneeni päivän tavoitteen - suoristuskeskeisyydestä en ole päässyt irti. Olen iltauninen ja hyväksynyt sen tosiasian. Menen siis ajoissa nukkumaan, vaikka kaikki maailman ihmiset valvoisivat myöhempään. Meillä jokaisella on omanlaisemme rytmi, toiset ovat tutkitustikin iltaunisia ja toiset aamu-unisia. Omaa rytmiä kannattaa pyrkiä seuraamaan mahdollisuuksia mukaan. Koulun ja työelämän aikataulut sanelee aika paljon, mutta niiden reaaliteettien puitteissa tee olosi mahdollisimman hyväksi. Anna itsellesi lupa levätä.

Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kuin sinulle sopii. Olen joutunut harjoittamaan aika paljon itsetutkiskelua selvittäessäni oman ruuansulatukseni oikkuja. Olen kuunnellut kehoani - se ei kuitenkaan vaadi mitään meditaatiota tai muuta "ihmeellistä", olen vain pannut merkille sen, millainen olo minulla on. En ole allerginen millekään, eikä minulla ole mitään diagnosoituja sairauksia. On silti paljon ruokia ja ainesosia jotka eivät minulle sovi. Olen oppinut välttämään niitä ja keräämään lautaselleni ne ruuat, jotka tekevät minulle hyvää.

Syön lihaa vain vähän, sillä se saa ruuansulatukseni jumiin. Toki kasvissyönnin ilmastoystävällisyys, eettisyys ja terveellisyys ovat minulle myös tärkeitä, mutta olen kuitenkin kasvissyöjä ilman minkäälaista dramatiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että se tekee minulle hyvää. En edes harkitse karppaamista - kuolisin varmaankin siihen oloon. Leipää syön hyvällä omalla tunnolla 2-4 palaa päivässä, sillä se pitää koneistoni käynnissä (olen kokeillut).

Vältän sokeria, mutta en ole sen suhteen ehdoton. Jos olet sokerikoukussa, suosittelen katkaisemaan sen kierteen. Sen jälkeen on mahdollista napata kahvitunnilla yksi keksi tai ottaa päivällisen jälkeen kolme karkkia ja olla niiden jälkeen tyytyväinen. Itse en kiellä itseltäni oikeastaan koskaan karkkeja, kakkuja tai keksejä. Otan silloin kun siltä tuntuu ja olen oppinut  tunnistamaan sen olon joka niistä tulee. Parista suklaapalasta tulee hyvä olo, useammasta huono. Siksi minun ei tee mieli ottaa enää viidettä tai kuudetta.

Annoskoko minun on pakko pitää kohtuullisena. Ylensyönnistä tai oikeastaan jo täyteen syönnistä minulle tulee huono olo. Toisaalta saan vatsanpuruja myös siitä, jos jätän aterian väliin ja olen pitkään syömättä. Siksi pyrin syömään pieniä annoksia useamman kerran päivässä. Ihmettelen, miten olen selvinnyt kouluaikani, kun ruoka tarjottiin klo 11 ja välipalaa ei ollut saatavilla. Opiskeluni viimeisinä vuosina opin ottamaan välipalan mukaan silloin, kun oli pitkä päivä. Työelämässä olen joka tapauksessa itse vastuussa ruokailurytmistäni ja nykyään voinkin paljon paremmin.

Kiireisenä sitä saattaa ajatella, että ei pieni nälkä pahaa tee, kyllä sen kestää eikä painon pudotuskaan olisi huono juttu. Verensokerin lasku on kuitenkin se, joka saa sinut kärttyiseksi ja ajatuksen sumenemaan, ei nälkä tai kalorit. Verensokerin heittely on myös terveysriski pitkällä aikavälillä, jos se päästetään ensin liian alas ja nostetaan sitten suklaapatukalla, energiajuomalla, tai sokerisella mehulla. Opettele siis ottamaan välipala mukaan ja syömään se ajoissa. Välipaloja, joita itse suosin, ovat banaani, aamulla tehty smoothie (esim. pakastemarjat ja jugurtti, pellavansiemenrouhe/auringonkukan siemenet) ja edellispäivänä keitetty kananmuna (säilyy hyvin iltaan asti, jos sen ottaa aamulla jääkaapista).

Ja vielä yksi tärkeä asia; juo riittävästi vettä! Minä jos kuka tiedän, mitkä ovat orastavan nestehukan oireet. Se saa olon väsyneeksi ja vetämättömäksi, kropan kireäksi ja huipentuu päänsärkyyn. Kärsin siitä jostain syystä viikoittain ja uskon että moni muukin tietämättään kärsii lievimmistä oireista. Ota veden juonti tavaksi, sillä vesilasillinen ei auta heti, vaan nestetasapainon palautumiseen menee kokemukseni mukaan aikaa vähintään puoli vuorokautta. Kylmän sijaan juo haaleaa tai lämmintä juomaa - se imeytyy paremmin elimistöön.




Näiden ajatusten kera haluan toivottaa teille kaikille hyvää oloa tähän syksyyn!

-Annakreeta

Välitilinpäätös

Elämässäni on ollut varsinainen välitilinpäätöksen aika. Se on näkynyt myös täällä blogissa pitkänä hiljaisuutena. Sekalaiset asumiskuviot, vuokra-asunnot, loputon unen tarve ja uupumus ovat vieneet voiton luovuudestani ja tästä blogista - luovuuteni tuotoksesta. Olen joutunut ottamaan aikaa itselleni ja luopumaan paljosta. Se on ollut monessa kohtaa vaikea myöntää ja tehnyt kipeää.


Kuinka vaikeaa voikaan olla muutos? Se, että luopuu jostain, mitä on tavoitellut, minkä on kovalla työllä saavuttanut tai pitänyt jopa itsestään selvyytenä? Se, kun täytyy myöntää, ettei pystykään tai haluakaan, täytyy tyytyä vähempään. Luopuminen kuulostaa aina siltä, että tyytyy vähempään. Mutta onko uusi vaihtoehto sittenkään entistä vähäpätöisempi, jos valinnan tekee siitä viisaudesta käsin, että näin on minulle tässä hetkessä parempi? Ehkä huomaat, että jokin asia, mikä palveli sinua ennen, ei olekaan oikea sinulle enää. Juuri kun luulit tietäväsi, miten jokin asia on, se onkin muuttunut. Sitä elämä on - pysyvää muutosta. Ei auta kuin sopeutua.


Luopumisen lisäksi olen oppinut viime aikoina paljon muuta. Olin juuri oppinut, että päästäkseen eteenpäin, on tehtävä valintoja ja laitettava toimeksi. Nyt olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse ottaa asiaksi tässä-heti-nyt. Ei tarvitse luopua, mutta ei tarvitse myöskään kiirehtiä, sillä resurssit eivät riitä kaikkeen yhtäaikaisesti vaikka olisi kuinka tehokas. On opittava erottamaan ne asiat, jotka voit saavuttaa tarttumalla toimeen ja ne asiat, joiden aikaa täytyy vielä hetki odottaa. Neuvoni sinulle, joka olet ajelehtinut tyytymättömyyteen: Tartu toimeen ja lähde seuraamaan unelmiasi! Neuvoni sinulle, joka tiedät mitä haluat: ole kärsivällinen ja kuuntele sydäntäsi tarkasti, oikea ristys tulee vastaan!


Kun oppii luopumaan, voi tuntea olevansa vapaa. Sinun on siedettävä muutosta, jotta voit valita aina uudelleen sen, minkä sydämessäsi haluat valita. Muutokseen kuuluu aina luopuminen: jotta jokin muuttuisi, on jonkin muututtava. Sen jälkeen, kun sinulla on vapaus valita, et enää joudu ottamaan vastaan elämässäsi olevia asioita vaan saat ottaa ne vastaan. Kun olet ollut luopumisen kynnyksellä ja valinnut uudelleen, sen jälkeen saat olla parisuhteessa kumppanisi kanssa tai saat mennä vanhaan työpaikkaasi. Saat asua siinä kuppasessa pikkukaupungissa, jota hetki sitten vielä inhosit. Mutta niin kauan kun pelkäät luopumista, sinun on pakko pysyä vanhassa. Ja siitä on vapaus kaukana.

Viikonlopun verran tietoista poissaoloa

Toiset ne sanoo, että tietoinen läsnäolo on avain onnellisuuteen. Suoraan sanoen en ole toistaiseksi ihan ymmärtänyt tuota tietoista läsnäoloa - tai jos se on yksinkertaisesti tietoisesti olemista, niin siinä tapauksessa olen pyrkinyt elämään niin jo pitkään.

Nyt olen kuitenkin ollut erityisen väsynyt ja kaipasin lomaa. Viikonlopun pituinen loma opetti läsnäolosta ja poissaolosta paljon. Viikonlopun tavoitteena oli olla rauhassa, täysin poissaoleva, eikä edes ajatella mitään. Lomakohteena oli mummonmökki noin 20 min ajomatkan päässä kotoani.

Mökissä tunnelma oli kuin mummolassa - rauhallinen, seesteinen ja juuri niin pysähtynyt, kuin siellä kulloinkin paikalla olevien ihmisten mieli milloinkin oli. Jos mieli halusi rauhoittua, mökki ja sen miljöö antoivat sille mahdollisuuden. Paksut hirsiseinät vaimensivat kaiken melun ja sisällä oli vain hiljaisuus. Jos mieli olisi halunnut juosta, olisi puitteet sen mahdollistaneet.

Emma-mummon mökissä tuli tunne, että minulta ei vaadita mitään - ei edes lomailua, lepäämistä tai elämästä nauttimista. Ei asioiden selvittelyä tai analysointia, ei puhumista, ei edes ajattelemista (eikä tietoista läsnäoloa). Enkä minäkään vaatinut mökiltä muuta, kuin mitä se oli. Tavallinen mummonmökki: eripari astiat, kuvan litistävä putkitelkkari, jonka päällä pitsiliina, pönttöuunin lämpö ja radio ikkunalaudalla. Luminen piha ja pehmeät pihasaunan löylyt.

Vapaaehtoiset aktiviteetit, joita tulin loman aikana harrastaneeksi, olivat kutakuinkin tässä: Neulomista, värityskirjan värittämistä, pitkä kävelylenkki merenjäälle, saunomista pihasaunassa, teen juontia ja nukkumista.

Nukkumisesta täytyykin sanoa - nukuin uskomattoman hyvin! Näin kahden yön ajan aivan valtavan määrän unia - samoin lomaseurana ollut äitini. Mieli järjesteli ajattelemattomia ajatuksia. Unia nähdessä kuitenkin usein heräilee: nyt totesin aamulla, että en herännyt ehkä kertaakaan. Aloin kyllä epäilemään, että jos olisinkin herännyt, olisinko tiennyt olevani hereillä, sillä mökissä oli täydellinen pimeys ja hiljaisuus.

Jälkeenpäin mietin, miten erilainen loma voikaan olla.

Hyvän olon elämäntaparemontti - aloita tästä

 

Kuvan lähde: Pixabay

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2015 on paketissa ja uusi vuosi 2016 alkamassa. Onko teillä ollut tapana antaa uuden vuoden lupauksia?

Jokainen varmasti toivoo voivansa hyvin vuonna 2016. Haluan nyt herätellä kaikki, jotka ovat unohtaneet hyvinvoinnin perusjutut. Haluan uuden vuoden myötä esittää teille kolme askelta kohti parempaa vointia. Ne kuulostavat itsestään selviltä mutta saatatte yllättyä, miten helposti ne voivat kuitenkin unohtua ja kaiken kiireen keskellä luulee voivansa "ihan hyvin", vaikka todellisuudessa on niin tottunut siihen, että nälkä ja väsy vaivaa ja illalla joutuu huokaisemaan pitkään, kun viimein saa kiristävät vaatteet pois päältä. Eihän sellainen ole mukavaa.

Tässä siis kolme askelta kohti parempaa vointia:

1. Pukeudu mukavasti ja säänmukaisesti.
2. Nuku riittävästi
3. Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kun sinulle sopii.

Aloitetaan pukeutumisesta. Säänmukainen pukeutuminen korostuu varsinkin näin talvella. Kaupungilla näkee teinejä tennareissa, naisia fiineissä vartalon myötäisissä villakangastakeissa ja miehet kulkevat samoissa farkussa kesät talvet. Tennarit kastuvat sohjossa, villakangastakin alle ei mahdu villapaitaa ja farkkujen lahkeet lepattavat hyisessä tuulessa. Miksi, oi miksi toppahousuja pitää säästää kaapissa, tuulta ja tuiskua vastaan ei voi varautua kunnon vaatteilla ja viis välittää sohjosta gore-tex kengillä porskuttaen?

Itselläni on Salomonin gore-tex kengät, joita en voi lakata ylistämättä. Käytän niitä kesällä, mutta erityisesti syksyllä ja talvella. En joudu hyppimään lätäköiden yli enkä etsimään joka askeleella sitä vähiten sohjoista kohtaa. Voin kävellä normaalisti eikä varpaani kastu. Se on kivaa. Vaatteiden väliin jäävä ilma on se, joka lämmittää. Siksi en pukeudu enää liian tiukkoihin vaatteisiin. Talvella vedän toppahousut jalkaan jo kymmenen asteen pakkasella. Miellyttävää! Kunnon huivi, kunnon pipo joka peittää korvat tuulelta ja nahkakinttaat. Miksi tyytyisin vähempään? Olosuhteet pitää hyväksyä ja tehdä olonsa mukavaksi. Siksi pukeudun lämpimästi riittävän väljiin vaatteisiin ja väitän että sen voi tehdä myös tyylikkäästi. Ulkotakin suhteen kiinnittäisi huomiota takin painoon. Niitä on todella eri painoisia. Raskaassa takissa on raskasta olla.

Sisällä pukeudun laadukkaisiin materiaaleihin, mahdollisimman kevyisiin vaatteisiin, jotka kuitenkin lämmittävät riittävästi - palelen helposti. Pukeutumisessani on suuri ero siihen, että pukeutuisin keinokuituun, kiristäviin ja puristaviin vaatteisiin ja palelisin koko päivän. Olen aiemmin saattanut pukea kolme tiukkaa paitaa päällekäin ja palella silti. Kuvittelin ettei minulle sovi väljemmät vaatteet. Jossakin vaiheessa huomasin että valitsemalla väljempiä vaatteita, pysyn lämpimänä jo kahdella paidalla. Nyt minulla on Suri alpakkaneule, jota voin käyttää pelkän t-paidan päällä! Olo on selkeästi kevyempi, kuin kolmen paidan puristuksessa. Farkut, joita tällä hetkellä käytän eniten, ovat Intersportista ja ne ovat tosi joustavat mutta silti farkut, ei farkkuleggingsit. Päällepäin ei siis huomaakaan, miten mukavissa housuissa kuljen.

Nuku riittävästi. Väsyneenä olen kärttyinen ja saamaton, vatsani oireilee ja olo on huono. Väsyneenä en pidä itsestäni ja soimaan itseäni laiskuudesta - Niin, laiskuudesta ja saamattomuudesta vaikka usein valvomisella yritetään saavuttaa parempaa tehokkuutta, ehtiä enemmän. Siksi olen priorisoinut riittävät yöunet korkealle (helppohan minun on, kun minulla ei ole pieniä lapsia, jotka valvottaisivat). Valveillaoloaikana ehdin enemmän ja tunnen saavuttaneeni päivän tavoitteen - suoristuskeskeisyydestä en ole päässyt irti. Olen iltauninen ja hyväksynyt sen tosiasian. Menen siis ajoissa nukkumaan, vaikka kaikki maailman ihmiset valvoisivat myöhempään. Meillä jokaisella on omanlaisemme rytmi, toiset ovat tutkitustikin iltaunisia ja toiset aamu-unisia. Omaa rytmiä kannattaa pyrkiä seuraamaan mahdollisuuksia mukaan. Koulun ja työelämän aikataulut sanelee aika paljon, mutta niiden reaaliteettien puitteissa tee olosi mahdollisimman hyväksi. Anna itsellesi lupa levätä.

Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kuin sinulle sopii. Olen joutunut harjoittamaan aika paljon itsetutkiskelua selvittäessäni oman ruuansulatukseni oikkuja. Olen kuunnellut kehoani - se ei kuitenkaan vaadi mitään meditaatiota tai muuta "ihmeellistä", olen vain pannut merkille sen, millainen olo minulla on. En ole allerginen millekään, eikä minulla ole mitään diagnosoituja sairauksia. On silti paljon ruokia ja ainesosia jotka eivät minulle sovi. Olen oppinut välttämään niitä ja keräämään lautaselleni ne ruuat, jotka tekevät minulle hyvää.

Syön lihaa vain vähän, sillä se saa ruuansulatukseni jumiin. Toki kasvissyönnin ilmastoystävällisyys, eettisyys ja terveellisyys ovat minulle myös tärkeitä, mutta olen kuitenkin kasvissyöjä ilman minkäälaista dramatiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että se tekee minulle hyvää. En edes harkitse karppaamista - kuolisin varmaankin siihen oloon. Leipää syön hyvällä omalla tunnolla 2-4 palaa päivässä, sillä se pitää koneistoni käynnissä (olen kokeillut).

Vältän sokeria, mutta en ole sen suhteen ehdoton. Jos olet sokerikoukussa, suosittelen katkaisemaan sen kierteen. Sen jälkeen on mahdollista napata kahvitunnilla yksi keksi tai ottaa päivällisen jälkeen kolme karkkia ja olla niiden jälkeen tyytyväinen. Itse en kiellä itseltäni oikeastaan koskaan karkkeja, kakkuja tai keksejä. Otan silloin kun siltä tuntuu ja olen oppinut  tunnistamaan sen olon joka niistä tulee. Parista suklaapalasta tulee hyvä olo, useammasta huono. Siksi minun ei tee mieli ottaa enää viidettä tai kuudetta.

Annoskoko minun on pakko pitää kohtuullisena. Ylensyönnistä tai oikeastaan jo täyteen syönnistä minulle tulee huono olo. Toisaalta saan vatsanpuruja myös siitä, jos jätän aterian väliin ja olen pitkään syömättä. Siksi pyrin syömään pieniä annoksia useamman kerran päivässä. Ihmettelen, miten olen selvinnyt kouluaikani, kun ruoka tarjottiin klo 11 ja välipalaa ei ollut saatavilla. Opiskeluni viimeisinä vuosina opin ottamaan välipalan mukaan silloin, kun oli pitkä päivä. Työelämässä olen joka tapauksessa itse vastuussa ruokailurytmistäni ja nykyään voinkin paljon paremmin.

Kiireisenä sitä saattaa ajatella, että ei pieni nälkä pahaa tee, kyllä sen kestää eikä painon pudotuskaan olisi huono juttu. Verensokerin lasku on kuitenkin se, joka saa sinut kärttyiseksi ja ajatuksen sumenemaan, ei nälkä tai kalorit. Verensokerin heittely on myös terveysriski pitkällä aikavälillä, jos se päästetään ensin liian alas ja nostetaan sitten suklaapatukalla, energiajuomalla, tai sokerisella mehulla. Opettele siis ottamaan välipala mukaan ja syömään se ajoissa. Välipaloja, joita itse suosin, ovat banaani, aamulla tehty smoothie (esim. pakastemarjat ja jugurtti, pellavansiemenrouhe/auringonkukan siemenet) ja edellispäivänä keitetty kananmuna (säilyy hyvin iltaan asti, jos sen ottaa aamulla jääkaapista).

Ja vielä yksi tärkeä asia; juo riittävästi vettä! Minä jos kuka tiedän, mitkä ovat orastavan nestehukan oireet. Se saa olon väsyneeksi ja vetämättömäksi, kropan kireäksi ja huipentuu päänsärkyyn. Kärsin siitä jostain syystä viikoittain ja uskon että moni muukin tietämättään kärsii lievimmistä oireista. Ota veden juonti tavaksi, sillä vesilasillinen ei auta heti, vaan nestetasapainon palautumiseen menee kokemukseni mukaan aikaa vähintään puoli vuorokautta. Kylmän sijaan juo haaleaa tai lämmintä juomaa - se imeytyy paremmin elimistöön.

Olisiko tässä ainesta uudenvuoden lupaukseksi?

Näiden ajatusten kera haluan toivottaa teille kaikille hyvää oloa vuodelle 2016!

-Annakreeta

Piilottelevasta materialismista viisaaksi kuluttajaksi

Joulu on sitä aikaa, kun ihmiset havahtuvat materialismiin, joka meidät on ympäröinyt. Toiset viettävät joulua avaten isoja lahjakasoja kääreistään, toiset avoimesti paheksuvat joulun kaupallistumista. Moni heistäkin kuitenkin suuntaa heti pyhien jälkeen alennusmyynteihin - johan tässä on kotona tylsistytty riittävästi. Ja alennusmyynneissähän säästää! ....vai hetkinen, miten se meni..? Jos jaksat lukea loppuun asti tämän ihan liian pitkän kirjoituksen, saatat oivaltaa jotain.

Yhteiskuntamme tuntuu pyörivän rahalla – ja vain rahalla. Sellaisen käsityksen saa, kun kuuntelee ajankohtaisia keskusteluja. Ongelma tässä on se että rahaa ei tunnu enää olevan. Joku on jemmannut jonnekin kaikki rahat, eikä sitä kerta kaikkiaan enää ole. Hallitus yrittää selittää sitä kansalaisille ja etsiä keinoja säästää, leikata ja elvyttää. Markkinat eivät toimi jos talous ei kasva. Kasvun tulee olla loputonta ja kun kansa ei kuluta, tulee väistämättä lama ja taantuma, säästöpaineita ja leikkauksia. Ministerit pitävät vuorotellen vakavia puheita, jotka päättyvät tsemppauksiin: kyllä tästäkin

suomalaiset selviävät.

 

Kriittiset äänet kuitenkin korostava että talouskasvu ei tuota automaattisesti hyvinvoinnin kasvua. Loputon talouskasvu tulee johtamaan sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ongelmiin, kun halpatyövoiman käyttö muuttuu riistoksi ja luonnonvarat eivät enää riitä kertakäyttötavaroiden tuottamiseen. Tämä on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä ja todisteet ovat jo näkyvissä.

 

Osallistuin jokin aika sitten Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämään Vaihtoehtoja kasvutaloudelle –seminaariin. Sain sieltä paljon uutta näkökulmaa ja innostusta perehtyä kohtuutalouteen syvemmin. Kohtuutalous (degrowth) tarkoittaa elämistä maapallon kantokyvyn rajoissa ja talousmallia jossa hyvinvointi ei ole riippuvainen kasvusta. Kohtuutalous on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tavoittelee hyvinvointia kokonaisvaltaisesti yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle, jolloin markkinatalous on ihmistä varten, eikä ihminen markkinataloutta varten.

 

Seminaarin jälkeen tutustuin Kohtuu vaarassa –kansalaisliikkeen nettisivuihin ja luin Erilainen ote omaan talouteen –kirjan (Havia, Lappalainen, Rinta-Loppi), joka korosti pyrkimystä ”menestyksen” sijasta vapauteen, onneen ja hyvään elämään. Jokaisen kannattaisi miettiä omaa talouttaan hetki. Rakastammeko rahaa sen tuomien mahdollisuuksien vuoksi niin paljon, että se on elämäämme rajoittava tekijä? Tavoittelemme ”normaalia” elämää, sitä yhteiskunnan asettamaa yltäkylläistä ihannetta, mikä jokaisen tulee täyttää ollakseen kelpo. Yhtäkkiä huomaamme että meillä on velkaa ja kiinteitä kuluja, niiden myötä stressiä töistä. Edessä on 40 vuoden pakkotyörupeama, jotta voimme maksaa velkamme. Perhesuhteet kärsivät ja säästöön ei jää mitään. Odotamme että ”pääsisimme” viimein eläkkeelle. Tämä yltäkylläisyyskö tekee onnelliseksi?

 

Kun perustarpeet on tyydytetty, hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään kumpuavat muualta kuin aineellisesta yltäkylläisyydestä: perheestä, terveydestä, ystävistä, mielekkäästä tekemisestä, oikeudenmukaisuudesta ja osallistumisesta yhteiskunnan rakentamiseen. Kulutuksen vähentäminen ei tosiasiassa ole tie ankeaan ja rajoittuneeseen, vaan entistä merkityksellisempään ja monipuolisempaan elämään.

 

 

Harva meistä tuntee itseään materialistiksi - sanalla on negatiivinen kaiku. Silti käymme shoppailemassa, ostamme heräteostoksina pieniä kivoja juttuja, kierrämme alennusmyynnit ja ihmettelemme kotona varaston täyttymistä ja lompakon tyhjenemistä. Olemme sosialistuneet kulutuksen kulttuuriin ja kulutamme yli varojemme vaikka emme ole tietoisesti sellaista valintaa tehneet. Eikö ole hirveä ajatus?

 

Lukemassani Erilainen ote omaan talouteen –kirjassa kannustetaan irtisanoutumaan stressaavasta kulutusmallista, jossa mikään ei riitä. Juuri tätä kannustusta kaipasin. "Entiseen elämäntyyliin verrattuna tulet tekemään uhrauksia, mutta ne eivät tunnu siltä. Saat tilalle sekä henkisesti että taloudellisesti ylijäämäisen elämän". Ja miten se tehdään? Keräsin kirjan ja muiden lähteiden pohjalta tärkeimmät pointit. 

 

1. Älä osta mitään vain statuksen vuoksi.

 

Kuvittele millaisia olisivat hankintasi jos niitä pääsisivät ihastelemaan vain sinä itse ja lähipiirisi. Olisiko tuolloin enää väliä minkälaisen kuvan antaisit itsestäsi tavaroillasi? Mitä ostaisit toisin jos et välittäisi muille luomastasi mielikuvasta? Mieti tätä ajan kanssa, sillä meidän on yllättävän vaikeaa nähdä kuvitellun sosiaalisen paineen meissä aikaansaama käytös, se nimittäin tuntuu ensin täysin omalta.

 

2. Tiedosta ”suunniteltu vanhentaminen” ja pyri vastustamaan sitä.

 

Suunniteltu tuotteiden vanhentaminen keksittiin 1930-luvulla ja sitä pidettiin mm. ratkaisuna suurlaman selättämiseen. Sittemmin siitä on tullut yksi liiketalouden perusasioista: Tuotteelle määritellään käyttöikä ja varmistetaan että suunnitellun käyttöiän loputtua tuote on käyttökelvoton ja kuluttaja joutuu ostamaan uuden tuotteen. Tunnetuimpia muotoja ovat seuraavat:

• Tekninen vanhentaminen (jotkin osat valittu alhaisimman kestävyyden mukaan)
• Tyylillinen vanhentaminen (vuosimalli)
• Systeeminen vanhentaminen (vanha malli ei sovi yhteen uuden kanssa)
• Ilmoituksellinen vanhentaminen (partaterän väriä vaihtava liuska)
• Ohjelmoitu vanhentaminen (tulostimen sivumäärärajoitin)
• Kulutuksellinen vanhentaminen (tulostin ohjelmoidaan käyttämään kaikkia värejä myös harmaasävytulostuksessa)

Jos tuote on korjattavissa, se kannattaa korjata, vaikka se maksaisikin jotain. Vaikka halvimmat vastaavat tuotteet kaupassa maksaisivat saman verran kuin korjaaminen, voit saada pitkäikäisemmän tuotteen korjaamalla vanhan. Halvimpaan tuotteeseen on luultavasti piilotettu uusi jippo, joka laukeaa takuuajan umpeuduttua.

 

3. Osta tarvitsemasi tavarat käytettynä

 

Kuvaputkitelevision saa nykyään ilmaiseksi, parin vuoden takaisen plasma tv:n satasella ja vuoden ikäisen LED-television muutamalla satasella. Tuotteen vanheneminen on lähinnä henkinen prosessi, todellisuudessa tuote tuo saman hyödyn kuin ennenkin. Uusimman teknologian hankkiminen kotitalouteen osoittautuu siis usein taloudellisesti huonoksi ratkaisuksi. Käytetyn tavaran suosimiselle on monia syitä:

• Hinta on reippaasti alhaisempi, silti se täyttää tehtävänsä.
• Vaikka tuote on käytetty, se voi silti olla varsin hiljattain kauppoihin saapunutta teknologiaa.
• Huonon ostoksen riski on kohtuullisen pieni sillä jos tuote on kestänyt takuuajan yli, se todennäköisesti kestää samanlaista käyttöä vielä kauan. Toki täytyy tietää mitä on ostamassa ja muistaa, ettei takuuta ole. Vähemmän teknisissä ostoksissa riski on lähes olematon. Koska tuotteen on hankkinut murto-osalla hinnasta, pysyy kokonaishinta alhaisena vaikka tuote hajoaisikin ja tilalle joutuisi ostamaan toisen. Menetysten ollessa verrattain pieniä, myös pinna pysyy löysemmällä.
• Kun on tullut aika hankkiutua tavarasta eroon ja myydä se eteenpäin, on tuotteesta melkein poikkeuksetta mahdollista saada maksamansa hinta tai vain hieman sitä alhaisempi hinta. Näin tuotteesta ja sen käytöstä ei oikeastaan maksa juuri mitään.

On tietysti myös tavaroita, joita ei kannata ostaa käytettynä. On oltava arvostelukykyä ja tiedettävä mitä voi turvallisesti ostaa. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle ja pikkuhiljaa kertyvä kokemus auttaa.

 

4. Opettele immuuniksi mainoksille

 

Mainokset luovat keinotekoisia tarpeita. Ne luovat totuudenvastaisia mielikuvia, rakentavat keinotekoisia tarpeita ja rohkaisevat kuluttamaan lisää. Ne pitävät yllä kulutuskulttuuria ja ruokkivat materialistista elämäntapaa. Mainonta saa meidät haluamaan sitä, mitä meillä ei vielä ole ja vie meiltä ilon siitä, minkä jo omistamme. Reilua...? Lisäksi maksamme mainostamisen kulut tuotteiden hinnoissa. Reilua?!

Poista siis kaikki mainokset elämästäsi, jotka sinun on mahdollista poistaa. Laita postiluukkuun lappu ”ei mainoksia, kiitos!”. Lehteä lukiessa jätä mainokset silmäilemättä. Peruuta sähköpostiisi tulevat uutiskirjeeksi naamioidut mainospostit ja kanta-asiakkaiden ”viikkotiedotteet”. Tallenna tv-ohjelmat ja kelaa sitten mainosten ohi. Tee väestörekisterikeskukseen ja ajoneuvohallintarekisteriin henkilötietojen luovutuskielto. Asenna nettiselaimeesi mainosesto. Älä osallistu arvontoihin ym. joissa henkilötietoja kerätään suoramarkkinointia varten. Jos yhteystietolomakkeessa on kohta ”tietojani saa käyttää suoramarkkinointiin” älä laita siihen rastia. Kaikkia mainoksia et pysty karsimaan elämästäsi, mutta paljon kuitenkin.

 

Alla oleva antimainos parodioi Suomen kauppaketjujen suurta myymälävarkautta vastustavaa kampanjaa, jonka mukaan ”myymälävaras istuu pöydässäsi”, sillä maksavat asiakkaat joutuvat maksamaan myös myymälävarkaiden aiheuttaman tappion tuotteiden hinnoissa. Sama pätee mainosmieheen. Antimainos ”mainosmies syö teillä” on julkaistu Pahkasika –lehdessä keväällä 1985.

 

 

 

5. Älä tee asunnostasi varastoa.

 

Maksatko asuntolainaa tai vuokraa suuresta asunnosta vain siksi että tarvitset tilaa ympärillesi kertyneille tavaroille? Jokainen esine, jonka näet ympärilläsi, on vaatinut jonkinlaisen rahallisen panostuksen. Paljonko rahaa on kulunut noihin tavaroihin? Hankinnat on helppo perustella järkevinä ”sijoituksina” ja silti ne päätyvät olemaan kaikkea muuta. Katso tavaroita ympärilläsi: montaako niistä olet käyttänyt viikon, kuukauden, puolen vuoden tai vuoden sisällä?

 

Kun koti täyttyy tavarasta, alamme kärsimään ahtaudesta. Yhtäkkiä tarvitsemme lisää tilaa. Asuntonäytöissä arvioimme säilytystilojen riittävyyttä. Suuremman asunnon myötä kulumme jälleen nousevat ja nurkat täyttyvät ennen pitkää uudelleen. Köyhdymme, eikä elämänlaatumme kohene lainkaan.

 

Joten kun mielesi tekee ostaa jotain, älä kysy ”tarvitsenko minä todella tätä” – löydät varmasti syyn, miksi tarvitset sitä. Kysy sen sijaan ”pärjäänkö ilman tätä”. Kieltäydy kerta toisensa jälkeen ostamasta tarpeetonta, vaikka sinun tekisi mieli saada se omaksesi. Kieltäytyminen tulee kerta kerralta helpommaksi ja lopulta et enää edes ehdota ostosta itsellesi. Älä osta tänään sellaista, mitä tarvitset vasta myöhemmin. Ennen kuin ostat mieti myös sitä, miten pääset tavarasta tarvittaessa eroon. Jos sillä ei ole jälleenmyyntiarvoa ja se on hankala kierrättää, jätä se ostamatta.

 

6. Määrittele onko tuote halpa vai kallis.

 

Siitä, miten paljon tuote maksaa, ei voi vetää suoraa päätelmää, onko tuote halpa vai kallis. Kun muutamme hankintahinnan nettotyötunneiksi, jotka joudumme tekemään saadaksemme tuotteen, saamme paremman käsityksen siitä kuinka paljon joudumme antamaan saadaksemme tuotteen. Ja jotta pääsisimme lähemmäs todellisuutta, tulee ensin vähentää nettotuloista toistuvat ja pakolliset menot. Kun sen jälkeen laskee, paljonko todellinen nettotuntipalkka on, voi laskea miten pitkään oikeasti on käytävä töissä maksaakseen peruselämisen jälkeen syntyvät lisäkustannukset ja hupihankinnat.

 

Tämän laskutoimituksen jälkeen näkee lomamatkat aivan uudessa valossa: Kuinka kauan joudut työskentelemään saadaksesi rahat parin tonnin lomamatkaan, jonka tarkoituksena on päästä hetkeksi pakoon arkista työelämää? Mitä enemmän palkitset hankinnoillasi itseäsi kovasta työstä, sitä syvemmälle kierteeseen ajaudut.

 

Tuotteen määrittelyyn halvaksi tai kalliiksi liittyy tietysti myös tuotteen käyttöikä. Muuta tuotteen hankintahinta tuotteen vuosikustannuksiksi, niin huomaat että harkittu, laadukas mutta kalliimpi tuote onkin halpa. Kengät ovat hyvä esimerkki: Laadukkaat kengät kestävät useita vuosia. Jos laadukas kenkäpari maksaa sata euroa, se ei ole paljon vuosikustannuksina ajateltuna. Jos ostat kahden kympin kenkäparin jotka hajoavat puolen vuoden jälkeen, oli kenkäpari sittenkin kallis ostos. Kahdenkympin kengät on myös helppo jättää huoltamatta. Emme pidä kovin hyvin huolta niistä tuotteista, jotka kovalla vaivalla hankimme. Valitamme rahan vähyyttä, mutta käyttäydymme kuten miljoonaperijät. Milloin sinä viimeksi huolsit kenkäsi?

 

7. Älä elä velaksi

 

Velasta on tullut normaali osa useimpien palkansaajien elämää ja samalla on hämärtynyt ymmärrys siitä, miksi velkaantumisen tulisi olla suuren harkinnan varaista. Meille tarjotaan kulutusluottoja, osamaksuja, kytkykauppoja ja vikavippejä lähes päivittäin. Helposta saatavuudesta huolimatta velkaantuminen on todella harvoin järkevää. Luottojen markkinointi johtaa ansaan, jos ei ole tiedostanut onnen, omistuksen ja rahan suhteita. Unelmansa elämisen sijaan päätyy itse luomaansa orjuuteen.

 

Säästäjällä yhtälö on vahvasti positiivinen verrattuna velaksi elävään. Säästetty 1000 euroa voi olla vuoden kuluttua 1100 euroa, jos raha on sijoitettuna tuottavasti. Velkaantunut sen sijaan joutuu maksamaan korkoja. Tosiasiassa tulevaisuudesta tähän päivään siirretyn kulutuksen hinta on 1200 euroa (tappio 200 euroa) sillä velkaantunut menettää maksamiensa lainan korkojen lisäksi tuoton jonka olisi saanut säästöstään. Tästä syystä säästäjällä on velkaantujaa suurempi ostovoima.

 

Ottaessasi velkaa et vain lainaa rahaa, vaan samalla luovutat itsemääräämisoikeutesi tulevaisuuden tuloistasi ja työnteon määrästä toiselle osapuolelle. Et voi enää ottaa henkilökohtaisia riskejä, kuten vaihtaa työpaikkaa tai kouluttautua uuteen ammattiin. Et enää saa käydä töissä, vaan sinun pitää käydä töissä. Vapaus on asia jota toiset arvostavat enemmän, kuin toiset. Tulee kuitenkin muistaa että velkaantuminen on valinta, tiedosti sen tai ei.

 

 

 

Lopuksi: Jotta yhteiskunnassa kasvutalouden kierteestä päästään kestävään kohtuutalouteen, tarvitaan poliittinen muutos joka tulee olemaan todella pitkän tien takana. Laajamittaisesti vähentäminen ilman yhteiskunnallisia muutoksia johtaisi lamaan, työttömyyteen ja yhteiskunnan epävakauteen - tosin näemme todisteita että siihen voi johtaa myös kasvutalous. Siksi asiaa tulee pitää esillä ja siitä tulee keskustella. Omasta taloudesta voi aloittaa, sillä kansalaisvelvollisuuksiin ei kuulu yltiökuluttaminen. Hallituksen tehtävä on reagoida, mikäli yhteiskunnan rakenteet uhkaavat kaatua siihen, että yksilöt etsivät hyvinvointia kohtuullisesti.

 

Näiden sanojen saattelemana voitte lähteä alennusmyynteihin - tai jättää houkutukset kokonaan väliin. Joka tapauksessa, toivotan teille onnellisia päiviä!

-Annakreeta

 

 

Lähteet:
http://www.sll.fi/ajankohtaista/tilattavat/Kohtuutalous_webversio.pdf
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kohtuutalous/kohtuutalous
Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä Vaihtoehtoja kasvutaloudelle -seminaari 25.11.2015
http://www.kohtuusvaarassa.com/
Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen.