Käyttöä kestävä lompakko

Ongelmana hajoavat lompakot. Suomen lipulla varustettu nahkalompakko, miksi siinä on saumat, jotka pettää ja vuorikankaana niin ohut tekokuitukangas, että se repeää parin kuukauden jälkeen sauman vierestä? Tosin, miehelläni lompakon käyttö ei liene sitä kaikkein hellävaraisinta, mutta kyllä se silti on hullua, että uuden lompakon saisi ostaa kaksi kertaa vuodessa. 

 

Vaatimuksena lompakolle on myös iso kolikkopuoli ja sellaisethan on nykyään muinaishistoriaa....

 

Jälleen kerran: ite kun tekee, niin saa sellaista kuin sattuu tulemaan. Tässä siis lompakko, ensimmäinen harjoitusversio, joka ei ehkä ole kovin kaunis, mutta senkin edestä löytyy käytännöllisyyttä ja kestävyyttä.

 

 

Tein kaavat ensin tapetista, että hahmottaisin, mikä osa on mikäkin...

 

Materiaaleina aito nahka, musta puuvillapolyesteri ja metallihampainen ketju.

 

 

Aloitin siitä kolikkopussista, jonka tikkasin niin lujaan, ettei varmasti ratkea!

Sitten ompelin ketjun etu- ja takakappaleen väliin ja sitten kolikko pussin ketjun alle. Näin kolikkopussi on irtonaisena pussina, eli mahtuu laajenemaan valtavan kolikkomäärän mukana.

 

 

 

Etukappaleen päälle tein neljä korttipaikkaa.

 

Sitten kokosin koko hoidon, muistin jättää setelitaskun suun auki ja kanttasin yläreunan hienosti mustalla. Hieman on hankala ommeltava tuo nahka + vetoketju + paksu kanttaus.... Joten tikkaukset näyttää lähinna harakan varpailta. Mutta idea toimi! ja teen sitten uuden hienomman version kun tämä ensimmäinen hajoaa.... ;)