torstai 14. elokuuta 2014

Emännänkaappi

Tämän emännänkaapin olen ostanut ihan ensimmäiseksi kunnostettavaksi huonekalukseni. Silloin äidilläni oli ollut vastaavanlainen emännänkaappi jo vuosia ja siskolleni oli hankittu kaappi silloin, kun siskoni muutti kotoa. Sitten tuli minun vuoroni saada omani, siitä on kenties kahdeksan vuotta. Sen jälkeen vielä pikkusiskonikin on saanut omansa, joten nyt on kaikilla perheen emännillä omat kaapit. 

Tällaisia astiakaappeja on eri versioita paljon olemassa, niiden paikka on ollut perinteisesti keittiössä ja ne ovat toimittaneet astiakaapin virkaa. Joissakin on ulosvedettävä leivinlauta, niinkuin omassani, joissakin lasiovet yläkaapissa. 

emännänkaappi, astiakaappi





















Ostaessani oman kaappini, se oli hirvittävän tummalla ruskealla maalattu ja todella tunkkaisen oloinen siinä asussaan. Yläkaapin ovien ja leivinlaudan etulevyt jouduin uusimaan. Silloin maalasin kaapin vaalean vihreäksi ja se olikin hyvin piristävä väri opiskelija-asunnoissa. Muutama vuosi sitten maalasin kaapin kuitenkin uudelleen ja valitsin väriksi Tikkurilan värikartan "ajopuu"-sävyn. 

Tällä hetkellä kaappi palvelee kirjahyllynä ja vaatekaappina. Vaatekaapiksi se onkin vallan loistava! Lisäksi ulosvedettävää leivinlautaa voi käyttää apupöytänä.





























Edit: Löysin kuvan siitä, miltä kaappi näytti aiemmassa lookissaan! - tosin kuvasta puuttuu laatikot, jotka olivat tuolloin vielä muuttomatkalla. 



torstai 7. elokuuta 2014

Kielo mekko - juhlaversio pitsistä

Kerroin aiemmin ompelemastani  Kielo mekosta (linkki tässä), josta tuli ehdoton lempimekkoni. Tänään valmistui samoilla kaavoilla pitsinen versio. Pitsin kanssa lienee korrektia käyttää alushametta, joten ompelin myös sellaisen tähän versioon. 

Ja nyt voin juhlissa vitsailla nokkelasti pukeutuvani vanhoihin verhoihin, nimittäin ostin pitsin kirpparilta verhona. Se koko verho maksoi 5e ja sitä oli varmaan seitsemän metriä...Mekkoon meni about kaks! ...Itseasiassa taidan ripustaa jäljelle jääneen kankaan ateljeen ikkunaan! Se on kuitenkin minulle toissijainen käyttötarkoitus, mielessä oli jo kangasta ostaessa tämä mekko ja juhlatkin on varmuudella tulossa.







 ...Hups, käänteet on silittämättä.... 



Käyttöä kestävä lompakko

Ongelmana hajoavat lompakot. Suomen lipulla varustettu nahkalompakko, miksi siinä on saumat, jotka pettää ja vuorikankaana niin ohut tekokuitukangas, että se repeää parin kuukauden jälkeen sauman vierestä? Tosin, miehelläni lompakon käyttö ei liene sitä kaikkein hellävaraisinta, mutta kyllä se silti on hullua, että uuden lompakon saisi ostaa kaksi kertaa vuodessa. 
 
Vaatimuksena lompakolle on myös iso kolikkopuoli ja sellaisethan on nykyään muinaishistoriaa....
 
Jälleen kerran: ite kun tekee, niin saa sellaista kuin sattuu tulemaan. Tässä siis lompakko, ensimmäinen harjoitusversio, joka ei ehkä ole kovin kaunis, mutta senkin edestä löytyy käytännöllisyyttä ja kestävyyttä.
 
 
Tein kaavat ensin tapetista, että hahmottaisin, mikä osa on mikäkin...

 
Materiaaleina aito nahka, musta puuvillapolyesteri ja metallihampainen ketju.
 
 
Aloitin siitä kolikkopussista, jonka tikkasin niin lujaan, ettei varmasti ratkea!
Sitten ompelin ketjun etu- ja takakappaleen väliin ja sitten kolikko pussin ketjun alle. Näin kolikkopussi on irtonaisena pussina, eli mahtuu laajenemaan valtavan kolikkomäärän mukana.

 
 
 
Etukappaleen päälle tein neljä korttipaikkaa.


 
Sitten kokosin koko hoidon, muistin jättää setelitaskun suun auki ja kanttasin yläreunan hienosti mustalla. Hieman on hankala ommeltava tuo nahka + vetoketju + paksu kanttaus.... Joten tikkaukset näyttää lähinna harakan varpailta. Mutta idea toimi! ja teen sitten uuden hienomman version kun tämä ensimmäinen hajoaa.... ;)
 




 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kissalle kiipeiltävää

Tässä näette onnellisen kissan. Meillä on osa olohuoneen katosta auki ylös yläkerran aulaan ja kattoparruilla on kissan mukava keikkua. Alhaalta katti pääsee parrujen päälle pieniä hyllyjä pitkin ja parrulta pääsee hyppäämään yläkertaan.
 
Aiemmin meillä oli maisemaa rumentamassa ihan ostettu kiipelypuu, jota oli lupa myös raapia ja jossa oli karvakankaalla päällystetyt tasot. Huonoa laatua, kamalan näköinen ja hirveä pölyn ja karvankerääjä. Nämä hyllyt ovat esteettisempi vaihtoehto, eivätkä kerää pölyäkään.
 
Hyllyt oli aika liukkaat, mutta liimasin niiden päälle kuumaliimalla mustaa huopakangasta, jotta tassut pitävät paremmin.
 



 
 


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lemppari kangaskauppani

Aloitan ompelemisen inspiraation iskiessä ja silloin on hyvä olla kangasta heti ja riittävästi. Siksipä minulle ei sovi sellainen, että menisin kangaskauppaan ostaamaan kangasmenekkilaskemien mukaan täsmällisen määrän kallista kangasta ja siihen kaikki tarvikkeet samalla. Sitten kun päätäkin lennosta vaihtaa suunnitelmaa tai idea jää kokonaan toteuttamatta, minulla on kallis kangaspala kaapissa ja se riittää vain siihen, mihin se oli alunperin suunniteltu... 

Sen vuoksi on onnenputku, että täällä Kokkolassa on kangasoutlet Parttitukku. Sen aukioloajat ovat suppeat, mutta kangasvalikoima on todella kattava. Hinnatkaan eivät huimaa päätä. 

Kangasvalikoima on niin laaja, että ei varmaankaan ole kangasta, jota sieltä ei löytyisi. Mikään kovin trendikäs paikkahan se ei ole, mutta jos etsii jotain tiettyä, on se paljon todennäköisempää löytää täältä, kuin jostain muusta kangaskaupasta. Kannattaa kertoa mitä etsii! Myyjä tietää missä sitä on, omat silmät siellä ei näe kuin puolet kangaspaljoudesta. 

Talvella menin hakemaan mintun värisiä verhoja ja sain juuri sitä oikeaa sävyä verhoihin, tyynyihin ja satiininauhana. Nyt viimeisimmällä kerralla menin ostamaan tuulitakkikangasta, resoreja, mekkokangasta, alushamekangasta, hupparikangasta ja pitsiä ja pellavaa. Löysin niitä kaikkia! 

Metrihinnat ovat noin 1-6 €/m ja kangasta on turha ostaa muuten, kuin tasametrein. Tämä sopii erityisen hyvin minulle, joka tarvitsen kangasta aina mielummin vähän enenmmän ja yleensä en edes tiedä miten paljon sitä tarvitsen (etenkin jos en tiedä edes mitä aion siitä tehdä)

Huomautin tammikuussa heidän kotisivuillaan olevan väärät aukioloajat, mutta näköjään niitä ei ole korjattu... Parttitukku sijaitsee siis osoitteessa Tehtaankatu 45, Kokkola (Minimanin vieressä) ja nykyiset aukioloajat ovat ma ja pe 10-17, ti 10-15, ke-to 10-16 ja kesälauantait suljettu. Talvella lauantaisin 10-14. 

Tässä pieni näyte, mitä viimes tarttui sieltä mukaani. 


maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kielo - Paras kesämekko!

Nyt tuntuu siltä, niinkuin olisin löytänyt kultasuonen! Löysin nimittäin netistä sellaisen kuin namedclothing.com, ja niiden nettikaupasta saa ostaa kaavoja - siellä oli täydellisen kesämekon kaavat! Mulla ei ehkä koskaan enää ole mekko-ongelmaa! Tämä Kieloksi nimetty malli nimittäin sopii täydellisesti mun tyyliini ja vartalotyypilleni. 

Ensimmäinen testi syntyi violetin sävyisestä ohuesta trikoosta. Jämäpaloja käytin jo aiemmin esittelemässäni festaritakissa.




Kaavat sai nettikaupasta ostaa joko tulostettavana pdf:nä tai tilata paperisena kotiin. Minä kun en malttanut odottaa postia (joka tosin olisi luvattu jopa 1-3 työpäivän sisällä!) ostin kaavat pdf:nä. Ne vaati sen verran askartelua, että kun tiedoston tulosti A4 arkeille, niin paperit piti teipata kiinni. Mutta ohjeet oli selkeät ja teippaaminen helppoa! Leikkasin papereista reunaa pois, jotta sain viivat jatkumaan ilman katkoja.



Kaavapaperin lisäksi mukana oli selkeät ohjeet, miten mekko ommellaan. Muutin kaavaa sen verran, että lyhensin helmaa ja tein takakappaleen taitteelta, kun kaavassa se olisi ollut kahdessa osassa ja alhaalla takana olisi ollut halkio. Lyhyt malli ei kaivannut halkiota. Taisin myös aavistuksen verran suurentaa kaula-aukkoa edestä.



Malli oli helppo ommella, vaikka kangasvalinta olikin melko haasteellinen, koska venyy joka suuntaan aika reilusti. Mutta nyt minulla on odottamassa myös kangas, joka ei veny, saa nähdä, mikä lopputulos sen kanssa syntyy. 

Luultavasti teen tällä kaavalla vielä melko monta mekkoa. Malli sopii sekä arkeen että juhlaan, ja talveksi pitää saada sellainen versio, jota voi pitää farkkujen kanssa!

Named Clothingilla oli myös paljon muiden vaatteiden kaavoja, kannattaa käydä tsekkaan!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Festaritakki

Olen pitkään etsinyt takkia, joka olisi yhtä hyvä, kuin miehelläni. Hänellä on jo neljä vuotta ollut takki, jonka voi ottaa mukaan minne vain, koska se on hyvännäköinen sekä tuulihousujen että farkkujen kanssa. Ei siis liian sporttinen, eikä liian hieno. Lisäksi se on kevyt, eikä paina juuri mitään, joten sen voi ottaa mukaan ihan vain varalta. Keveytensä ansiosta se on sopiva säällä kuin säällä, jopa kesäkuumalla, jos tarvii hetkellisen suojan tuulta tai sadekuuroa vastaan - täydellinen reissutakki!

Itse olen vetänyt festarit ja muut reissut pelkällä collegetakilla, joka on tosi huono siinä vaiheessa jos sadekuuro yllättää. Toki huonommalla säällä otetaan sitten festareillekin kunnon takki matkaan. Tarvitsin siis hyvän sään varatakin, jonka voi vetäistä päälle rautakauppaan tai kesäterassille ja ottaa mukaan mille tahansa kesäreissulle. Otin ompelukoneen esille ja tällainen siitä tuli:





Jälleen kerran totesin, että ois pitänyt luovuttaa kauppojen kiertely heti alkuunsa ja ommella samantien itse takki. Silloin minulla olisi voinut olla jo neljä vuotta sitten hyvä festaritakki..... -.-

Otin mallia vanhasta softshell-takistani, joka on sopivan mallinen. Asettelin takin kankaan päälle ja piirsin kappaleet kankaaseen. Sitten leikkasin kappaleet lisäten saumanvarat.





Mallitakissa oli leikkauksia etukappaleessa ja takakappaleessa, mutta totesin, että ne olivat vain kosmeettisia, eikä ne tuoneet takille muotoa, vaikka etukappaleen leikkaus erehdyttävästi siltä näyttääkin. Leikkasin siis etukappaleet, takakappaleen, hihat (taitteelta) ja hupun kolme erillistä kappaletta.

Äitini on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija, joten en ole koskaan oikein oppinut käyttämään kaavoja tai nuppineuloja, kun äitinikään ei käytä niitä kuin tarvittaessa. Tällä tyylillä ompelemisessa kannattaa pitää mielessä se, että vähemmän on luultavasti liian vähän, liian kanssa pärjää aina ja varaa silti kangasta pikkusen enemmän. 

Saumanvarat tuppaa helposti unohtumaan ja kaarevia muotoja on vähän hankala piirtää mallista. Ennen ompelemista on hyvä vielä mitata kappaleet, että ommeltavat reunat on samanmittaisia ja miettiä, mistä kohtaa liian pitkää kappaletta voi pienentää, jos reunat ovatkin eri mittaiset. Eri mittaisia kappaleita ei saa jälkeen päin pidemmäksi, sen vuoksi kannattaa tehdä tarkkaa työtä. Myönnän että tällä tyylillä onnistuminen on haastavaa.

Lopputulos kuitenkin onnistui tälläkertaa! Yksivärinen kangas on tuulikangasta ja kukallinen kangas on kesämekosta ylijäänyttä ohutta trikoota. Laitoin trikoota sivusaumoihin, jotta sieltä kiertää ilma vähän paremmin. Tykkään muhkeista hupuista, joten vaikka takissa ei ole vuorta, niin hupussa on. Sisäpuolelta kanttasin näkyvät saumat harmaalla kanttinauhalla. 








Ja jotta totuus ei pääsisi unohtumaan: 

 

Leikkasin yhden hihan, josta unohdin saumanvarat. Yritin uudelleen, mutta käytin taas saksia liian paljon liian nopeasti ja jouduin paikkaamaan kangasta "koristeompeleella" (en jaksanut enää kolmatta hihaa leikata muutaman sentin vekin takia!) Ompelin sivusaumat kiinni, ennenkuin keksin laittaa kukkakangaskaistaleet väliin. Alaresorin ompelin kaksi kertaa. Vetoketjun ompelin kolme kertaa. 

Ateljeeni oli kuin pommin jäljiltä ja kissa kieriskeli langanpätkissä koko illan... Paras siivousväline tähän tilanteeseen on lasta, joka lakaisee lattian tarkasti, mutta siihen ei jää langanpätkät kiinni. Lakaisee helposti myös isommat kangastilkut kasaan, josta voi sitten alkaa perkkaamaan jos jotain on vielä säästettävää. 

Nyt on kuitenkin takki valmiina lähtemään illalla muutaman päivän reissulle Ouluun ja ateljeekin on siivottu. Lopputulos kaikin puolin hyvä :) 



tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kuormalavoista sohvapöytä

Jo ennen kuin kuormalavat tuli muotiin, oli meillä sohvapöydän tarve. Olin selaillut sivustoa scraphacker.com josta olen imenyt muutenkin paljon inspiraatiota. Kuormalavoissa olisi juuri oikeat mittasuhteet olohuoneeseemme, joten lähdin metsästämään lavoja. 


  


Hioin lavoista pahimpia tikkuja pois ja sahasin pari alalautaa pois, jotta lattiaa vasten olisi ikäänkuin pöydän jalat. Parin laudan poistaminen myös kevensi painavia lavoja vähän. Maalasin lavat valkoisella Tikkurilan Helmi kalustemaalilla. Lavojen päihin lisäsin takorautaiset kahvat. Lavapöytä sopii myös nykyiseen kotiimme ja tykkään siitä edelleen kovasti. 






.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...